dpstyles - 23:26, 7.9.2014 »
Ilonanne on mukavan hassu tyttö. Avatarin kuva on todellä lähellä todellisuutta....mikäli nyt hän oli tyttö joka oli Cyclomania ajoissa mukana.
Sama tyttö ^^ Leikkaisin avatariltakin tukan, jos osaisin Photoshoppailla.
pikku-antti - 23:12, 7.9.2014 »
Ajan työmatkalla päivittäin, tai ainaki 9/10, kaksista punaisista läpi. Painotunnistimet ei laukea, vaikka läski oonki ja poliisit oli duunikaverille joskus todennut, että "Turhaan siinä seisot, ei ne sulle vaihdu. Aja läpi vaan." Muuten en koe suurta tarvetta, harvoin on niin kiire ettei ehtis pysähtyä ja vuodet ratin takana on juurruttanu homman aika lailla selkärankaan. Myös esimerkkiys on iso juttu. Muuten en kyl paheksukaan...
näköjään löytyy ees [s] joku[/s] e: joitakuita :D Myönnän, et kun ohittaa jotain nitiseviä mummistelijoita, jotka on just painanu punaisissa ohi, tekis mieli tokaista: "Miks ajoit punaisia päin, eihän sulla näytä olevan ees kiire." Ja polkea hikoilematta ohi. Ei niin, et kiire oikeestaan olis hyvä syy.
Joskus pysähdyin Ruoholahden kanavan rannassa punaisiin ja vierelle pysähtyi myös äiti muksunsa kanssa joka oli just saanu apufillarit pois. Katsoin sitä muksua, jonka kirkkaista silmistä paistoi ylpeys omaan uuteen fillariin ja siihen, että pysyy pystyssä ihan itse. Sellaista lapsenomaista vilpittömyyttä.
Sit menee kaks sekuntia, vierelle rullaa veijo nopeissa laseissa markettihybridillään, hidastaa vähän ja ajaa läpi. Odotin valot ja ajoin äijän kiinni. Ajoin rinnalle ja kysyin, “Miks ajat näin vitun hiljaa, vaik äsken oli niin kiire ettet ehtiny odottaa valoissa? Oliko nyt hyvää esimerkkiä?”
Ukko pakoili kontaktia ja nosti vauhtinsa ehkä kahteenviiteen. Ajelin sit sen rinnalla ympäri Ruoholahtea, ku se paniikissa kurvaili milloin mihinkin tivasin koko ajan vastausta. Lopulta jossain Kaapelitehtaan takana päätin, että setämies on menetetty tapaus ja jatkoin matkaani sinne minne olin menossa.
Nämä vituttaa. Muuten aikuiset ihmiset saa mun puolesta ajaa punasista läpi, jos näin parhaaksi katsovat. Mielummin kuitenkin muuta liikennettä liiaksi häiritsemättä. Tämän verran siis tarkennan omaa lausuntoani, kun tuli nyt tarina mieleen…
ilonanne - 23:54, 7.9.2014 »
Myönnän, et kun ohittaa jotain nitiseviä mummistelijoita, jotka on just painanu punaisissa ohi, tekis mieli tokaista: "Miks ajoit punaisia päin, eihän sulla näytä olevan ees kiire." Ja polkea hikoilematta ohi. Ei niin, et kiire oikeestaan olis hyvä syy.
Niiden näkökulmastahan niiden ei tartte sykkiä ja kiirehtiä niin kovasti, koska osasivat nerokkaasti soveltaa liikennesääntöjä. :)
Mulla nää retkahdukset menee aalloissa. Toinen viikko paheksun ylväästi träkståndaillen kiireisempiä punasiin puskijoita, toinen viikko kuvittelen olevani kaiken liikenteen yläpuolella periskooppiniskoineni risteävää liikennettä tarkkaillen ja jännistä väleistä suhaillen. Aika jakomielistä, ja näin itsereflektion päälle aika kusipäistäkin.
Kannatan Idahon pysähtymissääntöä. Muutenkin liikennevaloihin tulee pyörällä suhtauduttua vähän enemmän suosituksina koska itsensähän siinä lähinnä satuttaa jos menee väärästä kohdasta.
Tämän aamun saldo: ei kertaakaan varsinaisesti punaisia päin, mutta kolmet “kyllähän tästä vielä ehtii” ja kerran yllätetyt vihreät eli valot taisivat vaihtua vasta kun olin jo selvinnyt risteyksestä yli.
madutin - 8:41, 8.9.2014 »
Kannatan [Idahon pysähtymissääntöä](http://www.vox.com/2014/5/9/5691098/why-cyclists-should-be-able-to-roll-through-stop-signs-and-ride). Muutenkin liikennevaloihin tulee pyörällä suhtauduttua vähän enemmän suosituksina koska itsensähän siinä lähinnä satuttaa jos menee väärästä kohdasta.
Ei se nyt välttämättä ihan mikään olankohautusjuttu ole kaikille autoilijoillekaan jos joku anonyymi punaisia päin ajava pyöräilijä taittaa niskansa tuulilasiin. TJEU: itsemurhiin osallistetut junakuskit.
Ajan kyllä itsekin joskus päin punaisia, mutta en kuitenkaan sillai fiilistelyvideot-tyyliin.
Ajoradan valot merkkaavat pakollista pysähtymistä ja pyörätien jatkeen valot väistämisvelvollisuutta.
Suosikkini on edelleen Tampereen Kalevassa oleva klv-valokombo, jossa pitää tietää lähteä yksistä valoista vähintään viisi sekuntia ennen vihreää hirveällä höökillä, jotta ehtii kymmenen metrin päässä oleviin toisiin valoihin ennen punaista.
Ite toteutan tätä katsantoa.
E. Varsinki täällä Tikkurilan kirkonkylässä kun ajoradalle tarvii harvemmin mennä ja klv-valoissa on usein napit. Vidudaa pysäyttää poikkiliikenne X ajaks jos turvallisesti ehtii yli muutenkin. Esimerkin vuoksi toimiminen sit toki erikseen. Mutta jos oon keskenäni valoissa ni joo.
pikku-antti - 23:12, 7.9.2014 »
Ajan työmatkalla päivittäin, tai ainaki 9/10, kaksista punaisista läpi. Painotunnistimet ei laukea, vaikka läski oonki ja poliisit oli duunikaverille joskus todennut, että "Turhaan siinä seisot, ei ne sulle vaihdu. Aja läpi vaan." Muuten en koe suurta tarvetta, harvoin on niin kiire ettei ehtis pysähtyä ja vuodet ratin takana on juurruttanu homman aika lailla selkärankaan. Myös esimerkkiys on iso juttu. Muuten en kyl paheksukaan...
Jos kyse ajorataan upotetuista tunnistimista, niin kyse lienee induktiosilmukasta, tai jostain vastaavasta värkistä. Joku insinööri vahvistakoot tai kumotkoon tämän. Ne reagoivat päälle tulevaan metalliin, jota fillarissa ei ole riittävästi. Kuituvehkeet ei näissä skulaa.
Itse olen joskus ajanut parkkihallista ulos hyppäämällä selästä, ja laittamalla pyörän kyljelleen silmukan päälle, jolloin ovi on auennut. Metodi lienee vähän turhan kömpelö liikennevaloihin
joo, kai se on sanomattakin selvää että ajan punasista. usein. juurikin noitten induktiosilmukoitten ja turun pyöräteiden typerien sijotteluiden takia.
^ Tunnistimia on kahdenlaisia, sekä paino, että induktio.
Kipeenä kun on aikaa niin oon opiskellu liikennevalosuunnittelysta Opi liikennevalosuunnittelua ei paljon pyöriä valitettavasti mainittu Lähinnä niissä be - polite pyöräilijöiden valoissa. Mut ihan mielenkiintoista sairaslykemista muuten
Onko kellään tietoa, mutta minne voisi antaa (asiallista) palautetta valoista? Esim. monet noista painonappivaloista on täysin turhia päivällä/yöllä. Aiheuttaa vaan turhia kiihdytyksiä/pysähdyksiä kaikille. Tosin voi olla, että tekniikka tulee vastaan, “nää valot on niin vanhat, ettei niitä voi ajastaa pois päältä”.
Syö miestä odotella kiltisti annankadulla että uudenmaankadun-risteyksen valot vaihtuisi. On paljon iloisempaa ajaa autojen ohi punaisia päin, koska se ei pyörällä oo niin justiinsa (silloin pitää varoa jalankulkijoita, koska kaikki neljä suojatietä nauttivat vihreää valoa yhtä aikaa).
Sitten on näitä risteyksiä missä on mentävä kaksista kevyenliikenteen valoista yli, jotta pääsisi kääntymään risteävälle tielle! Ei sitä aina jaksa mennä autojen sekaan ramboilemaan, jotta selviäis yksillä valoilla. Niissä tulee vähän sovellettua punaisen ja keltaisen merkitystä.
Olen ajoradalla valoissa kökötellessä laskeskellut, että edessäni poikittain olevan suojatien valon vaihtumisesta punaiseen menee noin neljä sekuntia omaan lähtömerkkiin.
pakko myöntää: ajan ajoradalta punaisia päin kevyenliikenteenväylän jatkeelle aina välillä jos näyttää siltä että vihreää ei ole ajoradalle luvassa vielä vähään aikaan.
Suosikkimuuvini on koukata just ennen risteystä ajoradalle ja ajaa sitä pitkin vihreillä yli, kun KLV:n jatkeella on punaiset. Tapaninkyläntien länsipäässä etenkin. Tänään sain siinä vielä perään bussipeesit ja ohitin kaikki KLV:n työmatkatepot kuuvenkympin vauhdilla.
Syytän isääni. Hän opetti mulle pikkupoikana, että tottakai kävellään punasista yli, jos autoja ei oo tulossa. Järki on annettu käyttöä varten. Siksi en oikein ymmärrä tuota “huonon” esimerkin näyttämistäkään.
Mä rupeen heti kelaamaan tätä Suomi vs. eteläisempi eurooppa juttua.
Kun on sääntöjä, niin niitä pitää perkele noudattaa. Siis täällä.
Ruohonjuuren saippuapullot ja röökaaminen rafloissa Berliinissä ja terassipelleily ja muu ravintolatoiminnan hankaloittaminen ja ei saa lastata autoa pyörätiellä ja pitää ottaa hattu pois syödessä ja sunnuntaina ei saa ostaa viinaa… no joo… nyt meni vähä ohi.
Kun enivei “joutuu” soveltamaan tuolla liikenteessä niin paljon, niin ne punaset ei oikeestaan tunnu enää missään. En oo pitkään aikaan enää miettiny pitäiskö pysähtyä vai ajaa, vaan ainoastaan sitä, että mites tästä päästään näppärimmin läpi.
Can´t stop. Don´t want to either.
Sitäpaitsi mä oon jo niin vanha ukko, että eihän tosta tulis mitään, jos mä pysähtelisin jatkuvasti. Polvet olis tuusan paskana viikossa.
Kyllähän se autoilijaa tietty vituttelee, että pyörät “voi” tehdä mitä vaan. Kyllä mä sen ymmärrän. Mutta jos mä ajan risteykseen jossa on punaset ja huomaan että jalankulkijoilla on samaan suuntaan vihreet, niin pitäiskö mun hypätä taluttamaan siitä yli ja jatkaa taas valojen jälkeen ajoradalla Järki hooi! Vai meniskö se kuitenkin sujuvammin kaikille silleen, että ajelen siitä läpi ja se valoissa venaava autokin pääsee sitte vihreillään helpommin jatkamaan kun mä en ole jäänyt siihen keulan viereen kökkimään.
Sakkoja on tullu uran aikana ehkä neljät. Nyt viimeisenä parina vuotena kahdet.
Iso ratsia Hakaniemen torilla aamuruuhkassa. 20€
Toinen keissi tänä kesänä. Kyttäauto kiilas ilman vilkkua eteen. Mä hermostuin, ajoin keulan edestä vähän provosoivasti ja näytin todella pahaa silmää. Heppu hermostui ja antoi sakot 20€
Viime viikolla meinas tulla yhdet. Haistoin ne Flemarin ja Hesarin risteyksessä, mutta jotenkin sitten jäi katsomatta taakse. Oopperalla pysäyttivät. Olisko siinä kuudet välissä. Oli jo kirjottamassa tikettiä, mutta sitte niille tuli joku oikea työtehtävä ja valittelivat että nyt tulikin niin kiire että pääset varoituksella.
Pitääkin soittaa faijalle. Jos se pitäis perjantai-iltana Onelle seuraa, ni mä pääsisin ajamaan älläreihin.
Kyllä sen pitäis ymmärtää, et se on mulle tärkee juttu
James Scott, pamfletissaan [i]Two Cheers for Anarchism[/i], toteaa, että punaisia päin kävely tyhjällä kadulla on anarkistijumppaa. Siinä kuivaharjoitellaan harmittomasti tilanteita, jossa oikeasti on oltava tottelematta esivaltaa, lakia tai asetusta. (Kukin pohtikoon itsekseen milloin näin on tehtävä.)
En ole eri mieltä. Kuten joskus aiemmin totesin, olin muuttumassa sääntöfasistiksi liikenteessä, eikä se ollut minusta hyvä asia. Nyt ajan tyhjällä tiellä punaisia päin, mutta tärkein nyrkkisääntöni on käyttää järkeä ja olla vaarantamatta muita. Ragetus on vähentynyt ja oma olo parempi.
PS. Toi Scottin kirjanen on hyvä, kannattaa lukea.
Pave - 13:04, 8.9.2014 »
Järki on annettu käyttöä varten. Siksi en oikein ymmärrä tuota "huonon" esimerkin näyttämistäkään.
Niin no... Oiskin noin. Mutta ikävä kyllä tuolla huuruilee turhan monta "oho emmä tajunnu" "oho emmä kattonu" tyyppiä joiden järjenkäyttöön ei todellakaan voi luottaa.
Varsinkaan lapsilta ei imo voi odottaa tilannetajua ja -arviointia liikenteessä, joten kakaroiden läsnäollessa ylläpidän mieluusti illuusiota että aikuisetkin odottaa valojen vaihtumista, odota siis sinäkin äläkä juoksentele ajoradalle sillon kun tuntuu järkevältä.
Pave - 13:04, 8.9.2014 »
Syytän isääni. Hän opetti mulle pikkupoikana, että tottakai kävellään punasista yli, jos autoja ei oo tulossa. Järki on annettu käyttöä varten. Siksi en oikein ymmärrä tuota "huonon" esimerkin näyttämistäkään.
Lapset seuraa mitä muut tekee ja ottaa oppia näkemästään. En halua näyttää väärää toimintamallia jos vaikka vanhemmat yrittäisikin opettaa lapselleen mikä on oikein ja mikä väärin. Lisäksi ikävää leimautua tomppeliksi kun lapsi kysyy vanhemmaltaan että miksi setä meni päin punaisia :D
Lähinnä niissä be - polite pyöräilijöiden valoissa. Mut ihan mielenkiintoista sairaslykemista muuten 
Järki hooi! Vai meniskö se kuitenkin sujuvammin kaikille silleen, että ajelen siitä läpi ja se valoissa venaava autokin pääsee sitte vihreillään helpommin jatkamaan kun mä en ole jäänyt siihen keulan viereen kökkimään.