fauberin laakerikoolien kierteet bashana, apua?!

Eli kaverin pitkäaikaisesta luottopyörästä ovat alkaneet kammet lonksua. Tarkastelu osoitti että mallia-fauber olevan keskiön laakerikoolien “vastakierteet”, eli ne rungon puolella olevat, ovat väsähtäneet ja siinä väljyyden syy.

Onko tuo tyyppiongelmana vanhoissa jopoissa ja onko kukaan tullut korjanneeksi moista vikaa, jos se nyt ylipäätään on mahdollista? Itselle tuli lähinnä mieleen, josko tuollaiseen löytyisi joku kierteetön keskiö tai sitten tylysti lukitetta väliin ja ajaa niin pitkälle kuin huollettu keskiö kestää…?

Ja jossain näkyi olevan kaupan fauber-settejä, joissa oli kierteettömät kupit - niistäkö apu ongelmaan?

Superkiitokset taas kerran befoor händ!

Onko Jopojen laakeripesät kierteillä? Ei ois uskonut. Mitään Loctitea kummempaa en osaa ehdottaa.

Eikös tuohon fauberin tilalle käy suoraan usa-bb bmx-keskiö? Ja kammet tietty…

Vai muistankohan jotain väärin…?

Jenkkifauber on eri kokoinen kuin juurooppalainen, tiemmä. Joope kertoo varmaan kohta.

Onhan niitä myös kierteettömiä kuppeja. Ainakin Ponissa on kierteetön muhviin prässätty kuppi. En tiedä sopiiko Joopon muhviin.
Itselläni on samanlainen ongelma tulossa. Kierteet vetää vielä kupin muhviin kun pyörittää, mutta ei se siellä varmaankaa kauaa ajossa pysy. Ajattelin laittaa lukitetta väliin ja toivoa ettei hajoo ikinä. :slight_smile:

Ite oon hoitanu tyylikkäänäkulkupyörästäni saman vian Plastic Paddingin kemiallisella metallilla. Joku tölkkishimmi vois ehkä myös toimia, ja olis helpompi tarpeen tullen avatakin.

^^^Mitä siinä mikään toinen samoille rauskoille kierteille tuleva keskiö auttaisi?

Nyt ei oo kokeilukappaleita käsillä, pitää huomenna mitata kierteellisen ja prässättävän fauberkupin kokoero. Eli voiko kierteellisen tilalle tunkea prässättävän kupin?
“Jenkkifauber” eli USA-BB on halkaisijaltaan huomattavasti isompi ja aina prässättävillä kupeilla.
Loctite/joku muu jämäkkä tökötti taitaa kyllä olla ainoa mielekäs vaihtoehto, tölkkishimmiä on aika hankala yrittää kierteelliseen väliin vaikka se muualla onkin jeesusteipin veroinen keksintö.

Tuolla Crescent-ketjussa TLE88 painottaa kovasti, etteivät ruuvilukitteet ole riittävän vahvoja keskiön kiinnittämiseen. Tuuren mukaan pitäisi käyttää jotain tehokasta hitaasti kuivuvaa 2-komponenttiliimaa.

Kun muhviin laittaisi sopivasti shimmiä(ei ehkä koko kierrostakaan), jättäisi ulos vähän reunaa, josta pitää sitä paikallaan, ja sitten kiertäisi sen kupin sisään, niin voisi sekin onnistua. Päädyin kuitenkin omankin pyöräni kanssa liimaan.

Ruuvilukitteet vain lukitsevat kierteitä, eivätkä täytä kuin muistaakseni enintään 0,1mm rakoja. Jos kierteet eivät siis pidä enää ollenkaan, ei ole mitään lukittavaa, vaan ne on liimattava yhteen.
Vaihtoehtoja liimaksi on paljon, esim. wurthilla on jotain hyviä hitaasti kuivuvia, mutta helposti löydettävistä tuo kemiallinen metalli on kai paras. Sitä on kaikissa rautakaupoissa. Se kuivuu kyllä varsin nopeasti, mutta fauberissahan se ei niin haittaa, koska laakeria ei tarvitse ehtiä säätää ennen kuivumista, riittää kun saa palikat paikoilleen.

Jenkkifauberiin (eikös se ole se mikä bemaxeissa on?) saa adaptereita brittikeskiölle. Tutkailin noita kun pähkäilin Velo Schauffin ajokuntoistamista ja yhden sellaisen tilasinkin kun mietin että siitä ehkä saisi askarreltua sopivan sovitteen.

Sitten päätin kuitenkin tehdä vanhasta teräksisestä, brittikierteisestä keskiömuhvista adapterin, se kun oli ulkomitoiltaan sama kuin Velo Schauffn keskiömuhvin sisähalkaisija.

Liima/shimmi/jne keskiössä arveluttavat suuresti, vaikkei ihan chrishoymäisiä watteja jaloista irtoakaan.

No kyllä mä ainakin luulen että se siellä pysyy vaikka tolla kemisk metallilla. Ainakin tässä mun tapauksessa. Kyseessä on kuitenkin tämmöinen “jätskilläkäyntimenopeli”:

http://www.flickr.com/photos/38990602@N05/3839512048/sizes/l/

(kun sais vaan vielä kiekot kasaan)

Nyt jo muistin verrata kuppien mittoja. Kyllä, kierteellisen tilalle näyttäisi sopivan prässättävä kuppi, jos rungosta vetää kierteen sileäksi. Tietty sovittamalla pikkuhiljaa…

edit: nyt alkoi yhtäkkiä epäilyttää oma ajatuksen kulku. Tarkistan koko homman vielä huomenna…

Kiitokset!

Eiköhän noista jollain selviä! Tuo kupin vaihto kierteettömään taitais olla kaikkein asiallisin vaihtari, jos saa onnistumaan.

Tutkailu jatkukoot…

En tiedä kierteettömistä kupeista, mutta uusia kierteellisiä fauber-kuppeja alkaa olla hieman vaikea löytää. Kierrätyskeskuksesta tms. varmaan löytyy vähän ajettuja kappaleita.

No niin, onnistuin tosiaankin ajattelemaan mitatessa asian väärinpäin. Eli kierteellistä kuppia EI VOI korvata kierteettömällä, se jää kierteen harjan korkeuden verran väljäksi runkoon. Pahoittelen sekoiluani.

Nyt täytyy siis kertoa, etten ole itse joutunut keskiökuppeja liimaamaan. Tiedän vain sen, että niillä, jotka ovat korvanneet kierteellisen patruunan kierteettömällä (oliko se nimeltään YST ?) patruunalla, on ollut vaikeuksia saada se pysymään paikoillaan. Liimat ovat 30-0 alakynnessä mihinkään umpimetalli kierteeseen verrattuna. Itselläni on sen verran painoa ja kokoa, että kun ehjäkin runko taipuu ja notkuu alla, ellei se ole korkealaatuinen ja jykevää tekoa, niin tiedän aivan varmasti, että mikään pilipali ratkaisu ei siellä laakerissa kestä. Siihen laakerin pesään tulee polkiessa jatkuvaa vaihtelevaa kuormaa vähintään kerran sekunnissa. Se laakerin ja rungon väli on todella haastava paikka kiinnitykselle. Erityisen haastava se on kiinnitykselle, joka ei ole mekaaninen.

Ehjän metallikierteen lujuus on >>> monikymmenkertainen <<< mihinkään liimaukseen verrattuna. Siksi vain paras mahdollinen liimaus tulee edes kysymykseenkään, ne muut tavat ovat lähinnä leikkimistä, ja tuloksena on vain liimasta sotkuinen keskiönreikä.

Se kemiallinen metalli on lähinnä tarkoitettu täyttämiseen, eikä sekään vedä vertoja oikeille liimoille tartunta ja vetokyvyltään. Sehän on tavallaan liimaa, jossa on täyteainetta, ja täyteaine vähentää niitä sidoksia, mitkä pitäisi saada tarttumaan siihen metalliin. Enhän minä mikään liimakemian guru ole, senkin aiheen luennosta on aikaa liki 20 vuotta … niin kuin olen todennut, siitä nuoruudesta ja kauneudesta on jäljellä se " ja " - sana siitä välistä enää … mutta sen voin sanoa, että liimaaminen aiheena on vaikea, jopa haastava, eikä siihen pidä edes ryhtyä, ellei sitä tee kunnolla. ← tuo viimeinen lause kannattaa nyt lukea uudelleen ajatuksen kanssa.

Ihanteellisimmassa tapauksessa liimaamisessa luodaan pintaa vasten kemiallisia sidoksia. Sellaisia, missä elektroni siirtyy tai siitä tulee yhteinen molemmille osapuolille. Tosielämässä joudutaan usein tyytymään atomitasoiseen adheesioon. Sitä se “liimaaminen” käsitteenä tarkoittaa. Jos pinnassa on likaa, rasvaa, oksideja tai vaikkapa pieniä oravia, niin silloin se liimaaminen kohdistuukin sitten niihin, eikä siihen oikeaan lian alla olevaan pintaan. Tämähän on aivan päivän selvää, kun tätä ajattelee. Siksi: pinnat puhtaiksi ja niin lähelle tosiaan, kuin mahdollista. Heti kun liimasauma paksunee, siellä alkavat jylläämään vielä lisävoimat, oikeat vektorivoimat, jotka sitä liimauksen sidosta vielä hajottavat lisää. Ehjistä kierteistä on tällöin myös apua, ne toimivat mekaanisina lukkoina.

Migissä on pistehitsisuutin, kaasuputki jossa on sakaramaiset jalat. Kaasu pääsee virtaamaan ja eristetyn putken voi vieläpä töppäistä hitsattavaan pintaan. Minusta olisi ihan järkevissä rajoissa porata keskiön kuoreen muutama reikä siihen reunaan, ja pistää reiän läpi se teräksinen fauber kuppi tolppahitsaamalla kiinni. Pistehitsin voi tarvittaessa porata pois, mutta näin se kuppi pysyisi varmasti kiinni. Helppo tietenkin sanoa, kun minulla on itselläni ko. laite tallissa. Jollei tuota ole, neuvo on vähän utopistinen. Fauber kuppi on kuitenkin suuri ja pitkäikäinen, eikä niitä alituiseen tarvitse vaihdella. Jos sen vuosittain huoltaa, se kestää liki ikuisuuden. Jos rottapyörän tekee, niin kupin voi pistehitsata vaikka suoraan siitä reunasta ulkopuolelta muutaman sentin välein runkoon kiinni. Viilalla tai hiomalla sitten tasoittaa jäljet.

Migin sauma on pieni, ja pikkuruinen sipaisu jäähtyy ja karkaistuu hyvin nopeasti. Parhaimmilla langoilla lujuus on heti luokkaa 40 kiloa / neliömillimetri. Esim. kuudella pienellä sipaisulla kuppi on jo hyvin lujasti kiinni. Mikään ei estä kupin hitsaamista myöskään sieltä sisäreunasta ja siis toisesta suunnasta rungon lävitse, mutta silloin irrottaminen on jo hankalampaa.

JOS liimaa, se kannattaa tehdä aivan viimeisen päälle kunnolla. Aivan puhtaalle pinnalle ja oikeilla, lujitetuilla liimoilla. Kaikki nuo em. tavat tuottavat kuitenkin siis pysyvän ratkaisun. Vain se mekaaninen kierre on jäljestäpäin aukaistavissa kätevästi ja kuitenkin niin, että se on riittävän luja myös käytössä.

Ehjää kierrettä kannattaa varjella kuin silmäterää ja suojella sitä esim. korroosiolta käyttämällä alumiinitahnaa aina siellä välissä.

Tuure

-.-

Minusta tuo on melkein se järkevin ratkaisu, tai tosiaankin kierteettömän kupin tai ehjän vanhan kupin hitsaaminen suoraan kiinteästi fauber runkoon. Randommille tämä hitsaus taas ei käy, kun Campagnolon akselin syövä kuppiviritys on alumiinia. Ainoa tapa yhdistää alumiini ja teräs on joko liima tai mekaaninen kierre. Kierrettäkään ei ole nyt Campagnolon kupin tapauksessa saatavana. Liima on ainoa vaihtoehto, tai sitten luopuminen Campagnolon keskiöstä.

Sitä alumiinisen kupin mekaanista lisälukitsemista poikittaisilla ruuveilla liimaamisen jälkeen kyllä kannattaisi vielä harkita.

Tuure

-.-

Vähän tuo hitsaaminen arveluttaa. Luulisi, että hitsattaessa se kuppi vetelee kuinka sattuu, eikä aaltoileva pinta laakerissa ole eduksi. Toiseksi kuvittelisin metallin pehmenevän, kun oletettavasti karkaistua kuppia lämmittää ja antaa sen jäähtyä rauhassa. No, ehkä pienet pisteet eivät niin vaikuta.

Jos hitsaa, niin kannattaa katella jostain ne prässättävät kupit, jotta sen keskiön saa jatkossakin huollettua. Kierrettävät kupithan on otettava irti, jotta kammet saa pois ja laakerin purettua. Prässättävät kupit jättää enemmän tilaa keskelle ja kammet saa pois vaikkei kuppeja saisikaan.

Ei tarvitse ottaa kuppeja irti.

Crescentin alemman tason rungoissa, niissä SS1412 vähän hiiltä sisältävissä hitsatuissa rungoissa, kierretystä fauber kupista kyllä saa kammen irti pelkästään polkimen ja prikkojen ja kartion irrottamisella. Sen jälkeen se on ihan samanlainen tapaus kuin puristetut kupit rungossa. Huolto on paperilla puhtaaksi pyyhkäisy ja uusien rasvojen laitto + tietty niiden pikkuosien liotus ensin. Siinä on siis ihan sama sisähalkaisija. Normaalisti kierrekuppia ei tarvitse koskaan irrottaa. Se on tosiaankin ulospäin samanlainen tapaus kuin puristettu kuppi.

Siihen samaan fauberiin ne tekevät myös sitä kellofauber akselia, jonka voi esim. kympillä ostaa Pyörätohtorilta. Näin siis fauberiin saa ne tavalliset kammet. Vanhat kartiot sun muut prikat vain asennetaan siihen uuteen akseliin.

Minusta Fauber kampi ja laakerointi on kestävä ja yksinkertainen ja helppo huoltaa ilman kovin ihmeellisiä erikoistyökaluja. Ainoa pöljyys fauber kammissa on se pienempi poljinreikä. Se on puolituumaa = 8/16 osa tuumaa ja uudet alumiinikampien reiät ovat 9/16 osa tuumaa. Fauberiin on kenkkua löytää uudet polkimet. (siis muita kuin rumia)

Olet kyllä oikeassa siitä hitsauksesta… on se kerettiläistä turaamista. Ei tuota oikea konemies tee. Mutta kun kyseessä on jo se tilanne, että runko on jo rikki, kun kierteet on tuhottu, ja se on jo menossa metallin kierrätykseen, niin ei tuossa oikein mitään enää häviäkään. Tuossa on enää kaikki vain voitettavana.

Kaikessa hitsaamalla liittämisessä on se sääntö, että ensin yhdestä kohtaa kiinni. Sitten annetaan jäähtyä KOKONAAN. Sitten tasan vastakkaiselta puolelta jne. Sitä vetelyä voi siis vähän järkeilemällä pienentää. (= se hitsaus on pakko tehdä itse, koska kukaan ammattilainen ei ala siinä odottelemaan sitä tarvittavaa aikaa.)

Vetelemistä kyllä kannattaa varoa. Samoin sitä karkaisun pehmentämistä.

Nämä ovat siis tosiaan semmoisia viimeisen päälle hätäratkaisuja. KIerre on kierre. Sillä pysyy vaikka diesel moottorin kansi paikoillaan.
Kaikki läntisessä maailmassa keksityt uuden ajan koneet käyttävät koneen osien liitoksissa kierteitä, koska se on täysin ylivertainen tapa tehdä tuo asia. Fauberin rakenne on nerokas ja yksinkertainen, ja kehittämällä sitä hiukan siitä olisi tullut parempi tapaus kuin näistä uusista Hollowtech kammista, joita piti heti kehittää kakkosversioonsa. Nytkin siellä on kammen raon välissä jotain muovilätkää ja kaikkea…
Noitapa sitten löytyykin kätevästi 10-15 vuoden kuluttua. Siis aivan kerrassaan huonoa suunnittelua.

Ai niin… pitää ostaa uusi pyörä… näinhän se olikin…

Tuure

-.-

Kyseessähän oli jopo, ja ruuvaamistani jopoista, mummiksista, yms. kierteellisillä kupeilla varustetuista en kyllä ole saanut kamipia irti kuppeja irroittamatta, vaikka kuinka olen sovitellut…

Tuo kellofauber tietysti ratkaisisi tuonkin ongelman, mutta ehkei se nyt kuitenkaan tässä tapauksessa ole haluttu ratkaisu, vaan vakiokammet ja ulkonäkö ja pieni budjetti halutaan varmaan säilyttää. Vaikka olishan Jopo Sugino 75:lla kyllä ihan asiallinen.