Homma lähti liikkeelle tästä:
http://img406.imageshack.us/img406/4448/huffy.jpg
Minusta tuo on kammottava, ja edustaa juurikin sitä vastenmielisintä valitsevaa nykysuuntausta, jossa ihminen, jolla ei ole lahjoja eikä mitään itsekritiikkiä, alkaa väkisten tekemään jotain omasta mielestään “taiteelliselta näyttävää”. Tuo Huffy on nimenomaan juuri tuollaisen “wannebe” taiteilijan kötöstys.
Antiikin suurimpia filosofeja ei ollut Aristoteles, joka lähinnä pönäkkänä käveli ympäriinsä ja ampui alas itseään fiksumpien nuorten ajattelijoiden ajatuksia, tuhoten lähinnä tekniikan kehittymisen noin 15 vuosisadaksi kirkon myöhemmällä avustuksella, eikä se ollut myöskään vastenmielinen Sokrates, joka vääräleukaisena lähinnä vain väänteli toisten sanomisia ja vittuili vastaan aivan kaikesta ja kaikille. Sanokaapa yksikin Sokrateen oma ajatus ja selitys maailmasta ? - Negatiivisia paskoja molemmat. Noita on aina riittänyt. Tekee mieli repiä vaatteensa ja pukeutua säkkiin ja tuhkaan, kun näkee Aristotelesta mainostettavan antiikin suurimpana filosofina. Juuri sitä hän nimen omaan EI ollut. - Vain historiankirjoja pusailevat humanistit saattoivat käsittää asian noin väärin.
Antiikin aikoina jopa kuun kiertäminen maan ympäri selitettiin oikein, mutta kiitos Aristoteleen ahkerien ponnistelujen asia saatiin vaipumaan unohduksiin. Noilta ajoilta jäi elämään Protagoraksen ymmärrys siitä, että melkein kaikki asiat ja käsitteet ovat tosiasiallisesti ihmisen luomia ja siis hänen ajatuksistaan muodostuneita.
Nykytiede pystyy selittämään ihmisen oikeastaan aika tarkastikin, vaikka kaikki eivät sitä vieläkään tiedä, lähinnä kai siksi, että selitys on ns. kovaa fysiikkaa. Pistän lyhyen johdannon:
Aine ei sisällä energiaa. Aine ON energiaa. Tarkkuudella, joka on 1/2000 osa yhden ainoan kvarkin halkaisijasta, joista kolmesta sitten muodostuvat niin protonit kuin neutronit. => Me olemme siis sumussa kulkevia sumuolentoja, ja kaikki mitä on, koostuu tuosta samasta sumusta. Pelkistä rakenteista, jotka ovat kuin projektioita tasolta toiselle. Kun syntyy projektio, se on sama, kuin siirrettäisiin vektori järjestelmästä pilkku järjestelmään pilkku pilkku. KUKAAN ei voi väittää, etteikö projektio ole totta, jos on olemassa joku taho, joka kykenee ko. projektion näkemään ja kokemaan.
Silleen jokaisella sumuolennolla virtaa päässään rakenteita, joista hän kasaa mielensä rakenteen ja illuusion itsestänsä, ja äärettömien jatkuvien mahdollisten tapahtumien sulkeutumisen takia (todellisuus on siis ura, josta sulkeutuvat pois valintojen myötä kaikki ne tapahtumat, jotka eivät tapahtuneet - tuota asiaa sanotaan dekoherenssiksi) hän pystyy epätarkkuuksien rajoissa illusioimaan itselleen käsitteen “vapaa tahto”.
Kuitenkaan kukaan, joka meren aaltoja on katsellut, ei voi tehdä muuta kuin päätelmän, että aallot eivät ole a) itsenäisiä b) eivät muodosta mitään vapaata käsitettä, vaan että aalto voi syntyä vasta kun toinen aalto on vaipunut mereen, ja pääpiirteissään aallot ovat myös sidoksissa toisiinsa. Yksittäinen vapaa aalto voi ehkä muodostaa aallon sisällä illuusion, että on jollain lailla “vapaa tahto.” Jos se on totta, se totta vain epätarkkuus periaatteen verran. Ja asia pätee siis lähinnä tuon aallon sisällä.
Kauempaa katsottuna aallot ovat vain aaltokenttä, ja vuorovaikuttavat toisiinsa perusperiaattein, jotka ovat epätarkkuus pois lukien ennustettavissa ja laskettavissa. Heisenbergin epätarkkuus periaatteesta voidaan sanoa, että se on eräs malli siitä, miksi mitattaessa ei ole mahdollista saavuttaa todellisuutta. Kyseessä ei ole yksittäisen mittauksen epätarkkuus. Yksittäinen mittaus voidaan tehdä rajattoman tarkasti. Tarkkuudella ei ole mitään teoreettista ylärajaa. Vain samanaikaisesti mitattavien kahden eri parametrin tulon tarkkuudella on se yläraja. Se on epäyhtälö joka määrittelee sen suuremmaksi kuin h/4*pii. Eli kun mittaat saat ulos “vaikutus-kvantin” joka rassaa sen toisen samanaikaisesti mitattavan suureen tarkkuutta. Kun mittaat nopeutta niin sijainti on epävarma. Kun mittaat sijaintia niin nopeus on epävarma. Kumpikin mittaus voi itsessään olla lähes äärettömän tarkka.
…Planck: hv*0…Heisenbergin epäyhtälö
Kaava-------->Mutkikkaampi kaava-------->Todellisuus.
Heisenbergin epätarkkuusperiaate on siis kaava, joka ei osallistu todellisuuteen, vaan on sitä kuvattaessa käytettävä funktio. Tuossa kohtaa universumissa siis mahdollistuvat käsite taide, vapaa tahto, hyvänsuopaisuus ja se, että vanhat Crescentit ovat hyviä pyöriä ajaa.
Onko Teillä vielä jotain muuta kysyttävää ?
Toivon runsasta keskustelua ja osallistumista aiheeseen. Heitin vain aiheen avaukseen semmoisen yleis-alustuksen.
Tuure
-.-