Tämä on muuten yksi parhaimpia puolia nykyisessä parisuhteessani. Kun on riittävästi yhteistä historiaa (ja kumppanina toinen kielipoliisi), voi rakentaan erittäin monimerkityksellisiä ja hauskoja ja vivahteikkaita kielellisiä kommervenkkejä. Voi että meillä on suomen kielen kanssa kivaa!
mikkes - 22:22, 8.6.2014 »Ei se ole vamma vaan kielialueelle ominainen ilmaisutapa.Laku - 21:52, 8.6.2014 » ...tästä "alkaa tekemään"-ilmaisun muuttumisesta sallituksi. Mitä vittua, eihän kukaan sano sillai, vai sanooko?Mä sanon ja oon kyllä kirjottanukin, ennen ku opin. Ja muistan kyllä, että opettajat ovat koittaneet mun teksteistä kyseistä asiaa myös korjata monet kerrat. Se "oikea" tapa jotenkin mun korvaan kuulostaa oudommalta. En tiiä, joku vamma.
Ei sekään ole väärin, jos kirjoittaa “mie” ja “sie”, mutta kirjakieleen vain aikanaan napattiin “oikeaksi” ilmaisutavaksi “minä” ja “sinä”.
Karen mainitsemista syistä laitan aika usein “väärän” ja “oikean” lainausmerkkeihin kieliopin ollessa aiheena. Sanoivat koulussa, että säännöt pitää tuntea, jotta niitä voi rikkoa. Jos nuo on kaksi ekaa tasoa, kolmonen voisi olla se, ettei kieltä luovasti käyttäessään tarvitse mitään sääntöjä ajatella rikkovansakaan.
Ai että mä rakastan tahallisesti väärinsanakirjalla suoraan suomennettua englantia. Mä tiedän ettei se tee aistia mut niin se vaan on. Kiitti tutam, “jaa sen kanssa” oli uusi.
Kieliammattilaisena mun vankka mielipide on, että ei-ammattilaiset saa kirjoittaa vähän miten lystäävät, varsinkin epävirallisissa yhteyksissä kuten foorumeilla. Epävirallisissa yhteyksissä ei-ammattilaisetkin kirjoittakoon miten lystäävät. Itsekin kirjoitan foorumeilla, somessa, irkissä ynnä vastaavissa ympäristöissä puhekielisempää suomea, en jaksa pilkuttaa asianmukaisesti jos ei ole vaaraa monitulkintaisuudesta tai epäselvyydestä, käytän hymiöitä jne. Saatanpa jopa kirjoittaa tahallani väärin!
Siitäkin huolimatta rakastan kielioppia, semantiikkaa ja etymologiaa (sekä suomen että monien muiden kielten) ja olen aika monella tavalla kielinörtti. Minulla on siten myös monia kielioppiin liittyviä lemppareita ja lempi-inhokkeja… ja kuulun juuri heihin, jotka itkivät ”alkaa tekemään” -ilmaisun sallimista. Ordnung muss sein för helvete! Onneksi en ole yksin.
On hyvä, että on olemassa kirjakieli, jonka normeja säädellään ja tutkitaan. Olen myös erittäin niuho sen suhteen, että ammatikseen kirjoittavien pitäisi hallita hyvä suomen kieli! Ähkäisen joka kerta kun näen ammattikirjoittajan tekstissä kielioppipieruja kuten ”Huhtikuun 15:sta päivä”, ”etelä-suomalainen”, ”pro gradu-tutkielma” ynnä vastaavia. Kielioppi ei kuitenkaan yksinään riitä. Sen lisäksi hyvään kieleen kuuluu selkeä ilmaisu sekä sanavalintojen että virkerakenteen osalta. Pitkät virkkeet ja ylenpalttiset vierasperäiset sanat eivät pääsääntöisesti ole hienoja, vaan merkki heikosta ilmaisusta. (Painotan nyt taas, että tämä pätee siis ammattikirjoittajiin – foorumeilla ym. mielestäni on aikalailla se ja sama, miten kukin kirjoittaa, niin kauan kun tulee ymmärretyksi.)
Tästä kielipoliisiasenteesta huolimatta mielestäni kielen syvimpään olemukseen kuuluu muutos. Muutos myös omalla tavallaan tekee varsinkin suomen kielestä entistä ihastuttavamman. Ilman muutosta vanhat ilmaisut kuten ”loogillinen”, ”eetillinen”, ”hälyytys”, ”telefoni”, ”peloittava” tai ”sosialinen” eivät kuulostaisi ollenkaan niin hauskoilta nykyihmisen korvaan 
Ja fennomaaneille huomautettakoon, että vuosien saatossa suomen kieli on muuttunut suomalaisemmaksi, jos jotain. Olen toisen ammattini puolesta päässyt perehtymään teksteihin 1910–1960-luvuilta, ja niiden kieli vilisee nykykieltä huomattavasti tiuhemmin vierasperäisiä sanoja (esim. tuo ”telefoni”, vrt. ”puhelin”).
Joten antaa suomen kielen kulkea polkujaan Kotuksen lempeässä talutuksessa. Puhuttu ja kirjoitettu arkikieli sitten kulkee viereistä polkua – näköyhteys kirjakieleen on vielä aivan hyvä, joten en olisi huolissani kielemme rapautumisesta.
^ Oikein hyvin kirjoitettu ja ajateltu!
Järkevän asenteesi vuoksi minua kiinnostaisi kovasti mielipiteesi alkuperäisestä “fetissi-ongelmasta”, jossa minun mielestäni ei kysymys sanan muuntumisesta vaan rakennevirheestä. Jos et halua tästä uutta kalabaliikkia, otan mielipiteesi vastaan vaikka PM:nä. Jos viitsit, voit sanoa mielipieesi myös Kielikelloon lähettämästäni kysymyksestä, joka edellisen sivun loppuluolella. Arvelen, että siinä kohdassa olen liian radikaali
Pahoittelen tässä vielä julkisesti liian kärjekästä vastaustani Ollille. Ei tuollainen edistä mitään.
En usko, että kukaan kaipaa enää selityksiäni, mutta osallistun vielä vähän. Mietin tuota fetissiasiaa tutun kera ja molemmat olimme sitä mieltä, että on tavanomaista sanoa, että minulla on esimerkiksi saapasfetissi, kun tarkoittaa kiinnostusta saappaisiin. Mietimme, että miksi näin, ja toinen totesi, että varmaankin siksi, että henkilö, jolla on tuo kova kiinnostus vaikkapa nyt saappaisiin, on ottanut saappaan fetissikseen. Tämän kautta fetissi on laajentunut vielä abstraktimpaan suuntaan ja tarkoittamaan myös tilaa. Kuulosti minusta järkeenkäyvältä.
Mutta: kiitos ja anteeksi. Nyt olen oikeasti ulkona tästä!
^ Tuo kuullostaa loogiselta! Ehkä jengi hahmottaa asian juuri noin.
Edit:
Relaa. Kärjekkyys on eri asia kuin vittuilu
Biciolli - 11:19, 9.6.2014 » ^ Tuo kuullostaa loogiselta! Ehkä jengi hahmottaa asian juuri noin. Edit: Relaa. Kärjekkyys on eri asia kuin vittuilu :-)Kuulostaa*
“Postaan” “eeppiseen” “lankaan”. Juuh tota.
Hyvä lanka.
Mulla on tähän ihan epävirallinen teoria. Eikö ole vain loogista, että samoin kuin haemme inspiraatiota pyörän rakenteluun mm. Lontoon foorumilta, haemme/saamme vaikutteita myös käyttämäämme kieleen.
Kun länsieurooppalaisessa kulttuurissa yleisemminkin on Berliinin muurin murtumisen (vai jo rakentamisen) jälkeen menty arvoliberaalimpaan suuntaan, ja erilaisten auktoriteettien arvovalta on vähentynyt (osan jopa murentunut), niin tämä näkynee kielessä moniarvoisuuden ja -muotoisuuden lisääntymisenä. Veikkaanpa, että jatkossa kieli alakulttuuristuu ja slangiutuu. Tästä saattaa seurata jos ei nyt heimosotia, niin ainakin väärinymmärryksiä, koska alakultturikielten eriytyneet merkitykset eivät enää ole yhteisesti jaettuja. Kehityssyklit ovat melko hitaita, mutta katsokaapa vaikka muutaman vuosikymmenen takaisia asiajulkaisuja, niin havainnette muutoksia.
Äskeinen toimisi mielestäni perusteluna sille, miksi tälläkin foorumilla ajoittain leimahtaa fissio vesilasissa.
Kieli on kiintoisinta, mitä me ihmiset olemme saaneet aikaan. Muistaakseni eskaloiduin Fillarifoorumilta tälle foorumille juuri kiinnostavan ja uutta luovan kielenkäytön ansiosta. Tässä langassa mm. Lakun aikuisviihdelehtihuomio oli osuva, ja Tutamin esitys fetissi-sanan merkityksen muutoksesta helmee. Eipä mulla muuta ku keep on sössöting.
En muuten ole ikinä ymmärtänyt tota aikuisviihdettä. Viihteen parissa käsittääkseni on tarkoitus viihtyä vähän pitempi tovi kuin mihin pornon käyttämisellä pyritään?
Vanhat miestenlehdet on kyllä hyvää ajanvietettä, niin kuin esim. Ratto yhden lehden nimenäkin viittaa. Niissä oli hyviä sota- ja poliisijuttuja, autovertailuja alasti, kaikkine asiaankuuluvine mittauksineen, urheilua ja tupakkamainoksia. Alastonkuvia oli aika vähän muuhun sisältöön nähden. Tais joku sitten käydä Tanskassa tutustumassa alan touhuun kun meininki muuttu aika roisiks, kirjotetut jututkin parani tai paheni samalla. Sain kerran haltuuni ison nipun milliniumin aikasia pornareita ja niissä ehkä tyylilaji oli huippuunsa kehittynyt. Nykysistä en tiedä muuta kuin satunnaisten keräyspaperipönttölöytöjen perusteella, että kuvamateriaali on mennyt monessa suhteessa meikäläisen maun yli, mutta kirjallinen puoli pärjää vielä kilpailussa ainakin MeNaisetin kanssa.
Hustler taitaa olla ihan lähtökohtaisesti semmoinen pornon MAD, missä journalismia todellakin pidetään korkeassa arvossa. Tiedä sitten kerkiääkö moni lukemaan niitä juttuja.
Uusi aihe:
Onko baana/Baana yleisnimi vain erisnimi?
Voidaanko puhua baanaverkosta vai onko olemassa yksi ainoa Baana?
“Onko baana/Baana yleisnimi vain erisnimi?”
Tässä lauseessa on nyt jotain semanttista hälyä. Mutta baana on varmaankin sekä erisnimi (Baana) että yleiskäsite (baana)?
Joo - siinä voi olla 60-luvun termejä. Käyttämiesi termien perusteella ymmärsit kysymyksen.
Jos voi olla Baana-niminen baana niin voiko olla Katu-niminen katu?
Jos tulee baanaverkko niin pitääkö nykyinen Baana nimetä esimerkiksi Ruoholahdenbaanaksi tai Kampinbaanaksi?
^ Onhan meillä Bulevardi-niminen bulevardi, joten miksei Baana-niminen baana?
Biciolli - 22:25, 11.6.2014 » Jos tulee baanaverkko niin pitääkö nykyinen Baana nimetä esimerkiksi Ruoholahdenbaanaksi tai Kampinbaanaksi?Eiku se on Baanabaana.
Ja entäpä jos kylän parturi ajaa parran niiltä ja ainoastaan niiltä henkilöiltä jotka eivät itse aja partaansa, mitäpä sitten seuraa…
Totta tosiaan - hyvä!
Tämä aihe sitten varmaan loppui tähän 
Eikä unohdeta Esplanadi-esplanadia. Vai onko se esplanadi-Esplanadi.
On muuten paskamainen sanayhdistelmä pienessä viinissä.
Meinasi tyystin reissu- ja reissunjälkeisissä tunnelmissa unohtua vastata Biciollille. Mun kylläkin täytyy heti kättelyssä todeta, etten ole kielitieteilijä, vaan teen käännöksiä ja kielenhuoltoa, joten en osaa tieteellisiä perusteluja antaa.
Biciolli - 9:49, 9.6.2014 » Järkevän asenteesi vuoksi minua kiinnostaisi kovasti mielipiteesi alkuperäisestä "fetissi-ongelmasta", jossa minun mielestäni ei kysymys sanan muuntumisesta vaan rakennevirheestä.Sanoisin, että fetissi-sanan kohdalla on teknisesti kyse rakennevirheestä. Jos ja kun valtaosa ihmisistä kuitenkin käyttää kyseistä sanaa uudessa merkityksessä, on mielestäni vähän tuulimyllyjä vastaan taistelemista huomautella sanan virheellisestä käytöstä. Asiateksteissä toki tätäkin käsitettä tulisi käyttää oikein, siitä olen tismalleen samaa mieltä.
Sinänsä en ole lainkaan eri mieltä siitäkään, että käsitteiden löperö käyttö pahimmillaan laiskistaa ajattelua. Fetissi-sanan kohdalla en kuitenkaan tekisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska se on arkikielessä yleistynyt puolileikillisessä muodossa ”saapasfetissi” (tai vastaava) eikä kirjaimellisesti alkuperäisessä taikakalun tai poikkeavan seksuaalisen halun kohteen merkityksessä. Vähän vastaava sana on fiksaatio, jota samaten arkikielessä käytetään varsin vapaasti (”mulla on ihan himmee fiksaatio siihen tv-sarjaan”) eikä psykologian alan affektiivisen fiksaation merkityksessä. Uskoisin siis, että suurin osa ihmisistä ei joko tunne tai tule ajatelleeksi fetisismi–fetisisti–fetissi-rakenteita. Ne ovat ennemmin nähtävissä eräänlaisena erikoissanastona, jota ei käytetä kuin tietyssä määrätyssä asiayhteydessä, eli keskusteltaessa siitä itsestään, fetisismistä. Fetisismi ja fetisisti eivät toisin sanoen ole yhtä tuttuja sanoja kuin fetissi.
Sen sijaan sanat kuten ”ikärasismi” ovat mielestäni laiskaa kielenkäyttöä juuri kritiikkisi mukaisesti. Harva voi paeta sen taakse, ettei ole tullut ajatelleeksi, että rasismi-sanalla voisi olla joku tietty ja vakiintunut merkitys. Jos kadulta repäistään peruspentti tai tavistiina ja aletaan tivata fetissin, fetisistin ja fetisismin merkityksien eroja, ei oikea vastaus luultavasti tule kuin apteekin hyllyltä. Sen sijaan kouluikäinenkin osaa kertoa, että rasismi on syrjintää ihonvärin tai rodun perusteella eli rotusyrjintää. Joten: mikä ihmeen ikärotusyrjintä?
Biciolli - 22:04, 8.6.2014 » Sattumalta kirjoittelin tänään Kielikelloon alla olevan kysymyksen: Partikkelisoitumisesta Usein kuulee etenkin nuorten käyttävän ilmaisuja: ”Minä olen pahoillaan.”, ”Me teimme sen tahallaan.” ja ”Teetkö sinä sen mielellään?” Tämä kuullostaa virheelliseltä, koska sanat pahoillaan, tahallaan ja mielellään taipuvat. Taivutuksen poisjäämisessä on kuitenkin johdonmukainen sääntö. Edellä mainitun kaltaiset sanat jähmettyvät aina yksikön kolmannen persoonan muotoon ja niitä aletaan käyttää kuten partikkeleita. Kutsun tätä taipuvien sanojen partikkelisoitumiseksi. Kun siis löytyy selvä sääntö, olisiko kysymys kielen loogisesta muuttumisesta eikä kielivirheestä? Oma vastaukseni on se, että kysymys on juuri mm. Kare_Eskolan tarkoittamasta kielen muuntumisesta.En tosiaan osaa sanoa kielitieteilijän ominaisuudessa tästä mitään, mutta kieliopillisesti ”minä olen pahoillaan” on yksiselitteisesti väärin. Kyseessä olevat sanat ovat kiteytyneitä adverbeja, joiden kanssa kuuluu käyttää omistusliitettä. Kiteytyneet adverbit, jotka ovat jumahtaneet kolmanteen persoonaan, ovat sitten toinen ryhmä: uudestaan, pelkästään jne.
Minkä tahansa kielen (noh, teen rohkean yleistyksen osaamieni kielten pohjalta) puhekielessä esiintyy tiettyjä virheitä, jotka johdonmukaisuudestaan huolimatta eivät ole kieliopillisesti oikein eivätkä todennäköisesti koskaan tule olemaan oikein. Tällaisia esimerkkejä ovat suomessa aktiivin ja passiivin sekoittaminen: ”me oltiin siellä” tai eri persoonien sekoittaminen: ”hanhet lensi pois”; ranskassa kieltosanan jättäminen pois: ”je sais pas” (po. ”je ne sais pas”); englannissa tuplanegaatio: ”I don’t need no school”. Tämänkaltaisten ilmaisujen salliminen mullistaisi koko kieliopin perusrakenteet ja on siten varsin epätodennäköistä.
Tuo ”partikkelisoituminen” edellyttäisi siis joko muutosta possessiivisuffikseja koskeviin kielioppisääntöihin tai vaihtoehtoisesti kyseisten sanojen luokittelun muuttamista persoonittain vaihtelevasta yhteen muotoon vakiintuneiksi. En usko kummankaan olevan näköpiirissä lähiaikoina.
Kerro, jos saat tähän vastauksen, kiinnostaa!
Hei - Kiitos hyvästä kommentista!
Katsotaan jaksaako Kielikello vastata. Minua asia kiinnostaa kovasti, koska itseäni ärsyttää tuo virhe, mutaa toisaalta kiehtoo, koska keksin aukottoman säännön