Ikuisuusprojekti: ∞ F.Moser Forma 1991

Ehkä jo OT:

ech - 12:02, 12.11.2014 » Onko maailmassa joku, jonka mielestä pelkät tuplakrossikahvat droppitangollisessa sinkulassa ovat järjellinen idea?
Minä. Kahvoihin ei tarvi kurkotella kun yleensä mun ajot on kaupunkialueella jossa ajoasento on luonnostaan pysty ja ote 97% ajasta ylhäällä. Ulkonäköasiat gonna ulkonäköasioida toki. Entiiä, en vaan oo tottunu noihin "oikeisiin" droppikahvoihin.

aiheEsta: Ite en maalais.

EE: “Tämänhetkisen vision mukaan maaliduuni ammentais vaikutteita vanhoista lentsikoista ja nimeksi tulisi Potkuri. Tämä siksi, koska keveys ja lentämiseen liittyvä symbolinen vapaus kiinnostaa.”
Toisaalta tämä suunta kyllä kiinnostaisi. Avaahan vähän pläniäsi.

Joo ei maalata, eihän. Ei, ei sun kannata. Anna olla noin.

Mä en todellakaan lähtis maalaamaan tällasta runkoa. Olkoon sitten vähän ruostetta tai ei. Näissä vanhoissa rungoissa maalit on sellasia seoksia, että kulutuskestävyys yms on aikalailla eri ulottuvuuksissa kuin hyvissäkin nykymaaleissa (automaalaamot jne). Lisäksi kaikki yksivärisestä poikkeavat maaliduunit alkavat ammattilaisella maksaa, itse tehtynä kyseenalanen homma ellei oo oikeasti itsellä tai jollain tutulla vehkeitä ja kokemusta. Tietty oma päätöshän se on lopulta, mutta kannattaa asiaa pohtia. Mä maalasin ruiskulla yhden teräsrungon ja kunnon lakat yms päälle. Silti chippaili kokoajan.

Jos toi keskiö on maantieperuja niin ota huomioon, että mitta voi olla jotain sellasta ettei ainakaan 42mm linjaa anna. Todella upea raami!

josbanse - 21:25, 7.1.2015 » Näissä vanhoissa rungoissa maalit on sellasia seoksia, että kulutuskestävyys yms on aikalailla eri ulottuvuuksissa kuin hyvissäkin nykymaaleissa (automaalaamot jne)
Haluatko josbanse avata tätä [s]faktaa[/s] mielipidettä vähän?

En jaksanut kaivaa tätä foorumillakin ainakin pariin otteeseen käytyä keskustelua/mielipiteitä. Jokatapauksessa omaa kokemusta sekä vanhan että uuden rungon kolhimisesta, sekä omista maaleista ja näistä kestävämmäksi olen havainnut vanhojen teräsrunkojen maalit. (Vanhaa alurunkoa mulla ei ole ollut)

Upee runko ja herraisä toi maali on ehkä seksikkäin asia ikinä. Huhhuh!

josbanse - 21:50, 7.1.2015 » En jaksanut kaivaa tätä foorumillakin ainakin pariin otteeseen käytyä keskustelua/mielipiteitä. Jokatapauksessa omaa kokemusta sekä vanhan että uuden rungon kolhimisesta, sekä omista maaleista ja näistä kestävämmäksi olen havainnut vanhojen teräsrunkojen maalit. (Vanhaa alurunkoa mulla ei ole ollut)
Mutta olet siis sitä mieltä, että nykyaikaisilla automaaleilla ei saada yhtä kestävää pintaa aikaiseksi kuin ennen saatiin pyöränrunkoihin?

Ei ainakaan nykyakaisilla teollisuuden käyttämillä automaaleilla saa yhtä kestävää pintaa aikaan kuin mitä ennen saatiin autoihin (ja kuvittelis että samat ympärstö- ym. määräykset koskee kaikkia automaaleja). Vois kuvitella, että pyöriin käytettävissä maaleissa on tapahtunut sama kehitys. Ennen oli maalit myrkkyä ja rungot rautaa.

Keep it pink. Yli 20 v. vanhassa käyttöesineessä voi (kuuluukin) olla pieniä rosoja. Onko ajan, vaivan ja rahan väärti etsiä vintage-pyörä/runko ja sitten maalata se? Nykyäänkin valmistetaan hyviä (teräs)runkoja, ostaa sellaisen niin saa uudet maalit (ja 100 % kondiksen). Vatsanpohjassa tuntuu aina jäinen möykky, kun lukee myynti-ilmoituksia “Oikeasti tämä on Colnago SLX-putkesta, mutta maalattu beigeksi Laatikaisen automaalamossa…”

Projektille (ja etenkin hienosti tunnelmoidulle aloitukselle) muuten täydet pointsit.

RTZ - 22:12, 7.1.2015 » Ei ainakaan nykyakaisilla teollisuuden käyttämillä automaaleilla saa yhtä kestävää pintaa aikaan kuin mitä ennen saatiin autoihin (ja kuvittelis että samat ympärstö- ym. määräykset koskee kaikkia automaaleja). Vois kuvitella, että pyöriin käytettävissä maaleissa on tapahtunut sama kehitys. Ennen oli maalit myrkkyä ja rungot rautaa.
Onko ihan mutua vai onko taustalla oikeaa faktaa? Muutama vuosi sitten lainsäädäntö liuottimien suhteen toki muuttui ja esimerkiksi kaksikomponenttimaalit jäivät unholaan. Voin kuitenkin sanoa omasta kokemuksesta, että nykyisillä vesimaaleilla ja akryyleilla saadaan aivan yhtä kestävä pinta aikaiseksi kuin ennenkin, varsinkin jos mietitään ihan puhdasta kulutuskestävyyttä eikä esimerkiksi uv-säteiden vaikutusta.

Itselläni ei ole sen parempaa faktaa kuin autofiksareiden puheet. Eli tyyppien jotka työkseen pesevät ja vahaavat noita pintoja. Ovat kovin herkkiä kaikenlaiselle naarmuuntumiselle kuulemma nuo nykymaalit. Tosin ilmeisesti suurin ongelma on sellainen mikronaarmuuntuminen, jota ei kyllä putken pinnassa pysty näkemään, vaan isommassa tasaisessa.

Autofiksarin sanaan en lähtis laskeen tässä asiassa :smiley:

Mutta joo, kun siirryttiin vesimaaleihin, syntyi yleinen käsitys, että uudet maalit ei kestä samoin kuin vanhat vaikka ongelma oli siinä, että uusien maalien käytössä oli paljon sudenkuoppia. Erityisesti kuivumisen osalta. Se, mitä tänä päivänä saat kun viet matskua ammattilaiselle vastaa täysin (tai jopa lyö) sitä, mitä sai “ennenkin”.

Herttinen. Siis herttinen. Mua vähän punastuttaa kun tää raami on niin ihana.

En itse kyllä ikimaailmassa maalais. Kiillottaisin ja pussailisin vaan. Ehkä ottaisiin sänkyyn viekkuun nukkumaan.

Kirkkaille paloille vahva peukku. Onko vielä tarkempaa suunnitelmaa?

Ihanan värinen Moseri.

Munarkki - 22:44, 7.1.2015 » Autofiksarin sanaan en lähtis laskeen tässä asiassa :D Mutta joo, kun siirryttiin vesimaaleihin, syntyi yleinen käsitys, että uudet maalit ei kestä samoin kuin vanhat vaikka ongelma oli siinä, että uusien maalien käytössä oli paljon sudenkuoppia. Erityisesti kuivumisen osalta. Se, mitä tänä päivänä saat kun viet matskua ammattilaiselle vastaa täysin (tai jopa lyö) sitä, mitä sai "ennenkin".
Näissä siis puhutaan tehtaan jäljestä. Ja ihan viiden viime vuoden juttuja. Enkä ole ollut näissä keskusteluissa asiakkaan roolissa eikä ole ollut puhe mun auton maaleista (mulla on ikivanha lousku). Oon myös nähnyt miltä se naarmuunut pinta näyttää. Tummissa pinnoissa näkyy, valkoisessa melkein mahdoton nähdä.

Okei, asiasta käytiin ihan hyvää keskustelua. Sen verran jokainen arvaa varmaan että jos yhtä kestävää ja laadukasta maaliduunia teetätetään tähän ilman suhteita ja kontakteja, niin tulee se maksamaan ihan hyvän siivun.

enkä oo kyllä nähny yhtään pyörää joka ois pintakäsittelyllä parantunu paitsi turum matim rossini

RTZ - 22:47, 7.1.2015 »
Munarkki - 22:44, 7.1.2015 » Autofiksarin sanaan en lähtis laskeen tässä asiassa :D Mutta joo, kun siirryttiin vesimaaleihin, syntyi yleinen käsitys, että uudet maalit ei kestä samoin kuin vanhat vaikka ongelma oli siinä, että uusien maalien käytössä oli paljon sudenkuoppia. Erityisesti kuivumisen osalta. Se, mitä tänä päivänä saat kun viet matskua ammattilaiselle vastaa täysin (tai jopa lyö) sitä, mitä sai "ennenkin".
Näissä siis puhutaan tehtaan jäljestä. Ja ihan viiden viime vuoden juttuja. Enkä ole ollut näissä keskusteluissa asiakkaan roolissa eikä ole ollut puhe mun auton maaleista (mulla on ikivanha lousku). Oon myös nähnyt miltä se naarmuunut pinta näyttää. Tummissa pinnoissa näkyy, valkoisessa melkein mahdoton nähdä.
Juu. Puhun itse siltä puolelta pöytää, jolla istutaan maaliruiskun ja kiillotuslaikkojen kanssa (tosin vain kisällinä ja apupoikana). Ero nykyisissä ja vanhoissa automaalipinnoissa on pitkälti siinä, että kustannuksissa on säästetty ja lakkapinnat ohentuneet. Sitä paitsi, Euroopan ulkopuolella tuotetut autot maalataan yhä samoilla myrkkymaaleilla kuin aina ennenkin. Kyse oli vain siitä, että josbansen väittämä:
josbanse - 21:25, 7.1.2015 » Näissä vanhoissa rungoissa maalit on sellasia seoksia, että kulutuskestävyys yms on aikalailla eri ulottuvuuksissa kuin hyvissäkin nykymaaleissa (automaalaamot jne).
on paskapuhetta. Ei pyörän runkoja ole maalattu "ennen" millään taikamaaleille, joiden tasolle ei tänä päivänä pääse. Pointtini oli, että nykyään kun pyörän rungon vie maalarille, niin siihen saadaan aivan yhtä kestävä pinta. Itse asiassa, oikeilla valinnoilla kestävämpikin.

Silti: en maalais, härregyyd.

liittyykö nää entisaikojen maalien/lakkojen nostalgioinnit nitroselluloosaan?


siirrytäänkö seuraavaan aiheeseen? mulla on kuva-arvoitus.