Joskus '95 luin Riders on the storm -kirjasta kuinka John Densmore aika elävästi kuvaili kamarunkkausta. Valitettavasti oon ollut aina virran vietävissä ja jouduin kovin huumeettomalle uomalle, enkä koskaan päässyt kokeilemaan sitä LSD:tä ja kunnon kamarunkkausta.
lol kukaan ei oo postannut vielä(kään) yhtään hambinin videota
onneksi
Onko topin nimi enne kun vaihdekamaa pukkaa.
Mulla on Eagle II vaihtaja.
Kyllä mä aika ajoin vietän aikaa vain katsellen joko kuvia tai lähemmin elävänä ihaillen kiinteävälitteisen (katu)ratapyöräni voimansiirtoratkaisua.
Jotenki vaan niin kaunista.
E. Ehkä ymmäsin topin väärin ja fomostani vaan jotain postasin. Sori siitä. On mulla visioita tulevastakin, mutta ne ei oo vielä tarkentuneet siihen muotoon, että osaisin niistä muuta kertoa, kuin että ehkä ihanimpia ja jossain määrin turhimpia tuotteita mun silmään on nitton tangonpäätytulpat. 15€ parista tulpasta mutta silti olen mieltä, että pyörä kuin pyörä paranisi tällä pienellä sijoituksella viimeistelyyn. Kattokaa nyt miten ihania. Hyi kaikki muovi- ja 2€ ebay ano-tulpat.
Kaikki postaukset hyviä! Tunnetta pelissä. Se on oikein.
Aaah, hallelujah! Olen saanut synninpäästön. Nimittäin, olen tuollaisia ruuvattavia bar-end tulppia rokannut, ja voi himmel, miten hyvät ne ovatkaan. Ei tarvitse katsella poispulpahtelevia plugeja, tahi repsottavia tankonauhoja. Ainut miinus on se, että tämä kullattu väri ei sovi nykypyörään, joten pitänee mennä kaupoille ja ostaa mustat.
https://i.ibb.co/khqXB1p/IMG-20200508-100812.jpg
Sairaasta kamarunkkailusta voin paljastaa, että saan jotain kiksejä siitä, kun vetää hyvin säädetyn etuvannejarrun kahvasta, ja palat nappaavat jämäkästi kummaltakin puolelta ilman venymisiä ja vanumisia. Se on hyvä tunne.
noissa nitton bar end plugeissa paras fiilis irtos siitä kun kuvien ottamisen jälkeen eli ns. vittuunrepimisen yhteydessä ne vielä kerran punnitsi
Tikke - 10:12, 8.5.2020 » kun vetää hyvin säädetyn etuvannejarrun kahvasta, ja palat nappaavat jämäkästi kummaltakin puolelta ilman venymisiä ja vanumisiaIlmassa ruumis lepää?
Juuh elikkäs. Kaiken ajan vievä kamarunkkaus on tehnyt, onnekseni, paluun tänä keväänä pidemmän ns. kuivan kauden jälkeen. Mikään pyöräkama ei oikein inspiroinut, tuntui että homma on suht nähty. Sitten ajattelin mennä vielä syvemmälle sinne pimeään metsään, jonka polkuihin olen ennättänyt jokseenkin tutustua, mutta kävi ilmi että vielä riittää koluttavaa.
Viime viikot kuluneet ahkerasti erilaisten vanhojen Simplex-katalogien kanssa, sekä muuten yrittämällä ymmärtää sodanjälkeisten ranskispyörien sekä osien suunnittelua ja muotoilua. 40-luku on hyvin kiinnostavaa aikaa tässäkin genressä. Erinäiset oivallukset, joiden varaan nykyiset vaihtajat, jarrut ynnä muut on tapahtuneet näinä suht varhaisen tuntuisina vuosikymmeninä.
Monet vuosikymmenet on usein helppo sivuuttaa etenkin suomalaisessa pyöräkannassa todella ankeana aikana, johtuen tietenkin tosi paskoista pyöristä ja osista mitä täällä on tottunut katselemaan, mutta on kai sillekin syynsä. Uskaltaisin väittää, että sodanjälkeinen jälleenrakennuksen ja muiden ajan ilmiöiden sanelemat ehdot ulottuvat kaikkeen teolliseen muotoiluun joihin polkupyörätkin voi laskea. Siksi kai usein hyvän tuntuiset vintage-pyörät ilmaantuivat muun elintason myötä tuontitavarana.
Niidenkin vaihteleva laatutaso on kuitenkin saanut aikaan ihan ymmärrettävän paska-allergian kotimaiselle harrastajakunnalle.
Mutta mennääs nyt asiaan ja otetaan ns. tukeva ote ja siirrytään lähteelle.
https://www.ebykr.com/wp-content/uploads/2016/02/ebykr-1950-maury-650b-randonneur-10.jpg
Vaikka oma romantiikankäsitykseni ei välttämättä ammenna näistä laareista, ymmärrän silti hyvin steam- ja cyberpunkin sekä vastaavien päälle, sen verran futuristista on välillä niin muotoilu kuin materiaalien käyttö, ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien perään alkaa väistämättäkin ajatus karkailla. Monien näidenkin arvostettujen valmistajien komponenteista alkoi tulla vuosi vuoden perään enemmän skeidaa, tai ainakin laatuero kuluttajakäpän ja hipon välillä kasvoi entisestään.
Noudattaako polkupyörien komponenttien historia samaa kaavaa kuin muukin kuluttamisen historia? Oliko bike boom vain yksi osa yleistä yltäkylläisyyden kehitystä, kun kaikille pitää saada kaikkea?
Samalla voi kuitenkin muistuttaa itseään nostalgian riskeistä, ja siitä ettei Ektachromenkirkas elämä picnic-viltteineen välttämättä ollut koskaan totta, edes 1970-luvun ranskassa. Siksi sinne ei kannata haikailla, mutta toisaalta ei sitä kannata kokonaan kieltääkään, jos sieltä voi ammentaa itselleen jotain mielekästä lähtökohtaa omannäköiseen todellisuuteen tässä koronan ja muun modernin elämän vitsauksien kanssa miekkaillessa.
saakeli ku ei oo kuvii siitäkää enkä muista merkkii mut tän fillaritouhun pariin taas palatessa joskus 2007 mulle löysi usein tiensä monenlaiset vintagepalikkakuriositeetit. Muistan selvästi et oli yks semmonen ranskalainen jarrukahva joka oli ihan mielettömän hienosti tehty ja jota usein ihmettelin. Ei todellakaan mitään pellistä präsättyä vaan se oli iha teräksestä koneistettu mut tietysti aikaa ennen tietokoneita, se saatto olla ihan niinku käsin hiottu jotain nauhahiomakonetta vasten tai jotain semmosta. Ja sit kiillotettu ja niklattu. Siitä henki semmonen vanhojen mikroskooppien tai hammaslääkärin työkalujen työnlaatu jos ymmärrätte mitä meinaan. Sillo ajattelin et hitto tuol maailmassa saattais olla vaik mitä fantsuu. Eli ymmärrän siis ton ranskahommelin ihan tosi hyvin vaik en sit koskaan sinne suunnille oo itte lähtenykkää.
e. Ja edelleenkin se hvt:n jo myymä patinoitunu “mixte” siintelee mielessä varmaan hienoimpana yksittäisenä polkupyöränä jonka oon ikinä nähny.
Joo, se on kyllä upea pyörä ja samaisella nimimerkillä varmasti löytyisi sana jos toinenkin tästä aiheesta.
Sama työnlaadun ja esteettisen kauneuden arvo on kuitenkin läsnä laatukomponenteissa Simplexin vaihtajasta Nitton tangonpääntulppaan, enkä tiedä mikä siinä on se puhuttelevin voima, onko se esineen joku matemaattinen, sopusuhtainen kauneus vai esim työnlaadun myötä tuleva hieman nöyrtyvä tunne. Kaikki tyynni, iso osa tämän harrastuksen hohdosta kumpuaa ainakin itselle tällaisesta harakan elämästä.
Tulee kamarunkkauksesta mieleen se hauska vuosien takainen parisuhdeohjelman sketsi: “Oletko varma seksuaalisesta suuntautumisestasi?”
Sirkus - 11:26, 8.5.2020 » Kaikki tyynni, iso osa tämän harrastuksen hohdosta kumpuaa ainakin itselle tällaisesta harakan elämästä.joo ilman muuta ja sehän on selvää niille jotka eivät kiellä itseltään moisia pikku paheita.
Sit irtokuula: jos ei oo mitään omaa tuotavaa pöytään niin kaikki vähänki pilkalliseks tulkittava pois täältä, ok? Tää laji on hienoo taiteiluu asialla. Mitään matalaotsaista ei nyt tartteta.
Kyllä määkin kamaa keräilen ja tykkään siitä. En siis vaan runkkaa sen päälle.
Jahas. Pitääköhän topsun nimi ny muuttaa jotenki asiallisemmaks ettei innostus ohjaudu väärille urille.
Oon tavattoman mieltynyt tällaisiin esineisiin. Mulla on kuvan stemmi, vaikka se ei ole vuosiin ollut kiinni fillarissa eikä suunnitelmia sen käyttämiseksikään ole.
Myös 94-BCD viisipulttiset kammet herättää jostain syystä tuntemuksia, ne eivät ole vain veivit. Tällaisetkaan mulla ei ole enää missään kiinni enkä tiedä tuleeko olemaankaan, mutta on vaikea ajatella luopumistakaan.
ununu - 10:17, 8.5.2020 » noissa nitton bar end plugeissa paras fiilis irtos siitä kun kuvien ottamisen jälkeen eli ns. vittuunrepimisen yhteydessä ne vielä kerran punnitsiTää, mutta päinvastaisessa järjestyksessä: muuten kevenneltyyn pyörään kiinni kunnon lyijykuulat. Omistan nitton tulppia muistaakseni kolme paria, kahdet kiinni pyörässä ja yhdet kavennettu sopimaan maastotangolle. Täydentää tankoteippaus-fetissiäni.
Kaikki vanha ja kummallinen kiinnostaa, lompakko ja kiinteistön rajat ei kestä kaiken haalimista, mutta omistushalut on valtavat:
https://img.tori.fi/image/big/90/9040028901.jpg
Mä fiilaan teit kaikkii. Noi NS Bikesin stemmit on muute todella hyvin tehtyjä mötiköitä ollakseen tommosta mukabulkkia.
Oma perversio on Hopen tangonpäätulpat. Vaik ne logot pilaaki kaiken. Mut Nittotki on kyl hienoi. Mua häiritsee niissä vaan yks asia: se pultti on jotenki halpiksen olone. Mut en kyl tiedä voisko sille asialle ees mitään tehä.
Kammet ylipäätään on jotenki todella hienoja komponentteja. Standardista riippumatta. Tai no ehkä kiilakammet on jotenki pelottavia mut se johtuu vaan siitä etten oo tutustunu niihin lähemmin.
Nää kahvat, aah. Muutamat löytynyt U6:lta. On kyl hemmetin hyvät kaltaisikseen, parhaat cantikahvat millä oon ajanut, tosi smootti modulointi. Sitä hyvää paskankiillotuskamaa. Tykkään myös tosta rungon muotoilusta ja clampin pallurasta.
Näitähän on saanu kans 2-värisinä, sellaset kun löytys viä.