Nyt täytyy siis kertoa, etten ole itse joutunut keskiökuppeja liimaamaan. Tiedän vain sen, että niillä, jotka ovat korvanneet kierteellisen patruunan kierteettömällä (oliko se nimeltään YST ?) patruunalla, on ollut vaikeuksia saada se pysymään paikoillaan. Liimat ovat 30-0 alakynnessä mihinkään umpimetalli kierteeseen verrattuna. Itselläni on sen verran painoa ja kokoa, että kun ehjäkin runko taipuu ja notkuu alla, ellei se ole korkealaatuinen ja jykevää tekoa, niin tiedän aivan varmasti, että mikään pilipali ratkaisu ei siellä laakerissa kestä. Siihen laakerin pesään tulee polkiessa jatkuvaa vaihtelevaa kuormaa vähintään kerran sekunnissa. Se laakerin ja rungon väli on todella haastava paikka kiinnitykselle. Erityisen haastava se on kiinnitykselle, joka ei ole mekaaninen.
Ehjän metallikierteen lujuus on >>> monikymmenkertainen <<< mihinkään liimaukseen verrattuna. Siksi vain paras mahdollinen liimaus tulee edes kysymykseenkään, ne muut tavat ovat lähinnä leikkimistä, ja tuloksena on vain liimasta sotkuinen keskiönreikä.
Se kemiallinen metalli on lähinnä tarkoitettu täyttämiseen, eikä sekään vedä vertoja oikeille liimoille tartunta ja vetokyvyltään. Sehän on tavallaan liimaa, jossa on täyteainetta, ja täyteaine vähentää niitä sidoksia, mitkä pitäisi saada tarttumaan siihen metalliin. Enhän minä mikään liimakemian guru ole, senkin aiheen luennosta on aikaa liki 20 vuotta … niin kuin olen todennut, siitä nuoruudesta ja kauneudesta on jäljellä se " ja " - sana siitä välistä enää … mutta sen voin sanoa, että liimaaminen aiheena on vaikea, jopa haastava, eikä siihen pidä edes ryhtyä, ellei sitä tee kunnolla. ← tuo viimeinen lause kannattaa nyt lukea uudelleen ajatuksen kanssa.
Ihanteellisimmassa tapauksessa liimaamisessa luodaan pintaa vasten kemiallisia sidoksia. Sellaisia, missä elektroni siirtyy tai siitä tulee yhteinen molemmille osapuolille. Tosielämässä joudutaan usein tyytymään atomitasoiseen adheesioon. Sitä se “liimaaminen” käsitteenä tarkoittaa. Jos pinnassa on likaa, rasvaa, oksideja tai vaikkapa pieniä oravia, niin silloin se liimaaminen kohdistuukin sitten niihin, eikä siihen oikeaan lian alla olevaan pintaan. Tämähän on aivan päivän selvää, kun tätä ajattelee. Siksi: pinnat puhtaiksi ja niin lähelle tosiaan, kuin mahdollista. Heti kun liimasauma paksunee, siellä alkavat jylläämään vielä lisävoimat, oikeat vektorivoimat, jotka sitä liimauksen sidosta vielä hajottavat lisää. Ehjistä kierteistä on tällöin myös apua, ne toimivat mekaanisina lukkoina.
Migissä on pistehitsisuutin, kaasuputki jossa on sakaramaiset jalat. Kaasu pääsee virtaamaan ja eristetyn putken voi vieläpä töppäistä hitsattavaan pintaan. Minusta olisi ihan järkevissä rajoissa porata keskiön kuoreen muutama reikä siihen reunaan, ja pistää reiän läpi se teräksinen fauber kuppi tolppahitsaamalla kiinni. Pistehitsin voi tarvittaessa porata pois, mutta näin se kuppi pysyisi varmasti kiinni. Helppo tietenkin sanoa, kun minulla on itselläni ko. laite tallissa. Jollei tuota ole, neuvo on vähän utopistinen. Fauber kuppi on kuitenkin suuri ja pitkäikäinen, eikä niitä alituiseen tarvitse vaihdella. Jos sen vuosittain huoltaa, se kestää liki ikuisuuden. Jos rottapyörän tekee, niin kupin voi pistehitsata vaikka suoraan siitä reunasta ulkopuolelta muutaman sentin välein runkoon kiinni. Viilalla tai hiomalla sitten tasoittaa jäljet.
Migin sauma on pieni, ja pikkuruinen sipaisu jäähtyy ja karkaistuu hyvin nopeasti. Parhaimmilla langoilla lujuus on heti luokkaa 40 kiloa / neliömillimetri. Esim. kuudella pienellä sipaisulla kuppi on jo hyvin lujasti kiinni. Mikään ei estä kupin hitsaamista myöskään sieltä sisäreunasta ja siis toisesta suunnasta rungon lävitse, mutta silloin irrottaminen on jo hankalampaa.
JOS liimaa, se kannattaa tehdä aivan viimeisen päälle kunnolla. Aivan puhtaalle pinnalle ja oikeilla, lujitetuilla liimoilla. Kaikki nuo em. tavat tuottavat kuitenkin siis pysyvän ratkaisun. Vain se mekaaninen kierre on jäljestäpäin aukaistavissa kätevästi ja kuitenkin niin, että se on riittävän luja myös käytössä.
Ehjää kierrettä kannattaa varjella kuin silmäterää ja suojella sitä esim. korroosiolta käyttämällä alumiinitahnaa aina siellä välissä.
Tuure
-.-
