Luovu televisiosta, saat sailytystilaa yhdelle pyoralle. Ja samalla aikaa ajaa silla.
Seuraavaksi voitkin roudata kirppikselle sohvan, mita silla tekee ilman telkkaria. Siihen sen paikalle mahtuu pari fillaria olohuonesailytykseen.
…tosta eteenpain ma en sitten tieda, hyvia neuvoja otetaan vastaan 
Taloyhtiön peejiinä saa avaimet kaikkiin tilohin mutta ei niihinkään yli kahtakymmentä kovin helposti sovi. Fiilis on sitä parempi mitä useammalla tavalla (funktionaalisuus, ulkonäkö, lompsa, sääli, tunnesiteet) pystyy perustelemaan valintojaan. Jos oma on mielestään helmi niin kyllä sen seinällekkin voi koristeeksi laittaa. Hylkääminen hankipakastointiin on huonoin.
Mulla ei ole nykyisessä residenssissä säilytystila ongelmana, mutta olen silti karsinut kalustoa viime kesästä kolmella pyörällä (6->3). Itse yritän suhtautua pyöräilyyn harrastuksena, jossa ajaminen olisi pääosassa. Tämä tosin on hemmetin vaikeaa. Tällöin katson, että mikäli en ehdi pyörällä ajaa riittävästi (tonnin sääntö), ei sille ole tarvetta ja myyntiin menee. Nyt kalusto on siinä mallissa, että kaikki kolme (maantiepyörä, ratapyörä ja kaupunkifiksi) pyörää on viimeisen päälle rakennettu ja niillä pystyn ajamaan kaikki ajot. Katotaan nyt kuinka tämä järkilinja pitää, mutta nyt tuntuu ihan hyvältä. Vähenee tuo jatkuva speksaaminenkin, kun pyörissä ei enää ole mitään varsinaista upgreidattavaa.
ja chainthugi lähti katkaisuhoitoon
ei vaan, kajareiden päälle menee 2 pyörää
täällä muuten mahtus aika monta pyörää kattoon roikkumaan…ehkä 4 tai 5… ja eteiseen joku 3… vois alkaa speksata vaikka ratapyörää
Itseltä löytyy kyllä järjettömiä pyöriä, mutta niihin ei ole uponnut mahdottomia summia rahaa (koska kaikki paitsi bmx on ostettu käytettynä). Suurin osa on ollut todella hyviä diilejä, joita ei ole malttanut passata. Toisaalta säilytys ei ole ongelma. Mitään täyttä romua ei kiinnosta säilyttää, vaan kaikki pyöräni ovat joko käytönnöllisiä (fiksi, bmx) tai jollain tavalla mielenkiintoisia (vanha laadukas Nishiki, Merckx joka on ilmeisesti ensimmäisiä herran omalla tehtaalla valmistettuja, palpa muhvirunko Alan, 753 runkoinen englantilainen Condor todella härskeillä tiimiväreilä yms). Sama ongelma on vanhojen kameroiden kanssa, hyviä diilejä ei viitsi passata ja sitten niihin kiintyy.
Mielestäni on hyvä myydä (tilanteen mukaan) pyörä vasta sitten kun sillä oikeasti ei aja tai se on väärän kokoinen. Jos ei ole säilytystilaa edes seinillä niin sitten on jo ihan järkevää luopua jos ei ole "realdeal"vintage/tunnearvollinen pyörä.
Ja kannattaa välttää hamstraamista!
Näin se on.
äsken hain uusimman projektini, neljännen oman pyöräni matkahuollosta. vaimolle olen tehnyt pari.
kun pyörää talutin totutusti stemmistä (kumit puhki) pitkin helsingin kauniita katuja, tuli mieleeni tämä topic. nämä vehkeethän ovat kuin ystäviä. en omista koiria mutta jotain samaa siinä tunnesiteessä voisi olla. mulle tuli siellä matkahuollossa heti ensi silmäyksellä sellainen fiilis että toi on just mun pyörä, vaikka merkki on mulle ihan uusi. kauhean hyvältä pyörä tuntui heti kädessä, vaikken sillä ole metriäkään ajanut.
mun tunteeni pyöriäni kohtaan on aika syviä. useimmat pyörät on pelastettu kuleksimasta tuolta maailmalta. ne ovat olleet halpoja ja heikossa hapessa. olen niitä kiillotellut, paijannut ja rassaillut, kyllä te tiedätte. tällaisen perusteksän kautta objektista tulee aika läheinen. sen takia niihin liittyy paljon tunteita. jos se on peräti rakkautta niin sillähän ei olekaan järjen kanssa mitään tekemistä.
asiasta puheenollen, pyörän taluttaminen stemmistä on melkein yhtä siistii kuin pyörällä ajaminen.
I <3 my Anna.
Kerran olin jo myymässä fillarin kun runko on mulle vähän liian pieni. En pystynyt kun rakkaani huusi “älä jätä minua…”
Sen jälkeen teinkin sille perusteellisen keväthuollon. Ollaan ainakin tämä kesä vielä yhdessä.
Hullua.
Tilanteen mukaan. Fillareiden päästäminen maailmalle on helppoa, kun ne käyvät tarpeettomiksi. Eivät ne kuitenkaan ole kuin kokoelma rautaa, alumiinia, rasvaa ja pieniä määriä muita aineksia.
^ Eikö tän topicin tarkoitus ollutkaan olla vertaistukena kerääjille ja hamstraajille 
Syy miksi itselle on noita kertynyt jokunen, ehkä jonkin mittapuun mukaan, liikaa on se että monessa tapauksessa pyörälle on saatu edes hetki lisää elinaikaa tai ainakin mahdollisuus siihen.
Lähes jokaisessa hankinnassa on hankintahetkellä ollut joku pakottava Syy hankintaan.
Mielellään kun niitä joskus tulee laitettua kiertoon, niin laittaa täällä. Hyvä todennäköisyys, että pyörä saa jatkaa hyvällä pidolla. Täällä osataan arvostaa kaikenlaisia pyöriä.
Edit: vastaus otsikon kysymykseen: Enimmäkseen tunteella ! Jälkikäteen koitetaan keksiä järkeenkäypiä selityksiä.
^ Tunteella,
Mä oon aina myynyt pyöräni kun on alkanut rahat loppuun, ja lohduttanut itseäni ajatuksella, että onpahan nyt jollain hyvä fillari. Ei ole hetkeäkään kaduttanut, koska niitä saa myös aina uusia. Ja kuitenkin diggaat rakentaa niitä right ? 
Kummasti tuntuu siltä, kuin itseltä olisi viety jotain kun kuulee että joltain toiselta on fillari pöllitty. Tietenkin erityisesti silloin jos itse olen rakentanut kyseisen ajokin. Kysehän ei ole pelkästään esineestä, vaan erityisesti siitä että sitä käytetään… siis kokemuksesta, mielentilasta, tjsp, jonka avain on se kaksrattainen väkkärä.
MrVelo - 7:37, 25.3.2011 » Edit: vastaus otsikon kysymykseen: Enimmäkseen tunteella ! Jälkikäteen koitetaan keksiä järkeenkäypiä selityksiä.Allekirjoitan. =)
Oletko joskus kämmännyt fillarin myynnin ja haikaillut välinettä takaisin?Viime syksynä arvoin tosi pitkään möisinkö hiilikuituisen Storckin maantiefillarini vain en... Taisi mennä muutaman yöunetkin. Raha vei lopulta voiton ja raha tuli tarpeeseen. Talvi on mennyt ihan huolettomasti, mutta nyt kun pari päivää sitten etupihalla näin pitkästä aikaa lumettoman tien niin välittömästi muistu mieleen Storck. Sen jälkeen onkin ollut tunne jossa yhdistyy kätevästi vitutus ja ikävä. Ja kun ottaa huomioon sen, että tiedän ettei tulevana kesänä ole massii hankkia samalaista fillaria takaisin niin ottaahan se kyllä päähän erittäin huolella.
Fiilis.
Sen takia tallissa on kohta 10 Peugeottia… Mahtavaa
On niissä fillareissa jotain mystistä, kun eivät irti päästä. Eräskin, jo vanhaksi kasvanut maastopyörä, on käytössä päivästä toiseen, vaikka kaupasta saisi uusia ja teknisesti paljon parempia… tai ainakin nykyaikaisempia. Mutta kun vanha fillari on kuin kolmas käsi tai jalka, siis osa sulavasti toimivaa kehoa. Jos kaupasta hakee uuden, menee tutustumiseen taas vähintään vuosi. Ei pysty millään.
Hvo - 21:10, 25.3.2011 » Fiilis. Sen takia tallissa on kohta 10 Peugeottia.. Mahtavaa :)tahtoo nähdä kuvia, mulla on vasta 3 pösöä :D
Onneksi kohta Mä oon tänne ennenki postaillu tyhjiä ja lupasin lopettaa sen.
kaikkea aikansa. hamstraajat vituttaa, minimalismi kiinnostaa. mulla jäi se järkevämpi fiilispohjalta ja senki vois vaihtaa johonkin oikeasti järkevään. esim. luistimiin tai kelekkaan.