Matuzmasterillahan on todella päheän näköisiä runkoja myynnissä!
Ei vain pitäisi lukea näitä pienen merenneoidon juttuja julkisilla paikoilla (yo:n kirjaston käytävällä olevat tietokoneet): takanani istuva mimmi pitää minua varmaan ihan kaistana kun pärskähdin nauruun ja tirskuin hyvän aikaa tälle. Ja ruudulla näkyy vain kuva tönäristä ja hellasta…
Mutta: nastan näköinen filo ja taas kerran mahtava reportaasi asentelun iloista. Odotamme jatkoa seuraavassa numerossa.
Pakko mainita myös toinen erinomainen ohjauslaakerin asennustyökalu eli jääkiekko + vasara. Hoituu hommat nopeammin kuin kumivasaralla.
Vittu! VOI SAATANAN SAATANA! VITTU! Ei oo taas vähään aikaan vituttanu näin huolellisesti. Kyllähän sen jumalauta pitäis jo aikusen ihmisen tässä iässä tietää, että kun meikäläisen päästää puikkoihin niin räkä valuu ja rauta kolisee.
Käytin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen minulle suomia päättelykykyjä, ja totesin että se vitun kusirinkula mikä pitää aina ihan vitunmoisen ryskeen saatteleman mukiloida paikoilleen ja joka aiemmin oli mielestäni oikean kokoinen, oli kyllä totisesti aavistuksen väljä.
Aloin miettimään sitten kuumeisesti, että mitkä ovat mahdolliset seuraamukset tästä karmivasta erheestäni, ja totesin että eipä juuri mitkään, mutta hommataan nyt silti hopeisen kimalteleva headsetti tuon mustan tilalle.
Vittu mikä virhe, toisin kuin maksaa singlespeedshopissa paypalilla pankkisiirron sijaan. Paketti tuli salamana. Tilasin Tange No. 500 -headsetin, kankaista tankoteippiä, pari sisuria, sellaiset ovelat ketjunkiristimet ja sen semmoista.
Tange on japania, ja tarkoittaa “Japanilaiset pieniä, toleranssit isoja”, tai sitten headsetin asentamiseen käytetään maailmalla jotain erikoistyökaluja. Kaikki näytti ihan helvetin hyvältä.
Kaivoin leu’un ja aloin vuolemaan haarukasta ylimääräisiä maaleja pois, aina välillä vähän sovitellen sitä helvetin rinkulaa paikalleen. Yritettyäni muutaman kerran varovasti nakutella sitä paikalleen, totesin että kai se on pakko etsiä viila.
Aikani hinkkailin ojennukseen sitä levennystä haarukasta, ja totesin että nyt on aika ryhtyä toimiin.
Ensin tiputtelin sen kiusatun renkaan paikalleen, sen jälkeen spacerin perään, ja tämän jälkeen tuttu ja turvallinen susiruma tranz-x -stemmi niin kireälle kuin sen saa.
Moukuttelin kumivasaralla aika helvetin pitkään sitä renkulaa paikalleen jonkinlaisella menestyksellä, kun sain jonkinlaisen näyn tai kuumehoureen. Miksi käyttää kumivasaraa, jos on oikeakin?
Sanomattakin lienee selvää, että viimeiset millit menivät tämän jälkeen muutamalla jämäkällä napautuksella.
Koska elän päivä kerrallaan, veitsen terällä, to the max ja täysii kuin joku oman elämäni riku ja tunna, en ollut sitten vaivautunut selvittämään, ovatko nuo ohjainputkeen prässättävät kupit jokseenkin sopivan kokoisia.
Yläkuppi muljahti paikalleen siten kuin toivoisikin, muutamalla jämptillä napautuksella varovaisen sovittelun jälkeen. Valitettavasti alakupista en voi sanoa samaa. Se ei suosutunut menemään paikalleen nätisti vaikka hioin aavistuksen ohjainputken sisäpintaa.
Ei ainakaan ennenkuin olin hionut putkea lisää, murjonut vahingossa kaikki kromit kupin ohjainputkeen menevästä osasta ja saavuttanut jonkinlaisen vitutuksesta tehdyn tsunamin aallonharjan, ottanut isoimman kumivasaran minkä löysin ja hakannut surutta sitä helvetin pylpyrää kuin se olisi teoston lakimies, niin kauan että se vihdoin antoi periksi ja muljahti paikalleen.
Armotta vasaroidessa eri tekniikoin olin onnistunut nuijimaan mainitsemani spacerin jokseenkin muodottomaksi, eihän siinä sinänsä mitään, mutta kun se on ainoa sorttiaan.
Piittaamatta sen surullisesta tolasta laitoin spacerin silti paikalleen, kuin eräänlaiseksi voiton merkiksi, häväistäkseni sen.
Noh. Nyt kaikki on paikallaan, jokseenkin vahingoittumattomana, ja aivan helvetin varmasti niin pitkään kunnes jaksan askarrella ja haalia oikeanlaiset työkalut tähän hommaan.
Tämän urakan jälkeen hämmästelin jälleen pyörää. Metallinvärinen ohjainlaakeri oli odottamaton parannus yleisilmeeseen ja jouduin puhdistamaan pyörän huolellisesti sorkittuani sitä likaisin sormin kauttaaltaan.
Kylläpä kannatti, tosi kiva harrastus.
Ps. en muuten ihmettelisi, vaikka erkkarin virkaa tankoteippien asennuksessa toimittamaan hankkimani kankainen teippi olisi ihan paskaa ja ne ketjunkiristimet napsahtaisi poikki.
Lisäksi sain riemukseni huomata että uusien tankoteippien hankinta tulee tässä vihdoinkin ajankohtaiseksi, nykyiset jotenkin revenneet.
Niin, ja olishan mulla kuviakin, mutta nyt en kyllä todellakaan jaksa tonkia niitä tuolta puhelimesta.
1 Like
“use the force!”
Olet ehdoton suosikki novellistini.
Huutonaurua.
Aikamoista meininkiä. Muistutuksena (löytyy työkalulainaamo-topikista) ja suolana haavoihin mulla on lainata Parkin ohjainlaakeriprässi. Jos siis joku muu ajautuu vastaavaan raivoon.
edit: sarkastinen huumori, tuo vaikea taiteenlaji eli kaikella hyvällä siis 
Kierretangosta, muttereista ja prikoista voi myös tehdä o-laakeriprässin. Menee ne vasarallakin jos on sopiva sovite. Jos…
^(muutama ylemmistä postauksista) Älkää nyt tollein naamaan hieroko.
Kirjoituksen luettuani huomasin, että miestä ehkä v*tuttaa, joten mitä sitä turhaan hieroa sitä suolaa
Tommonen kierretankoprässi oli tarkotus tehdä taannoin mutta se sitten jotenkin jäi. Renkulan asennukseen riittäis ihan vaan oikeankokoinen putki, mutta sekin jotenkin jäi. Tai ei varsinaisesti, mut en kehdannu paskoo imurinputkee. Sithän Tange ois voittanu?
Kyllähän jengillä noita työkaluja on, mutta teen usein aika kiireessä näitä asennuksia sellai “nyt kun fiilistä on” -hengessä. Se sitten puolivahingossa tekee tarinoista kertomisen arvoisia.
Ei tässä enää edes osaa olla kovin huonona, siinä määrin tavanomainen näky meikän residenssissä on tuo crown racen runnominen stemmillä ja vasaralla paikalleen. Toi spacerin käyttö sijaiskärsijänä oli ihan himmee oivallus, suosittelen.
Ihan vitun seppäfiilikset tuli ku pääs vähä takoo, en vaa tajunnu pistää anvil of cromii soimaan. Loppujen lopuksi aika spartalainen ehtoo kun tämä headsettifiasko päättyi vielä siihen että hieroin mehiläisvahaa mustaan nahkabrooksiin ilman paitaa.
Tulos päivän hommista on kuitenkin nätimpi kuin itse prosessi - sitä spaceria lukuunottamatta.
Tämä viesti on muuten lähetetty ipadilla, vittu mikä paska.
^Sun pitäis Merenneito alkaa pistään noita tekstejä yksiin kansiin ja etsiin jotain sopivaa pikku kustantamoa. Jos suomalaisiin uppoaa kaikenmaailman pussikaljaromaanit, vittulanjänkät ja artopaasilinnat, niin Asennusromaanista moni olis polvillaan ellei peräti kontallaan huutamassa lisää 
Sanopas muuta. A-arvostan.
^^Ostaisin asennusromaanin.
Naurattaa niin, että vettä tulee silmistä! Jätkä kyllä muuttaa rassailun suuriksi tunteiksi!
Mä kans tilaan jossei oo pakko ottaa ipadiversiota
Tota joo. Sellainen väliaikatiedote että jos tossa viiden ja seiskan välillä on joku tulossa tuomaan sulle uutta sänkyä vanhan tilalle, ja kelasit ruveta tässä sitten flunssassa purkaan sitä vanhaa, niin kannattaa varmaan ensin varmistaa ettei ruuvinväännin ole siinä kirjahyllyn lokerossa minkä eteen keräsit kaikki täkit, tyynyt ja petauspatjan.
Ja kyllähän se sopii aika hyvin tohon partsin oven eteen kans, koska kuinka hölmö ajatus olis purkaa toi vanha sänky tonne parvekkeelle? Heikompi ratkeis juomaan.
Hei kaikki, hyviä uutisia: Ruuvinvääntimestä molemmat akut finaalissa. VITTU!
Voi jeesus että tuli taas naurettua. Olen ehdottomasti edellisten kanssa yhtä mieltä tuosta kirjan julkaisemisesta. Jos joku voi täällä härmässä tehdä kirjan vaikkapa uunin rakentamisesta, ja vieläpä menestyä sillä kohtuullisen hyvin, niin näistä asennustarinoista kertovan kokoelman luulisi olevan ensi joulun bestselleri.
Toivon lisää.