ah ajattelin, et tää ois ns. täysveto tai ei mitään
onko hajua, et mistä tuo lähtee ja missä ajetaan?
[i]Reitti on pituudeltaan noin 90 kilometriä. Matka alkaa Keilaniemestä ja kulkee Espoon Keskuspuiston kautta Pirttimäkeen, josta etelään ja Laajalahden kautta maaliin. Pirttimäessä osallistujia odottaa HELCX:n minikrossirata, jolla pääset nauttimaan krossista keskellä kevättä. Innokkaimille olemme suunnitelleet matkan varrelle muutaman Strava-segmentin.[/i]
Ei varmaan kuulu tähän thrediin, mutta huomasin, että Pirkan pyöräilystä on tänä vuonna gravel grind-versio. Pirkka on aina ollut hyvän mielen tapahtuma ja jos en olis menossa yöpirkkaan niin toi olis aika ehdoton. Reitin ainakin vois laittaa talteen…
Olisiko reittisuosituksia välille Helsinki-Anjalankoski? Ei mitään äärimmäistä louhintaa, mutta isojen teiden välttelyä ja hyviä taukopaikkoja. Täysin tuntematonta aluetta tuo itä on minulle.
Tätä karttaa kannattaa käyttää reittien suunnittelussa, minne ikinä olitkin menossa. Täältä siis näkyy autojen liikennemäärät teillä, oman kokemuksen mukaan mitä vähemmän mielihyvämobiileita = sitä mukavempi ajaa. Soratiet on helppo tunnistaa liikenteen vähäisyydestä, google streetviewillä sitten katselet tienpintaa.
Tuo on uus karttapalvelu mulle, hyvältä näyttää. Voisihan sitä tietysti ajaa vanhan kasarmin kautta eli Lapinjärven ohi ja siitä itään. Jos jotain näkemisen arvoisia paikkoja tuolla matkalla tulee mieleen niin mieluusti kuuntelen vinkit.
^ Tota alleviivattua mä kyllä vähän ihmettelen, koska onhan siellä tosiaan isot Fiskarsin omistamat metsäalueet, missä kulkee noita yksityisteitä, mutta ei niillä pyöräilemistä voi kieltää.
Maisemallisesti voi olla kyllä vähän tylsää, jos reitti kulkee umpimetsässä koko ajan. Länsi-Uusimaalla on todella hienoja mestoja ihan noiden autoillekin sallittujen hiekkateiden varsilla. Tapahtuma sinällään kiinnostava ja full support sille.
Haa, just viimeviikolla ajoin Fiskarssista Kiskoon hyvän gravelpätkän, umpimetsäisessä ja järvisessäkin maisemassa juu. Ehkä juuri tuon josta tuo kyltti on, ottaessani kuvaa samanlaisesta kyltistä stoppasin vahingossa Stravan. Fiskarssin päässä en moista kylttiä huomannut. Osalla reitistä oli paljon tuoretta isoa murkulaa, piti etupainosen lastauksen kanssa ja snakebiten pelossa ajella alamäet aika takapainosesti.
Oma Fiskars-kokemus: Ajeltiin su Karjalohjalta Kiskoon päin ns. metsäreittejä. Pysähdyttiin sorateiden risteykseen oottelemaan paria jälkeenjäänyttä(!) kaveria, niin paikalle pysähtyi farmari-Volvo, jossa kaksi työ mies ukkoa. Ukot ihmettelivät, että mistä oltiin siihen ilmestytty. Viitoiltiin tuloreitin suuntaan tielle, jolla oli useita puomeja. Ukot siinä sitten, että “jaa, ne on Fiskarsin maita.” Enemmänkin se oli sellaista kunnioittavaa ihmettelyä kuin ärtymystä, ilmeisesti paikalliset ei sinne uskaltaudu menemään.
Ja on-topic: Karjalohjalta kun lähtee Puujärventietä, pääsee mukavia vaihtelevia sora- ja metsäteitä Toijan suuntaan. Osa kartoista näyttää, että läpi ei pääsisi, mutta hyvin pääsee (pl. puomit).
Joo en tiedä miten muualla Suomessa, mutta ainakin joillekin ruotsinkielisen rannikkoseudun suurmaanomistajille Gravel-villitys tuntuu aiheuttavan harmaita hiuksia, kun yhtäkkiä siellä peuranfileenkasvatusmailla alkaakin pörrätä kaikenkarvaista pyöräilijää. Ei tartte mennä kuin Etelä-Kirkkonummelle tietyille teille, kun pääsee jo sellaisille mestoille, missä hyvin isolla todennäköisyydellä joutuu keskustelemaan avolavamaasturilla ajelevan, tiluksia valvovan rengin kanssa siitä, mitä tarkoittaa jokamiehenoikeus ja miten käsite “yksityinen piha-alue” tulisi ymmärtää. Nimimerkillä: Kokemusta on
