Meillä tämän Urvélon kanssa tuli sitten tänään täyteen viisituhatta yhteistä Stravakilsaa. Tosta puuttuu yhden kesän työmatkat, mutta koska niitä ei ole Stravassa, niitä ei ole olemassa. Eihän toi tietty ajomiesmittakaavassa ole paljoa, mutta meille kahdelle ortopedisilla implanteilla kasassa pysyvälle ikämiehelle tuo on ihan kiva pyöreä luku. Ja onhan tää nyt tosi kiva polkupyörä.
onks takahaarukanpäistä irronnu maalit kokonaan axel muttereiden johdosta? rankkaa touhua.
^No siis noi tuli maalattua mustiksi siinä kohtaa kun korjailin sitä yhtä pientä halkeamaa. Samalla rapsuttelin suosiolla maalit kokonaan pois noista mutterin tarttumapinnoista. Mutta noin muuten kyllä
manuelkala - 10:28, 13.11.2017 » rankkaa touhua.
hienoa, että Urvelo mennä porskuttaa vaan!
Edelleen näyttää ihan hitoksee hyvältä 
Hyviä kilsoja!
Go 'velo!
On komea. Livenä maaliduuni on älyttömän hieno.
Hyvää jatkoa toivotan.
KÄÄK!!!
Tuskin noi tohon jää, mutta olkoon nyt vähän aikaa. Hieman kyllä haasteellinen tämä ketjulinjansa osalta, kun ratakammet ei mahu ja maantiekammilla ketjulinja vaeltaa oikealle ja uskonto kieltää ainokaisen rattaan sisäpaikalla.
Akselia pitää tässä alkaa vissiin pidentämään.
^ mul on bambuvekottimes vieläkin pahempi tilanne, ei-vetopuoli niin sanoisin ihassama
- ohuempi prikka
mitä toiselle puolelle kuuluu?
EDIT: hi-res kuvaa siitä ekasta parhaasta kuvasta? drool
jboman - 17:14, 20.8.2018 » mitä toiselle puolelle kuuluu?https://www.ahomaki.net/jako/crack/IMG_1050.JPG
Tosta näkyy myös mistä tää ratkeaa sitten kun aikansa on täysi.
laskitko tai siis punnasitko koskaan että paljonko runkoon tuli lisää painoo noista haarukanpäistä ja tarvittavista kiinnitystilpehööreistä?
e. Vai oliskohan tää pitäny kysyy projektilangassa. Hmm…
Oli ne jossakin siellä projektilangassa sanottu. Olisko ollu jotain 200g kaikkineen korjaukset, haarukanpäät, maalit…
Mutta siis tää johtu kaiketi eniten siitä että ne oli rautaa eikös.
Kun on tullut mun uutta hassutteluprojektia tässä viime päivinä täällä vilauteltua, niin todettakoon nyt sitten sekin surullinhen tosiasia, että tämä edellinen hassutteluprojekti lähti tänään seinälle. Viisi kesää ja ihan pikkusen vajaa kymppitonni kilsoja (rungolla nyt kokonaisuudessaan joku pikkusen päälle 20k takana) tekivät tehtävänsä ja takapään - myönnettäköön alun alkaenkin aika suspektit - liimaukset alkaa olla niin väljät, että tällä ajaminen ei ole enää kivaa. Vuoden päivät tää oon paukkunut ihan hulluna kun vähän runttaa, nyt jo ihan penkistä polkiessa kuullostaa siltä että perä lähtee ihan just alta. Vaikka ei se kyllä sieltä mihinkään lähde. Katotaan jos saisin vielä joskus inspiraation kattoa saisko noi uudelleen liimattua kasaan. Epäilen kyllä etten saa. Mutta oli ihan perkeleen hauska vehe niin kauan kuin kesti. Jään kaipaamaan.
save the crackbike!
RIP!
Lepää rauhassa makea prinssi
Tää on kyllä kova. Näyttää varmasti hyvältä seinälläkin.