timoma - 12:08, 11.5.2019 »
Kuka/ketkä suomalainen/set ovat lähdössä tänä vuonna Northcape - Tarifaan? Jostakin sain päähäni, että He-man äiä ei olisi menossa? Sitä vaan, että pitääkö tässä nyt alkaa valmistautua pisteenkyttäykseen oikein tosissaan.
En tosiaan oo lähdössä tuonne, mutta ainakin yksi suomalainen on. Jos en nyt sekota, niin nimensä on Antti Miettinen.
Itse olen tosiaan lähdössä tuonne NCT:aan. Muista suomalaisista ei ole tietoa, niin kuin ei oikein muidenkaan osallistujien nimistä vielä, paitsi että 32 ilmoittautunutta pitäisi olla. Reitti on pääsääntöisesti sama kuin viime vuonna.
Jos joku meinaa pistekytätä niin saa tehdä sitä jonkin verran pidempään kuin viime vuonna. Tavoitteena tässä vaiheessa on päästä maaliin ennen kuin duunit jatkuu elokuussa. Kuvia ja raportteja tulee varmaan lähinnä instagramiin ja ajotiedot päivittynevät stravaan, jos joku on sellaisista kiinnostunut.
Nelisatanen ajeltu eilen pois PBP-karsintojen listalta. Taas oli vähän huono valmistelu ku piti lähtee työviikon jälkeen puoliltaöin matkaan ilman valmistelevia päiväunia, mutta näillä mentiin. Oulusta suuntasin Puolangalle yön kähmässä ja viluhan siinä taas meinas tulla kun lämpömittari näytti kahta. Puolangalta jatkoin Paltamoon hiljaista kantatie 78:aa ja huikeita vaarojen ylityksiä oli lukuisia tuolla pätkällä. Enpä ole ennen Suomessa ajellut tollasia mäkiä, jossa saa sinkulalla runnoa putkelta kilsan pari putkeen. Hieno pätkä ja tänne pitää palata uudemman kerran. Paltamossa (193 km) pääsin aamukasilta vihdoin palvelujen äärelle ja aamukahvit ja -pullat maistui erinomaisen hyvin.
Aurinko alkoi lämmittää ihan kunnolla ja ennen puoltapäivää saavuttua Manamansalon lossirantaan piti vähentää ihan lyhyt ajopaita&housut-osastolle. Erittäin miellyttävää ja mäkistä, joskin vähän routavaurioista pikkutietä Melalahdesta Manamansaloon. Lossia piti venailla tovi, jonka jälkeen matka jatkui Kestilään (293km), jossa grillitankkaus. Ilma oli lähes helteinen ja seurauksena hienot viivottimella piirretyt punoitusrajat shortsien ja sukkien ihorajapinnassa.
Unenpuute alkoi vaivata todenteolla ja seuraavat 50 kilsaa meni jossain transsissa, jossa jouduin tämän tästä huutamaan ääneen itelleni etten nukahtaisi satulaan. Vauhti kuitenkin säilyi hyvänä tästä huolimatta, mutta melko pelottavaa tollanen. Pidin pienen levytysbreikin tien laidassa, kaadoin vettä niskaani ja tästedes olo oli aika virkeä. Loppu oli aika peruskauraa, mitä nyt 20 kilsan murkulapinnoitteinen soraosuus Rantsila-Mankila-Temmes sai ärräpäät lentelemään. Oispa kunnon “strade bianchea” ees joskus. Lisäksi ympäröiviltä pelloilta lenteli jotain pikkuötököitä koko ajan silmät ja suut täyteen. Pikkueksymiset vielä Temmeksessä ja maaliin mukavissa merkeissä reiluun 19 tuntiin. Opetus: enpä taida enää lähteä liikenteeseen tolleen ilman et ois saanu ees auttavasti unta varastoon.
Vielä kuussatanen hoitamatta ja se järjestynee polkasemalla firman kesäjuhlille Joensuuhun kesäkuun alussa.
Vuoden eka audax tuli jostain syystä suoritettua vasta nyt mutta herra varjele että olikin siisti reissu. 25.5 kmh keskarilla kiskottiin pienellä mimmiporukalla ja yhden pysähdyksen taktiikalla. Loppuun olin ostanut pullon shampanjaa toimittamaan yhden osallistujista polttareita. 575 hommia
Flechen maalissa tuttu meno. Ihan raikas ja eheä olo itsellä, siis kun vertaan kahteen aikaisempaan keikkaan samalla 424-426 kilsamäärällä. Kengät märät 23 tuntia, muut varusteet vaihtelevasti.
Keplerini on hyvä kalu tämmöiseen käyttöön ja 38mm Gravelking Posliini tubeleksena taisi olla joukkueen rullaavin kumivalinta ja nopea myös siksi että voi ajaa pimeässä rohkeammin esteiden yli. Kiitos panaracer.
Rando Sukkien näkyvyyttä muuttuvissa olosuhteissa kiiteltiin.
Nonni. Väsymyksen yli olen nyt päässyt ja elämäkin hymyilee. Aamulla lähdin pyörällä töihin ja matkalla pudotin Specialized Defroster paskalossit taloyhtiön roskapönttöön. Tuli hyvä mieli.
Elikkä tarkoitus oli ajaa vaihteeksi vähän pidempään sillä tavalla, että lauantaina herään kotoa ja sunnuntaina olen Fleche-aikataulussa Jyväskylän aseman Scandic-hotellilla. Muuta aikataulua ei ollut ja tarkoitus oli kuvata kaikki matkan varrelle osuvat vesistönylitykset (ihan vaan siksi, etten kuvittelisi ettei ole aikaa pysähtyä): 360 kilsaa ja 25 siltaa. Tossa oli sellanen vipu vielä, että jos Joutsassa tuntu pahalta, niin olis voinu ajaa suoraan Putkilahdelle koukkaamatta Luhangan kautta. Soolona, koska kolmen lapsen isänä arvostan erittäin paljon aikaa, jolloin voin huolehtia vain ja ainoastaan omasta hyvinvoinnistani.
Koitissa tuli ekan kerran mieleen, että jalat on märät ja kylmät ja aikataulu kusee pahasti noin niinku lämpimien sisätilojen suhteen. Siitä alko oikominen ensin Hartolaan (24h Jari-Pekka) ja kunnon tauon jälkeen suorinta tietä Vaajakoskelle (24h ABC).
Ihan riittävästi tuli märkää hiekkatietä. Kunnon kengillä Vapaarattaalla Kuivalla kelillä olis varmasti ollu ihan kiva reissu, mutta tulipa suoritettua. Ens kerralla ehkä suunnittelen aikataulunkin. Vaimo kielsi fiksillä ajamisen. Kyllä se tästä.
Siltoja oli lopulta 14 ja kilsoja vähän päälle 300. Yhen jätin kuvaamatta, koska oli pimeää, kylmää ja satoi.
Kastuessa tulee auttamatta märkä, mutta meidän flecce-tiimissä kukaan ei tainnut valittaa palelua muuten kuin tauoilla. Perkele että kaikilla taukopaikoilla ilmanvaihto on jo kesämoodissa eikä mistään puhalla kunnolla lämmintä. Jokaiselta tauolta poistuessa, vaatteet yhä märkänä, oli kunnon vapina päällä mutta ekan kilsan jälkeen taas hyvä olla.
Mulla oli itte asias kaikki muu ihan kuivaa, paitti nilkasta alas likomärkää sillee loiskuen. Muutenki varpaat ekat, mitkä mulla jäätyy. Huomasin, että henkisesti suht rankkaa ajaa, kun pitää koko ajan stressata välineistä.
Aah, 600 kilsaa ajettu PBP-sarjasta pois ja osallistumiselle ei enää esteitä. Oulusta firman kesäjuhlille Joensuuhun kulki reitti, mutta tosta tuli vain 450,joten tarvittavat kilsat otettiin sakkolenkillä Joensuu-Ilomantsi-Eno-Joensuu. Säätiedotus valehteli myötätuulesta, paskat yöhon asti puhalteli vastaan ja sivusta kunnes tyyntyi. Melko kevyttä voimakkuudeltaan, joten eipä siinä kuitenkaan ihmeempiä. Oulu-Vaala-Vuolijoki-Sukeva meni kivasti 28 keskarilla, mut sen jälkeen alkoi todellinen nousujuhla, jota kesti pitkälti taukoamatta ajon loppuun saakka. Vaaraa ylös ja heti perään alas. Toista ad infinitum. Unohdin myös täyttää juomapullot Sonkajärvellä, joten seuraavat 225 kilsaa mentiin vesijämillä ja yhden pienen smoothien nestekapasiteetilla. Karua, kun yhtään mistään ei saa tuolla korpimailla yöllä vettä, kun ei kehtaa mennä pimeällä koputtamaan pirtin oveen tai omatoimisesti pumpata pihakaivoja.
Joensuun 24h-asemalle aamuviideltä 450 mittarissa ja varsin väsyneenä. Torkuin pöydässä pari tuntia ja jatkoin vastahakoisesti Ilomantsiin ja sieltä toista kautta takas nopeasti helteeksi muuttuneessa kelissä. Ilmeisesti ei näin alkukesästä ole oikein akklimatisoitunut, kun tuntui niin tukalalta.
No, kaikesta selvittiin ja nyt on aika tyhjä ja voipunut olo. 31 ja risat tuntia meni. Pyörähommista pieni tauko tehnee hyvää nyt.
Mulla on laukussa varalla vedenpuhdistustabletteja, halpoja, kevyitä, eivät vie tilaa, mahdollisesti toimii sateenvarjon lailla niin, että niitä ei ole tarvinut kun on ottanut mukaan.
Katoha transamia tosiaan, tuo Simulahan oli viime vuonna TCR:ssä.
Reittihän on tuolla Lähi-idän alueella helvetin vaarallinen. Jonas ajelee hyvän tovin Suomenkin puolella joten jos sattuu reitille osumaan niin voisi käydä kannustamassa.