Kun Turkoosi polkupyörä murtui, väliaikaiseksi ratkaisuksi löytyi tämä. Osia lainassa Turkoosista ja Chesinistä. Lyhyen testiajon perusteella sanoisin ajotuntumaa erittäin mukavaksi.
Runko: Bob Jackson Vigorelli
Ohjainlaakeri: Dura-Ace 7410
Keskiö: Hatta R9400
Kammet: Miche junior, 155 mm
Polkimet: Shimano PD-M540
Eturatas: Campagnolo
Takaratas: Surly
Ketju: KMC Z510HX -jämäpaloista
Stemmi: 3ttt / Colnago, 90 mm
Stonga: 3ttt / Colnago
Satulatolppa: Thomson Elite
Satula: Specialized Toupé 130 mm
Jarru: Campagnolo
Etukiekko: Dimension + DT Comp + Mavic Open Sport + Hikiän Ajomies
Takakiekko: Dimension fix/free + DT Comp + Ambrosio Excursion + Hikiän Ajomies
Kumit: Schwalbe Ultremo ZX
Jos nyt taas väkisin pitää keksiä jotain mielipiteitä, niin ehkä kirkkaan stemmin laittaisin itselleni, ja jotenkin omaa silmää ei nuo ohkaset penkit miellytä. Mutta sillähän ei oo mitään väliä, jos se on sulle hyvä ajaa. Mutta en näe kyllä mitään syytä, miksei tämä olisi hyvä pyörä. Ja ei mitään B-luokan osiakaan, joten ride hard.
^^ Kirkasta stemmiä harkitsin kyllä. Toi Colnago vaan nyt sattu ns vapaana ja onhan se mukavan siro yms. Penkin valinta on muodostunut ns perseäänestyksellä jolla voisi sanoa olevan enemmän painoarvoa
Silloin kun Turkoosi polkupyörä oli vielä kovasti ajettu 70-luvun kilpapyörä Tampereelta, siinä oli tuo musta quill. Vanhoissa Colnagoissa musta quill on todella yleinen, ja jos se kelpaa niihin se kelpaa tähänkin…
Jättäisin kommentoimatta, jos tässä olis musta tankoteippi, mutta toi valkoinen on vaan liian leuhka tullakseen käsitellyksi “ajopyöränä.”
Eli ohjaustanko näyttää siltä, että siitä puuttuu kaksi senttiä päistä ja se on hiukan “pirtsakasti” aseteltu (dropin alaotteen kuuluu olla vaakasuorassa). Ja pappa on oikeassa stemmin suhteen. Musta se on väärin.
Mutta en näe kyllä mitään syytä, miksei tämä olisi hyvä pyörä. Ja ei mitään B-luokan osiakaan, joten ride hard.
