Ping @pyorailisinkohan
Ens viikolla meen Portugaliin suorituspyöräilemään ja näyttää siltä että ei tarvi pakata toppatakkia mukaan
Tämmönen reissu, järjestäjä tuntuu olevan hieman ensikertalainen mutta katsotaan mikä on homman nimi.
9 Likes
Lauantaina alkoi Portugalissa uusi pitkänmatkan ajelu Heading Southwest joka on suunnilleen 940 km ja 17 000 nousumetriä.
Alusta asti järjestäjä David on ollut tosi innokas saamaan vähän tyypilllistä edustavamman porukan ajamaan, ja on näkyvästi kannustanut naisia ja sukupuolivähemmistöjä ilmoittautumaan mukaan. Loppupeleissä lähtöviivalla taisi olla 12 naista noin 43 kokonaismäärästä, eli suhteellisen hyvin. Tämä oli tosi DIY-tyyppinen homma; taisi maksaa jonkun 60 euroa + pantti seurantalaittelle, ja sillä sai reitin, lakin ja illallisen ennen lähtöä.
Davidin ajatuksena oli esitellä Portugalin erilaisia piirteitä. Reitin alkuosa oli vuoristossa ja meni useamman kansallispuiston läpi, ja toinen puoliska oli enemmänkin kumpuilevaa maaseutua. Oma wahoo tykkää saada hepulin noin 16 ajotunnin kohdalla eli mulla ei ole yhtenäisiä päivätietoja, tässä mennään veikkauksen puolelle siis.
Eka päivä oli hiton kuuma ja rankka. Luulen että ajoin noin 220 km ja vähän vajaa 5000m. En oikein pystynyt syömään mitään noin klo 14 eteenpäin, mikä oli ikävä yllätys, koska yleensä tämä ei tuota ongelmia. Alku sisälsi reitin kaksi isointa vuorta. Niistä toinen meni kiroillessa, pimeä alkoi vähän iskeä päälle ja alas tullessa lisäksi pilvet tai joku sumu haittasi näkyvyyttä. Puolen yön aikaan löytyi kotoisa Lidlin parkkipaikka yösijaksi missä koisasin niin mukavasti että torkutin vartin verran.
Tykkään lähteä aika ajoissa liikkeelle ja nyt taisin olla joskus 4.30 tien päällä. Yöpaikka oli siitäkin sopiva että seuraavan nousun alkuun oli muutaman tunnin matka. Heti alussa alkoi sataa, mitä jatkui pitkälle iltapäivään saakka. Aamupala löytyi 7 aikoihin; ennen sitä ei Portugalissa ole yhtään mitään auki. Edelleen etoi ja sain syötyä melkein kokonaisen pastel de natan ja kupin kahvia. Päivän vuoret tulivat eteen 9 aikaan ja niiden kanssa sai kikkailla loppupäivän. Maisemat oli tosi vihreitä ja tuntui että nämä vuoret oli pikkuisen vähemmän jyrkkiä kuin edellien päivän.
Ennen lähtöä olin katsonut että juuri mikään nousu ei olisi yli 7% mutta tämä ei ihan pitänyt paikkaansa. Portugalissa mäet menevät ylös, vähän alas, ja taas ylös, mikä saa ne näyttämään helpommilta kuin ovatkaan; joku 6% keskiarvo oikeasti tarkoittaa että se on 10% ylämäkeen ja lyhyitä pätkiä alas. Tämä otti ajoittain päähän.
Vuorien päällä oli tosi märkää ja pilvistä niin sieltä ei juuri nähnyt maisemia, mutta laaksoissa oli tosi hienoa. En kuitenkaan ottanut kuvia kun jotenkin ei huvittanut.
Ekan päivän jälkeen en myöskään nähnyt muita ajajia, olin koko matkan reilusti jäljessä siitä intohimoisimmasta kärjestä joka yritti alle 72 tuntiin, mutta vähintään tunnin edellä kaikkia muita.
Päivän lopuksi oli tosi pitkä ja ärhäkkä nousu mitä punnersin ylös varmaan kolme tuntia. Olin ajatellut ottaa yöksi hotellin että saan vähän kamoja kuivaksi ja laturiin, mutta kun 19 aikaan katsastin tarjonnan niin ei ollut oikein mitään järkevää matkan varrella ainaaan sataan kilometriin niin annoin sitten olla. Löysin oikein hyvän paikan pieneltä rannalta, siellä oli joku wc-suihkurakennus auki mutta suihkut oli niin karsean näköiset että jätin väliin. Yöllä kahden aikaan heräsin siihen että tosi ison kuuloinen koira juoksi ympyrää ja haukkui, mutta se ei sitten tullut katsastamaan tilannetta. Tää päivä taisi olla jotain 230 km ja 4500m.
Torkutin taas aamulla vähän liikaa ja olin liikkeellä taas suunnilleen 4.30. Ihan mukavasti rullasi ekat 50 km, lähinnä ylämäkeen mutta ei mitään älyttömän jyrkkää. Yhden pitkän alamäen aikana alkoi tuntua että joku ei ole fillarissa ihan kunnossa, etuvaihtaja hankasi ja joku tuntui oudolta. Löysin kahvipaikan 8 aikaan, putsasin ketjun ja säädin vähän vaihtajaa mutta tilanne ei muuttunut mitenkään olennaisesti. Sitä sitten ihmettelin loppupäivän mutta en keksinyt että mikä homma.
Tämä päivä oli aurinkoinen ja jonkun 27 astetta. En oo onneksi kovin herkkä kuumalle. Sain jo syötyä vähän enemmän mutta edelleen se on lähinnä jotain jugurttia, mitä on onneksi hyvin saatavilla mutta se painaa tosi paljon laukussa. Menuun tuli lisäksi sipsit ja mehujää.
Toisen ja kolmannen päivän varrella oli tosi paljon mukulakivipätkiä, joissain kylissä ne oli tosi jyrkkiä ja ne sitten talutin kun en halunnut ottaa riskiä että kompuroin jotenkin nolosti.
Suunnilleen 19 aikaan olin päässyt kaikista isommista vuorista ohi, mikä oli tosi kiva fiilis. Tuntui myös yllättävän energiseltä ja meinasin ekana että ajan yön läpi, etenkin kun näytti että on tulossa aika kylmä enkä ollut ottanut makuupussia mukaan. Sitten kuitenkin totesin että nyt olis tarpeen ladata laitteiden akkuja kunnolla, niin otin puolen yön aikaan hotellin (25e) missä nukuin ja latailin 3.5 tuntia ja se oli tosi hyvä päätös. Iho tuntui jotenkin kipeältä niin en mennyt kunnolla suihkuun.
Tää taisi olla suunnilleen 240 km - 4500m.
Viimeinen päivä olikin sitten suhteellisen litteä, jäljellä oli 280 km ja alle 3000m. Ajattelin että voisin olla 16 aikaan perillä. Lähdin liikkeelle neljältä.
Pyörää lastatessa huomasin että se edellisen päivän jännä fiilis johtui siitä että takakiekon through axle oli irti, semmoisen puolitoista senttiä ulkona ja en tiiä miten en esim kuollut jossain kauheassa onnettomuudessa. Kiristin sen sitten siinä.
Alku oli pitkää suoraa ja painelin menemään, 6.30 alkoi vähän väsyttää ja otin tien laidassa pienet nokkaunet. Puolivälissä päivää alkoi ihan jumalaton sivu/vastatuuli mikä hidasti matkantekoa huomattavasti. Tuuli niin kovaa että pissasin omalle kengälle mikä oli kiva bonus. Oli myös lyhyt mutta helppo gravel-osuus. Viimeiset 100 km minkä olin ajatellut tosi helpoksi, tuuli jo vastaan niin kovaa että sai polkea alamäkeenkin. Oli ehkä ollut vähän huonoa ajatella että olis joku tietty aika milloin olisin perillä, koska otti päähän se että huomasi sen olevan ihan tavoittamattomissa.
Olin myös ihan täynnä jotain kauheaa raivoa ja dramatiikkaa. Mielessäni lopetin kaiken ja katkaisin kaikki ihmissuhteet yms. Onneksi en lähtenyt lähettelemään mitään viestejä.
Järjestäjä David tuli vastaan kun oli 30 km jäljellä, kun sillä oli ollut tylsää ja oli oikeastaan tosi kiva jutella niitä näitä loppupätkän ajan.
Pääsin perille 84h 44min, olin tähdännyt 82 tuntiin mutta semmoista se on jos torkuttaa joka aamu. Sijoitus oli 18/43 ja olin toinen nainen maalissa. Näihin olen oikein tyytyväinen.
En tosiaan ottanut mitään hienoja kuvia.
Tiet oli pääosin älyttömän hyviä, reitti toimi ja oli kiinnostava. Autot, joita oli tosi vähän, oli yleensä tosi huomioivia paitsi rekat jotka meni ohi täysillä kylkeä hipoen. Kolme pientä koiraa yritti lähteä jahtaamaan jossain vaiheessa, ja kaveri sai peräänsä kaksi isoa koiraa joskus yöaikaan.
Mitähän tässä muuta. Lisäilen jos tulee mieleen.
Kannattaa pitää silmällä ensi vuodelle jos tämmönen kiinnostelee.
45 Likes
No huh huh. Helatorstain 200km, joka oli itselle ensimmäinen yli 150km ajo (ensimmäinen yli 80km ajo 6 vuoteen).
Vettä tuli alusta lähtien ja nopeasti huomasin ettei sadetakkini ole enää 100% vedenpitävä, vaan sain kastua myös kunnolla ajojen aikana.
Lähtöön saavuin hieman myöhässä, joten kaikki olivat jo lähteneet ennen minua. Ensimmäiset näin ja pari ohitin Emäsalon päätyyn ajossa ja ekalla kontrollilla. Hyvillä mielin jaksoin tänne asti ja kolo edestakaisen lenkin. Sitten alkoikin hieman huomaamaan treenin puutteen.
Porvooseen päästessä polvia särki aika reilusti, mutta ei haitannut vielä hirveästi. Asia joka haittasi oli märkänä ja kylmissäni oleminen ja tästä lähti menttaalinen taistelu loppuun jaksamisesta.
Kråkön kierroksella aloin olemaan hyvin valmis olemaan jo himassa, mutta koska oli about 70km jäljellä, niin pidin garminin kartta näytöllä jotta en kiinnittänyt huomiota hitaaseen edistymiseen ja keskityin vaan poljinten pyörittämiseen. Monta kertaa toistelin itselleni mantraa: ”Just keep pedalling, that’s all you gotta do.”
Vikalta kontrollilta Viikkiin päin suunnatessa rupesi kipu polvissa olemaan kova ja seisten polkeminen rupesi olemaan mahdotonta, mutta onneksi Eagle granny gear oli tarpeeksi pieni mäkien ylös pyörittämiseen.
Coolheadin maalissa en edes jäänyt nauttimaan ruokaa tai olutta, vaan ostin tölkkejä kasan mukaan ja jatkoin himaan lämpimään suihkuun. Syväjäässä olin koko illan ennen kun menin nukkumaan. Ennen ensi kertaa pakko ottaa lisää treeniä.
29 Likes
hyvin tehty, paljon onnea.
Hittolainen, hyviä randoraportteja kyll. Ens torstaina pitäisi hyökätä Helsinki-Satakunta-Helsinki B1000 kimppuun. Ainakin vielä näyttäis ennusteet kelpo kesäsäätä parinkympin asteen molemmin puolin ja sadekuuroin. Kausi käyntiin!
6 Likes
Tämän vuoden Pennine Rallyssa on enemmän naisia ja enbyjä kuin miehiä! Niin se maailma joskus menee muuhunkin suuntaan kuin päin helvettiä.
15 Likes
6 Likes
Nojakilla 15000 kilsaa, 49 päivää.
Ja Rouvinenkin oli käyny taas kokeilemassa RAAM:ia.
Matti törmäsi yöllä alamäessä kettuun ja kaatui. Nilkutti Nizzaan nuolemaan haavojaan. Toivottavasti matka vielä jatkuu.
Olis kysymys koskien PBP:a
Tulkitsenko oikein, että jos olisi tarkoitus osallistua vuoden 2023 ajoon, nämä ilmoittautumisjärjestyksen määrittävät brevetit tulisi ajaa viimeistään tämän vuoden elokuussa (eri pituuksille oli eri päivät). Joissain lähteissä puhutaan edeltävästä vuodesta, mutta brevet vuosi loppuu ilmeisesti kalenterivuotta aikaisemmin.
Eiks siellä Randonneurs.fi-kalenterissa ole ilmoitettu deadlinet eri matkoille? En kyl tiiä kuinka ehdottomia nuo rajat on. Lähinnä kai pointti aikarajoille on, että kerkeävät hoitaa byrokratian Ranskan suuntaan ennen ilmoittautumisten alkua tammikuun alussa.
Niin ja vielä selvennykseksi ja vahvistukseksi, et se varsinainen sarja 200/300/400/600 tulee ajoon vasta talvella. Nyt kesällä/alkusyksystä tosiaan riittää vain jonkinlainen pitkähkö brevet, että voi olla rauhallisin mielin ilmoittautumisjärjestyksen suhteen.
Joo niihin deadlinepäiviin mennessä pitää ajaa jos haluaa tälle vuodelle hyväksytyn brevetin. Hallinnollisesti toi menee käsittääkseni niin meillä, että ne siihen deadlineen mennessä ajetut brevetit merkitään ajetuksi sinä deadlinepäivänä. Kun esim. Ranskassa ja muissa maissa joissa järjestettyjä brevettejä on paljon, ei ole edes mahdollisuutta ajaa niitä itekseen ihan näin vapaasti kuin meillä. Joten tämä SUomen järjestely on toteutettu niin, että tavallaan papereissa niinä deadlinepäivinä on niinku viralliset brevetit, joiden alle kirjataan kaikki siihen mennessä ilmoitetut sen pituiset brevetit. Tai siis enintään viikon sen päivämäärän jälkeen ilmoitetut, kun eihän viimeisenä päivänä ajettavaa voisi etukäteenklään ilmoittaa, joten viikko on sitten aikaa.
Ja ennakkoilmoittautumiseen lasketaan vain edellisvuoden pisin brevetti, eli ihan samaa ajaako lyhempiä ollenkaan, vaikka niitä olisi useampia. Ja todennäköisesti tilaa riittänee ainakin suunnilleen kaikille, joten vaikka joku kolmisatanenkin riittänee mainiosti siihen että ehtii mukaan ja oletettavasti mahtuu vaikkei olisi ajanut mitään edellisvuoden aikana, mutta jos haluaa valita vapaasti lähtöryhmänsä, kannattaa toki olla ekojen joukossa. Nopeimpia aikoja hakevat ovat yleensä ekassa lähtöryhmässä, tai ainakin jossain tyyliin kolmen ensimmäisen joukossa, mutta kyllähän sieltä ajoseuraa löytynee joka tapauksessa. Semmosta vauhdikkaaseen ryhmäajoon totunutta porukkaa on enemmän ekoissa ryhmissä. Ja eka kolmisen sataa kilsaa on aika hektistä hässäkkää joka tapauksessa, kunnes meno asettuu.
Kiitos molemmille vastauksista!
Kysyin kanssa vielä korttien lähettäjältä, joka vastasi samalla tavalla.
Kolmesatanen olisi nyt siis tähtäimessä seuraavien parin viikon aikana.
Mietin sitä 84 tunnin lähtöryhmää, kun siinä on ilmeisesti huomattavasti vähemmän jengiä kuin 90 tunnin ryhmissä. Oma tavoite olisi joka tapauksessa lähinnä maaliin pääseminen.
1 Like
Joo jos ei jää kaipaamaan niitä kuutta tuntia niin lienee mukavampi kun 84 tunnin ryhmät lähteekin vasta aamulla eikä iltaa vasten. Ite oon ollut vain 80 tunnin ryhmän vauhdikkaammassa ja siellä kyllä tilaa riitti kunnes jossain Carhaixin nurkilla alkoi tulla paluumatkalla enemmän väkeä vastaan ja sitä olikin niin paljon siinä tiheimmässä kohdassa että varmaan nukkumapaikat kontrolleilla ainakin olisi vähissä.
Ite taktikoin viimeksi ekakertalaisena lähdön ekoihin 90h-ryhmiin. Ei ollut aikapainetta ja ei myöskään liikaa ruuhkia kontrolleilla, kun iso massa tuli takana. 84h toimii varmaan kanssa jos tykkää varhain aamulla lähtemisestä.
Danda Polman ihan kohta Tarifassa. Pyöränsä ollut liikkeessä 78% kok.ajasta. Melkoinen suoritus. Matti tokana, mut hää vielä Granadan tuolla puolen. Huomiselle semmoinen oikea mäki suoritettavana
2 Likes
Veleta on kyl hurja mesta, varsinkin jos olosuhteet osuu sopivasti. Toivottavasti on nättiä Matilla. Loppumatka siitä maaliinkin on ihan haaste vielä, kertyy nousumetrejä, päivät kuumia ja yöt voi olla yllättävän viileitä ja kosteita kun viipyy jossain tuhannessa metrissä kuitenkin. Mut mallikkaastihan tuo on haasteista huolimatta ajanut tähänkin asti joten mikäs siinä.
Träkkeri näyttää olevan nyt jumissa, mutta Polman lienee neljänneksi tai viidenneksi nopein tän reitin ajanut nyt kun edellisiin vuosiin vertaa. Kunnioitettavan johdonmukaista etenemistä.
Polman ei olekaan nyt sitten virallisesti tuloksissa mukana kun hänellä oli sääntöjenvastainen henkilökohtainen valokuvaaja Blog | NorthCape-Tarifa
Joten kohta maaliin pääsevä Matti on sitten voittaja!
8 Likes