How-to: trikit ja temput

Havaintoja tämän illan takaperois ympyrä harjoituksista.

  1. Katse ylös! Tasapainon pitäminen on huomattavasti helpompaa kun katse on suunnattu kauemmaksi.
  2. Ensimmäisen polkaisun merkitys. Varovainen lähtö on yleensä tuhoon tuomittu. Reilummalla polkaisulla pääsee pidemmälle. Kun trackstandistä alkaa polkea taakse niin perseen vieminen kohti satulaa samanaikaisesti auttoi.
  3. Toi ekin mainitsema pumppaaminen auttaa oikeasti. Balanssi löytyy helpommin pumppaamalla ja polkemisrytmiä muuttelemalla.
  4. Lähtö mielummin loivalla renkaan käännöllä jota sitten jyrkennetään pikkuhiljaa. Näin tasapaino ei kaadu niin helposti sisäänpäin. Tasapainon kaatuessa ulospäin käännöksen jyrkentäminen auttaa.
  5. Rytmin löytäminen.

Siinäpä ne reilun parin tunnin havainnot. Ympyrät parani nollasta parhaimmillaan pariin kokonaiseen. Ja pari yksittäistä onnistuin pysäyttämään ilman maakosketusta.

Protip, tänään kokeiltu: quicksilver hop ei välttämättä kannata loskassa.

pahamaineinen polkimien asennon säätö

Miten trackstand olis helpoin oppia, kannattaako aluksi ottaa tukea jostain ja yrittää pysyä pystyssä ja ottaa sitten tuesta kiinni jos meinaa lähteä tasapaino, vai suoraan vaan vaikka pannuttamaan ja sitä kautta opettelemaan? Ja kannattaako tasapainoa hakea etupyörällä vai kammilla?

tanko kannattaa ehkä pitää semmoisessa 45° kulmassa ja tasapainoitella sit neljänneskierroksen eteen/taakse kampikäännöillä.
just tänään oltiin treenailemassa, niin joutui miettimään teoriassa tuommoisia toimintoja, jotka lähtee normaalisti selkärangasta. Silti esim bunnyhopin ajoittaminen pitää vielä itselle selkiyttää ja saada sinne tasolle, et lähtee miettimättä.

Alkuun trackstandi on helpointa tehdä loivaan ylämäkeen. Eturengas siis ylämäkeä kohti, niin silloin sun tarvitsee käyttää kampia vain eteenpäin, ja taaksepäin tuleminen onnistuu mäen voimalla. Helpottaa oppimista huomattavasti.
Eturengas siis tosiaan noin 45° kulmaan, ja sit vaan tasapainoilemaan.
Noin opit paljon helpommin sen perus tasapainoilun, ja sen jälkeen voit alkaa murehtimaan sitä taaksepäin omin voimin pyörän siirtämistä.

Kysymyksees että kummalla tasapaino haetaan, etupyörällä vai kammilla. Vastaus on että molemmilla.
Käännetyllä eturenkaalla saadaan tilanne, että liikkumalla eteen/taaksepäin korjataan painoa sivusuunnassa. Käytännössähän trackstandissa ei koskaan yritetä olla tasapainossa täysin paikallaan, vaan pyörää liikutetaan kokoajan eteen/taakse. Taitojen kasvaessa se liikkeen määrä vain pienenee. Yksi virhe joillain onkin, että yrittävät turhaan olla täysin paikallaan.

Ai niin, ja unohda ne tuet. Ei niillä mitään tee. Jätät vaan jalat pois remmeistä, ni ei siitä mihinkään kaadu.
Niin ja seisten sitten opettelemaan. Ja etenkin fiksillä, on helpointa alkaa opettelemaan ihan vaan paikallaan olleen, jos sulla on jarru pyörässä, niin kammet vaakasuoraan ja parempi jalka eteen, jarru pohjaan rengas hieman vinoon ja siitä toinen jalka polkimelle. Rengasta käännetään vastakkaiseen suuntaan, kuin kumpi jalka on edessä. Hyvä asento opetella on pitää paino aika paljon eturenkaalla, ja käsivarret melkein suorina, ja hartiat myös tangon suuntaisesti… Katse kannattaa pitää hieman eteenpäin maahan, ei suoraa alaspäin.

Ja ainakin mun mielestä kandee olla vasen jalka edessä ja eturengas käännettynä vasemmalle. Jos oikea jalka edessä niin sit rengaskin oikealle. Variaatioita voi harjoittaa, mutta todnäk yksi vaihtoehto on se “itselle helpoin”.

Mitä tohon renkaan kääntämisen suuntaan tulee, niin pääosa trial porukasta kyllä kääntää eturenkaan vastakkaiseen suuntaan kuin kumpi on etummainen jalka. Tällöin asento mahdollistaa paremman mahdollisuuden käyttää myös kroppaa tasapainottamiseen. Polvien kääntämiselle, lantion siirtämiselle. Ja nimenomaan jos hartialinjan kääntää tangon suuntaiseksi, on tällöin asento paljon mukavampi ja helpomi tasapainoilulle kuin jos rengas olisi käännettynä samaan suuntaan kuin etummainen jalka. Tämä tosin pätee pääasiassa tasaisella. Jos on mäessä, niin tällöin pitää rengas aina olla ylämäkeä kohti huolimatta kumpi jalka on edessä.
Velolla tähän tosin vaikuttaa myös se, että riippumatta kumpi jalka on edessä on eturangas pakko kääntää ylämäkeä kohti, ja kuitenkin kun pidetään se parempi jalka etummaisena, voi tuo tyan mainitsema tilanne olla pakotettu.
Se toki myös vaikuttaa tuohon eturenkaan kääntämis suuntaan, että jos pyörässä on paljon toe overlappia, niin se voi myös pakottaa kääntämissuunnan.

Kiitos näistä, harjoittelua jatketaan. Tota ylämäessä treenaamista en edes ajatellut, täytyy sitä koettaa seuraavaks. Vasen jalka eteen ja rengas vasemmalle -metodi tuntui luontevammalta, joten sillä varmaan jatkan harjoittelua, sit päinvastaista vois opetella kun oppii eka tuon toisen, vähän sama kun skidaamisen kanssa.
Ja ai niin, tosiaan unohtui kysyä toi miten kannattaa itse olla pyörän päällä, ja mihin keholla viedä paino, mutta siis jos seisaalteen harjoittelee, niin eikös asento ole kutakuinkin sama kuin polkisikin seisaaltaan? Ei siihen juuri muita järkeviä vaihtoehtoja kyllä tule edes mieleen…
Mut joo, kiitti! Eiköhän se tästä, kuitenkin aika hyödylliseksi tuon taidon koen.

Toe overlap aiheuttaa erityisesti geometrialtaan tiukemmissa rungoissa sen, että kannattaa ainakin harjoitellessa kääntää tankoa samaan suuntaan kuin kumpi jalka on edessä. Ei ole erityisen vaikeaa hankkia kitkapalovammoja, kun horjahtaa ja sääri nyölää eturenkaaseen.

Miulla on käytännössä rengas sinnepäin, mikä jalka on edessä. Kandee kokeilla, että kumpi tuntuu luontevammalta ja aloittaa siitä, sit kun toinen suunta sujuu, niin käyttämään toistakin. Ja sit variaatioita, ilman käsiä, tai vain toinen käsi, jne… Ja myös niitä stonga toiseen suuntaan kuin jalka. Itellä on liki aina perse penkissä ja paino aika takana. Niin ja pieni chain slack tuntuu miulla jopa rauhoittavan paikallaan oloa, kun kaikki liike ei mee suoraan takapyörään.

Helppoa se on, vähän reeniä ja a’vot.

^^Itselläni menee juuri tästä syystä sen puolen jalka eteenpäin, jonne rengas osoittaa. Muuten tökkii poljin jatkuvasti renkaaseen => fail

mika - 6:04, 10.5.2010 » Hyvä asento opetella on pitää paino aika paljon eturenkaalla, ja käsivarret melkein suorina, ja hartiat myös tangon suuntaisesti.. Katse kannattaa pitää hieman eteenpäin maahan, ei suoraa alaspäin.
katse kannattaa heti alkuun opetella pitämään eteen ja niin, että ei tarvitse "patsastella" vaan päätä voi myös käännellä --> palvelee sitten myöhemmin sitä, että sinulle tuosta trackstand-taidostasi aidosti jotain hyötyä. Käytännössä kun ainakin itsellä tuota tulee hyödynnettyä risteyksissä seistessä tms. tuolla liikenteen seassa ja siellä ei juuri lohduta, että katse on tonttiin ja odottaa starttipistoolin pamausta;)

^toki sitä päätä kannattaa opetella kääntelemään, mutta se tulee sitä myötä kun perusteet oppii ensin kunnolla, jolloin se paikallaan stondailu tulee rennommaksi.

Karua kertomaa suomen triktark-skenestä. Kymmenen kirjoitusta siitä, kuinka opetella track standinkiä.

^jokainen aloittaa joskus.

Minusta kai tämä on mennyt juuri niin kuin pitääkin - alottelija kysynyt apua ja saanut täältä vinkkejä kuinka hommassa edetä!

vai viitattiinko tässä siihen, et näin jälkijunassa harrastukseen mukaan hyppääminen on jotenkin noloa ja tietyllä tapaa “kiellettyä”?

Mut joo, pitää paikkaansa, ettei täällä juuri temppuilua harrasteta, eikä siitä puhuta. Tietääkö kukaan ketään, joka harrastais?

Mä oon harjoitellut tänä vuonna kaksi kertaa, kolmas suunnitteilla. Pitää nyt joku uus temppu opetella tänä kesänä, jotta pääsee pätemään.

No höh.
Minä tarkoitin sitä, että edellinen viesti oli ulkomaisen opetusvideon esittäminen neljän kuukauden takaa jota seurasi pitkä hiljaisuus. Sitten oli kymmenen lähes saman sisältöistä viestiä perusteista.

Itse olen “myöhässä aloittanut” ja osaan just ja just sen trackstandingin, enkä oikein uskalla muuta yrittää.