Noniin,
Chinamanin runko tuli kylmästi todettua liian pitkäks ja möin sen sitten tosiaan pois. Sieluun jäi tyhjiö, sillä kyllästyin laittamaan metukkaa, joka sekin on tosin jarruvaijereita ja kapeempia kumeja vailla.
Myös Urainalainen voi hyvin, tohtorilla pitäis käyttää niin siitä sitten TRUE talvipyörä, piantsin taidan pistää kiertoon.
Sopivan rungon löytäminen oli helvetin paljon vaikeampaa kuin olisin toivonut. Koska halusin skarpit viennit takajarrun vaijerille, ratadropit, riittävän alhaisen hinnan, hillityn ulkoasun ja lunkin geometrian, vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut montaa.
Rungon pitäisi myös kestää tällaista merten tukiaista, reilua kuormaa, päivittäistä ajoa ainakin keväällä, kesällä ja syksyllä sekä pitkiä matkoja.
Harkitsin hetken Brother Cyclesin runkoa, mutta sen hinta kipusi sen verran korkeaksi postikuluineen, että annoin asian olla.
Matuzmasterin “Fausto Coppi City Master” täytti oikeastaan kaikki muut kriteerit, mutta lokasuojille ja tarakalle tuossa ei ole kolosia, mutta kompensaatioksi kaksi paikkaa juomaputelille. Lähettivätpä muuten “Fausto Coppi” juomapullonkin kaupantekijöiksi. Nyt voi pitää Camelbakissa veset ja belgian mixin juomapullossa!
Headbadge.
Runko ennen laivausta.
Kaikenkaikkiaan Matuzmasterin kanssa asioidessa tuli lähetettyä 24 sähköpostia, plus muutama päälle vielä maksun jälkeenkin. Paketti oli kuitenkin perillä kolmen päivän päästä maksun suorittamisesta, ja itseasiassa sekä on-onen paketti että runko saapuivat samana päivänä.
Rungon väriä vaiheilin pitkään, ja jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut maalauttaa se unkarissa, mutta aloin käydä kärsimättömäksi ja totesin että varminta on teettää työ Suomessa. Lisäksi sopivan kokoinen valkoinen runko löytyi heti valmiina, ja siinäpä oli komea headbadgekin joten visa vinkumaan.
Ajattelin tällä kertaa tehdä asioita kiekkoja lukuunottamatta pitkälti itse, eli kaikki kierteellistä ohjainlaakeria myöten pitäisi veivata ihan itse paikalleen. Kiekot olisin myös halunnut kasata, mutta se siirtyy keväälle rahahuolien vuoksi.
Jälkikäteen ajateltuna keskiö ja ohjainlaakeri olisi kannattanut tilata rungon mukana unkarista, sillä sekä italokeskiöt että tuumaiset kierteelliset ohjainlaakerit olivat Helsingissä tällä viikolla enemmän tai vähemmän loppu. Tohtoriltakin löytyi vain 110mm keskiötä, mutta heitto on niin pieni ettei tässä olla hätää kärsimässä - sörssistä sopivaa, sörssistä sopivaa.
Nurkista löytyi entuudestaan uskolliset ja kovia kokeneet kiekot jotka ovat jo kaksi (2) runkoa nähneet tätä ennen, jarrut, jarrukahvat, polkimet, vapaaratas, tankoteipit, kaapelinkuorta ja ketju ym hilipatia.
Tällä hetkellä setuppi on tämä:
Fausto Coppi 55/55cm runko joka ilmeisesti perattu maalista, dropit veistetty irti, hitsailtu ratahaarukanpäät tilalle ja tämän jälkeen pulverimaalattu.
Yläputken sisällä vienti jarruvaijerille oli itelle tässä tapauksessa tärkeä pointti koska takajarru on uusi jarruton.
Putki on jotain ehkä jotain Lolumbus Garaa, ei paksua muttei ohennettuakaan. Sopinee siis tällaiselle järeemmälle merenneidolle oikein hyvin, ja oletettavasti kestää paparazzien pakoilua sorateillä ja meillä.
Haarukka “Matching Coppi fork” jossa ihan helvetin tiukasti tilaa kumeksille. Tämä ehkä menee vaihtoon jos syy tai sopiva löytyy edullisesti jostain.
Rungon mukana tuli 27,2mm istuintolppa jossa lukee Coppi. Sen on oltava vitun nopee.
Satulaksi Brooksin B17. Narrow voisi olla ehkä parempi, mutta hyvältä tuokin tuntuu.
165mm/48T Stronglight Mygal Messenger hipsterikammet ja eturieska. Testilenkin perusteella noin snadit kammet tuntuu oudoilta.
40cm levee 3TTT Grand Prix Form NOS ergostonga. Parempi kuin randonneur, mielestäni.
100mm pitkä 3TTT Pro Chrome Corsa Quillistemmi. Ehkä hands down rumin stemmi mitä olen koskaan nähnyt näin hyvässä pyörässä, ellei jopa kaikkien aikojen rumin. Kuvassa näytti ihan hillityltä, mutta toi on oikeesti todella KARU. Lisäksi ehkä aavistuksen liian pitkä, TAAS.
Tankoteipin olin viisaasti säästänyt, ja kieputtelin tottuneesti paikalleen kunnes optimaalinen ajoasento on saavutettu ja voi heittää jotain fiiniä tilalle.
1" Kierteellinen ohjainlaakeri on tohtorin joku musta teräksinen.
Keskiökasetti shimanon 110mm italo, tosiaan tohtorilta sekin.
Takana 16 T Dicta + 16T ACS vapaarattaat.
Joku KMC:n ketju.
Kiekoissa navat dimension, kehät DP18 takana ja edessä alex da22.
Kumeina ne 25mm 4seasonit jotka kestää megatonnin atomipommin, ei paina mitään ja rullaa ilman vierintävastusta ja silti pitävät täydellisesti, vaikka peilijäällä.
Kasaaminen meni taas vituiks niinku Hitlerin vappu, sillä testailtavaksi lainaan saamani italokeskiö paljastui britiksi, omistajansa kannalta harmi, mutta ei kuulemma paljoa maksanutkaan.
Foxcompista löytämäni ohjainlaakeri oli bemaksikokoa, 32mm kupit ja silleen. Oikeat osat löytyivät kuitenkin tohtorilta, joten kaikki hyvin.
Mutta mitä helvettiä? Kiersin keskiön paikalleen, ja vaikka se ehkä vähän tiukasti sinne meni ihan rasvankin kanssa, oli aika totiset paikat kun crown race meni haarukkaan sormin. Sormin.
Oikeastaan ainoa syy painaa sitä alas oli se, että se rinkula jäi rasvoihin kiinni. Olen 28 ja mitä tämä on? Kupitkin meni kyllä reilulla rasvalla ihan hellästi pari kertaa napauttamalla kumivasaralla, seikka johon olin perin tyytyväinen ennen tuota renkulahommaa.
Noh, kun kerran olen jo rakastunut suomenruotsalaiseen, päätin ottaa toisenkin riskin - joka siis ei ole HBL:n tilaaminen - ja kasata laakerin tästä huolimatta. Äkkiseltään mietittynä tuon renkulan pitäisi ehkä olla pikemminkin 26,4, mutta mittasin sekä renkaan sisähalkaisijan että haarukan sen levennyskohdan ja kumpainenkin oli sen 27mm tasan. Noh, iha sama.
Istuintolppaa sovittaessa alkoi käymään hermoille putken tiukkuus. Kun lopulta murjoin tolppaa paikalleen, se menikin sitten kerralla pohjaan, joten sama homma inverttinä ja tuoli oikealle korkeudelle. Jäi silti liian matalaksi, ehtiipä sitä sitten riuhtomaan ylemmäs ehtoommalla.
Stongan naarmutin heti alkuunsa kun aloin pujottelemaan sitä stemmiin. Eipä se maksanutkaan kuin jotain viistoista euroa, mutta silti. Sama homma uusiksi jarrukahvojen kanssa. Kato kyllä pitää olla se käsityön leima selkeesti näissä mun pyörähommissa.
On-onen tarjousstronglightit paljastuivat ihan asiallisen näköisiksi tuohon projektiin, mutta noi lyhkäset kammet kyllä vähän ottaa päähän. En osaa sanoa ovatko ne aivan helvetin hyvä juttu, vai todella hanurista. Työmatkalla tuntui olevan sopivasti vastusta tuolla 48/16 ja 165mm kammet -yhtälöllä, mutta jokin epäilyttää.
Olisin muuten päässyt jo eilen illalla koeajolle, mutta minulle kävi perinteiset - ei jarruvaijeria. Minua ei mitkään jarruvaijerit määräile, joten aamulla torkuttaessani koin valaistuksen ja pujotin ihan trollatakseni ennen töihinlähtöä mtb-vaijerin mestoille. Fuckingsit tateille, greetsit sylintereille.
Uskokaa pois, tää on ehkä kolmas kerta kun mulle käy näin. Mä otan eka sen etujarrun, kun se on tietysti helpompi pistää kuosiin. Mittailen kuorten ja sujautan sinne ensimmäisen löytämäni vaijerin, napsasen mokoman poikki ja fiilistelen kuinka helvetin hyvää duunii tuli taas tehtyä. Sitten yleensä prokrastinaation hengessä teen jotain muuta välissä koska takajarrun vaijerin säätö on jotenkin epämieluisampaa, ja palattuani sorvin ääreen tulee Se Tunne.
Yksi vaijerinkuori… ei vaijeria… No mutta tuossa. Ei. Vaihdevaijeri. Sssss… Ei siinä auta muu ku pistää ykköset päälle, ottaa lasillinen konua ja ampua itseään pienikaliberisella pistoolilla sydämeen. Tai voihan sitä tietysti odottaa yön yli ja hakea sitten sopivamman vaijerin kun kerkeää, niinkuin minä tein.
Ohjaamossa kaikki okei, paitsi tein sen perinteisen, eli jätin kahvat TAAS liian alas. Hermostuttavaa, miten mä pystyn tuohon kerta toisensa jälkeen. Toisaalta, alaotteelta jarruttelu sujuukin kuin leikki. Tuo ergohenkinen stonga tuntuu todella hyvältä käsissä, ja veikkaan että meillä tulee olemaan monta riemuisaa kilometriä edessä. Minulla ja 3T:llä. 3T phone home? Fuck that, 3T drive like a motherfucker now. Kerrankin voi olla 3T:n kyydissä ja pääsee nopeesti himaan. Tätä vois jatkaa loputtomiin. Thank you, thank you, you’re a great audience.
Ohjaustuntuma on säntillisempi ja varmempi kuin vispissä, ja paino on taatusti kutakuinkin samaa luokkaa. Luonnollisesti teräksinen runko on jämäkkä, mutta samaan aikaan tärinä mukulakivistä ja muista töyssyistä ei tunnu missään.
Tämä on tuon CRC:n helvetin paksun rasvan, brooksin satulan ja carradicen satulalaukun ohella yksi parhaista pyöräilyyn tekemistäni sijoituksista.
http://lh6.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqB8rUJftI/AAAAAAAAAfM/bKnveLlwrOE/s640/2010-10-28%2018.03.01.jpg
Liioittelinkohan tuon rasvan kanssa?
http://lh5.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqCBYbJabI/AAAAAAAAAeA/BKBh5t0Wahc/s800/2010-10-28%2018.52.12.jpg
Lopputulos muuten toimii oikeasti aika hyvin vaikkei tuo spaceri olekaan musta.
http://lh3.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqCEX1HkxI/AAAAAAAAAdM/lHRN-nZ0FS8/s800/2010-10-28%2018.00.02.jpg
Tätä pyörää läjätessä totesin, että niin ruoanlaitossa kuin pyörähommissa kunnon purnukka hyvää rasvaa tekee kaikesta yli 9000 kertaa helpompaa. Patriotic Condor Messenger Bag - Made in China. Mong chi lar vaan saatana, neko neko =^_^=.
http://lh4.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqB93GOfGI/AAAAAAAAAeo/oGJJ8QDGTT0/s800/2010-10-28%2018.05.29.jpg
http://lh3.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqB-A7kxGI/AAAAAAAAAfU/VFFaTjPpJz4/s640/2010-10-28%2018.06.30.jpg
En pettänyt tälläkään kertaa - takana legendaarinen hella sille ominaisessa tilassa.
http://lh5.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqB-p602lI/AAAAAAAAAeg/Rm1h-OLB5aA/s800/2010-10-28%2018.00.51.jpg
http://lh3.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqB_v_62eI/AAAAAAAAAeU/777SCVlcU8g/s800/2010-10-28%2018.01.06.jpg
Asennustyökalut, ohjainlaakeri ja juomaleili. Tuo puusta ja kumista tehty ohjainlaakerityökalu on muuten ihan helvetin hyvä, eikä maksanu paljoa. Park Toolilla on varmaan vastaavia, mutta saattavat maksaa aika paljon enemmän. Tuolla livahtaa paikalleen crownracet ja kupit integroidusta tuumaseen kierteelliseen.
http://lh6.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqCAobFZQI/AAAAAAAAAeI/UlrGAOt0p80/s800/2010-10-28%2020.15.11.jpg
http://lh6.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqCELxv1qI/AAAAAAAAAf4/S0ciWgw373M/2010-10-28%2020.14.56.jpg
Maalinjämät toptubessa pistivät hanttiin, joten laitoin sinnekin rasvaa ja murjoin väkisin tuolla vaijerinkuorella kunnes vittuilu loppui. Alemmassa kuvassa näkyy minkälainen knölli - maalia ja jotain metallia ehkä - sieltä tuli pihalle kun aikani rassailin.
http://lh6.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqCEyZo8CI/AAAAAAAAAdE/uhmVFOMKI7A/s800/2010-10-28%2020.08.22.jpg
Näist pietää kii ja painellaa kahvoi sitku minnuu hirvittää.
Ja loppukevennykseksi, tätäkin projektia aloitellessani käänsin TODELLA vihaisena koko kämpän ympäri etsiessäni työntömittaani. Se ei ollut niissä kolmessa laatikossa mistä yleensä löytyy pyörän osia, eikä pyörinyt missään työpöydällänikään kun näitä lävistyskoruja joutuu joskus mittailemaan.
Keittiössäkin etsin kaapit ja sopet ja nooksit ja kräniissit, mutta ei, ei mitään. Sitten epaz soitteli ja kertoi ohimennen gamagoolon keskiöihin käyvän saman työkalun kuin rataspakkaan, ja minulla sytytti. SuperB työkalupakkini! Kuinka olen voinut unohtaa? No helposti, sillä olen repinyt kaikki työkalut sieltä pois ja levittänyt ne tasaisesti jokaiseen huoneeseen, jostain syystä vessaa lukuunottamatta, touhutessani kännissä pyörän kanssa.
Kun ryntäsin olohuoneen kirjahyllylle josta arvelin löytäväni tuon laatikon, näky oli aikamoinen:
http://lh4.ggpht.com/_eP7ebVT0q6g/TMqCFYsQD-I/AAAAAAAAAdA/qXw9FtP8AWw/s800/2010-10-27%2017.12.11.jpg
Pienen Merenneidon työkalupakki - ADHD-lääkkeitä, puhelimen handsfree, tupakansytytin, työntömitta ja ainoina työkalupakkiin kuuluvina esineinä ruosteinen pala ilmeisesti jotain taiwanilaista makeshift-ketjupiiskaa ja pieni jakoavain jota en ole muistaakseni käyttänyt kertaakaan mihinkään.
Sellainen tarina. Juuri vaihtuneen työpaikkani oviin minulla ei vielä ole avaimia, joten duunikaverin jo livahdettua kotiinsa napsin vasta ehtoommalla kuvat valmiista pyörästä.
Ja lopuksi kiitokset kaikille avusta ja ohjeista tämänkin kanssa.
