Ajamattomuus - vertaistuki

Ei ollut tällaista keskustelua pystyssä vielä vissiin.

Taitaa nyt sit tulla jo vähän päälle 8kk mittariin kun ei ole ollut satulaan mitään asiaa ja viime kevään jälkeen piti vähentää ajoja jo, tota helvetti. Eikä näytä kauhean lupaavalta että tarvis tänä vuonna istua satulassa metriäkään.

Mitäs kaikkea muut on keksinyt tällaiseen tilanteeseen? Ite pistin vaihdepyörät myyntiin ja loput seinälle roikkumaan/paloiksi. Ei paljoa jaksa mikään kiinnostaa perhana, kesä tulee ja kalja maistuis. Kuvittelin, että speksausrahat nyt ainakin säästyis. Vitut kyllä ne johonki aina menee. Mitähän sitä tässä keksis vielä ennen ku menee järki lopullisesti. Tuntuu että kaikki paikat vihollisia täynnä 24/7.

Vähän tässä pistänyt välillä mieleen, että vois pistää kaikki myyntiin ja lähteä reissuun muttei niillä rahoilla varmaan ruotsinlaivaa pidemmälle pääsis kuitenkaan.

Just eilen kun oma polvi kipuili, ajattelin sua ja sun paskaa tilannetta. Mullakin on ollut polvet paskana lukuisia kertoja mutta ei koskaan noin kauan. Voisikohan niitä terveydenhoitoviranomaisia jotenkin kovistella että tekisivät paremmin kaikkensa. Olen joskus kuullut että niihin saa hieman enemmän säpinää kun tekee selväksi että potilaalle liikunta on erittäin tärkeää.

Onko ihan mahdotonta että ajaisit vaan yhdellä jalalla ja toinen vain lepäilis mukana? Käsijarrut ja vapari. Hiljalleen ajelukin on mukavampaa kuin julkisissa kärvistely.

Onneksi osaat soittaa instrumentteja.

Voimia.

Mikä on siis ketjun aloittajan polvessa vikana?

voimia.

itellä kaks viikkoo takana ajamattomuutta ja tuntuu ajottain et järki menee. en edes osais kuvitella 8 kuukautta. kävely on vaan perseestä.

Odotan, että Nina kirjoittaa tänne.

Tilanne ei ole minulle henk.koht. tuttu, mutta olen törmännyt samankaltaisiin kirjallisuudessa ja tv-sarjoissa. 1. Käy kirjastossa ja sivistä itteesi. 2. Muuta Taivalkoskelle jonneki eräkämpille ja kasvata parta.

Kuulostaa erittäin ikävälle jutulle. Tsemppiä aivan perkeleesti.
Tuossa tilanteessa kantsii ehkä alkaa jo kattomaan eteen päin. Nojapyörä tai jotain muuta. Fixyfasistit dumaa, mut paskat väliä kunhan liikkeelle pääsee.

Itellä murtui nilkan ulkokehräs ja nivelsiteet paukku tossa 8vko sitten. 6vko sitä arvottiin leikataanko vaiko eikö, noh ei leikata. Nyt on 61/2 viiko kipsiajan jälkeen nyt tommonen walker fysiosaapas ja saa ruveta vähän kokeilla kävelyä. Koko toipuimisajaksi arvioitiin abouttiarallaa puolvuotta jos kaikki menee kivasti. Tai sillon pystyy toivottavasti kävellä ja juosta normaalisti. Kuntopyörää ehdotettiin fysioterapiassa kuukaudenpäästä ja nyt vaan vesijumppaa ja säännöllistä nilkan heiluttelua.
Noh näillä keleillä ei oo ollu muuta kun aikaa joten pahimpaan vierotukseen kävin hakemassa uuden rottarungon ja sitä ropaillessa meni kivasti viikko. No muutama päivä taraperin keksin että jos teenki itelle sinkulan fixin tilalle niinku kuntopyöräks(kun skidaus ei tuu kysymykseenkään). Nyt siis prokkiksena sinkula ja pikkuhiljaa toipumista, näillä keleillä ei oo kyl ollu kiva maata himassa sohvalla joten i feel u all kohtalontoverit! Kyl se siitä ajan kanssa, hiljaa hyvä tulee!

Ei voi muuta sanoo ku tilityhjäks ja omt:t käyntii katotaa jos joku vaik keksis mikä vikana. Vähän täs mietin et jos vaan ajelis niin kauan kunnes millään ei oo mitään väliä.

Tsemppiä kaikille hei.

Mulla vaan yksi pyörä ja se ei toimi just ny.

voi yhden kerran…

On kyl perseestä tollaset pidemmät ajan jaksot kun ei pysty oikeen mistään tekemisestä nauttimaan. Itelläkin noita useampia viime vuosilta. Mitäs esim. Ortopedi on sanonut siitä polvesta? Ovatko sitä mieltä, että pitäs mennä ns. Konservatiivisella hoidolla vai ootteletko et pääsis puukotettavaks? Jos hyvää fyssaria kaipaat kuntoutukseen ni soita tuolta oikeastaan ihan kelle vaan ni osaavat kyllä ohjata oikealle kaverille.

kanssaeläminen tän asian kanssa loppuu kyl tähän kesään. tänä kesänä se tapahtuu. tai ens kesänä.

Sunnuntai: uus sinkula jipii, krooniset kiputilat vatsanseudulla parempana jipii, huomenna menenkin ajamaan lenkin mutta maanantai: yhtäkkiä keuhkoputkentulehdus, ei jaksa, voi surumökötys :frowning: tätä oli niin ootettu taas huonomman jakson jälkeen.

Sympatiat ja halit kaikille. Kipuilu on pebasta. Parempaa vointia <3

No mul on kans vähän paskat jalat ja toivoisin, et voisin tsygää mahollisimman paljon, mut joudun todennäkösesti pitää jotain rotia. Juoksunki jouduin aikoinaan vähän niinku lopettaa ku reisi sanoo vastaan, jalkapohjat sanoo vastaan, mitä näitä nyt on. Osaansa tässä näyttelee kans tyroksiinivajarit (nivelkipuja) mut sit kans tuntemattomat muuttujat. No yks ehkä on et mä en aikoinaan tajunnu vittu mitään OIKEAN KOKOISISTA VITUN KENGISTÄ ja se on saattanu vaikuttaa just jotai luuston rakenteeseen, tai siis kyl se on, mut ortopedi vai mikä se on ei mitään tämmösiä vakavia ongelmia kyennyt musta löytämään.

Oon mä joskus miettiny et mitä jos tääki pahenee, just reilu puol vuotta sit tuli stressattuu sitä aika saatanan vitusti kaiken muun paskan lomassa. Toistaseks tää nyt on kyl vaikuttanu aika hyvältä ku oon saanu alotettuu kilpparilääkityksenki joten ehkä mulla on onnellinen loppuelämä. Tai en tiiä…

Tilastollisesti todennäköisintä on, että tääki kuumo ei ikinä tule näyttämään olleensa kuumon arvoinen.

Roller94 no stress. Annat sille purkkityroksiinille aikaa niin se alkaa tehota, nimim. kaks vuotta napsinu samaa tavaraa. Kyllä sää vielä ajamaan pääset :slight_smile:

Ajan koko ajan.

Olin vaa 50 %-on-topic.

oh man. forces nipa

toissavuonna kanssa nelisen kuukautta, veti todella maihin. onneks oli talvi

Tsemppiä & parempaa vointia, Crusty ja kaikki.

Ulos ja niin pitkälle luontoon (vaikka julkisilla) kuin kunto antaa myöten? Mites tota onnistuisi metsäretket noin yleensä, vaikka parin kaverin kanssa?

Kesäloma alko ja lähettii kaheks viikoks Tukholmaa, Turkuu ja mökille saaree. Turussa sentään pääs pyöräilee ku oli ällärit jasit turku-mökki välissä pääs käymää himassa ni kävin äkäsee maantielenkillä vaihdepyörällä, sunnuntaiajelulla korkopyörällä ja korjailin fiksin testailtavaks. Kohta viikko mökkielämää… Mietin pitkään, että otanko tänne maasturin mukaan, mut ei…

Tästä viisastuneena sanoin kotona, että ens kesänä otetaa pyörät mukaan reissuun. Ei voi nauttia lomasta muuten. Helvetin säälittävää. Koko loman miettin vaa “kuinka siistiä tosta oisvaa rullata tai hyppiä tai kaatua tai seisoskella tai…”

Ne kerrat, kun pystyn pyöräilemään kivuitta, kävelemään kivuitta, istumaan vessanpöntölle ottamatta seinästä tukea, viemään roskat ilman, että tarttee istahtaa penkille matkalla, tekee mut hurjan onnelliseksi ja pyyhkii ainakin hetkeksi pois kaiken tän reumakipupaskan.

Näillä mennään, yritän olla murehtimatta ja iloita pienistä jutuista. Kuulostaa kliseiseltä, mutta muuten alkaisin piehtaroida itsesäälissä 24/7. Ja sillonku ei jalka nouse, ajan Jopojopolla.

Tsemppiä kaikille, kyllä tää tästä, kesä ja kaikkea.