^ Saatan puhua pehmoisia, mutta oma käsitykseni on, että tässä on kaksi juttua: 1) tankoa täytyy kääntää enemmän (suurempi sivuttaisliike) kun kädet ovat kauempana ohjainakselista, ja 2) ajajan paino tulee enemmän etuakselille. Tosin miten jälkimmäinen sitten täsmälleen ottaen vaikuttaa, siitä eos.
Jyrkän ohjainkulman lisäksi tässä on myös hyvin pieni “trail”. Sain summittaiseksi lukemaksi n. 20mm, kun jotkut pitävät neutraalina optimina vajaata 60mm:ä. Itse järkeilen niin, että tätä kompensoimaan tarvitaan herkkyyden vähentämistä toiseen päähän.
PS. “suunnitelmat auki” != “myynnissä”
PPS. Sori obskuuri vertailunotaatio.
Hain lähinnä sitä juttua että onko ko. kombinaation tuloksena tietyiltä osin vastaava “hallittavuus”/ajotuntuma kuin jossain rungossa hieman loivemmalla mutta ilmeisesti-ei-niin-makean-näköisellä keulalla ja pienemmällä reachillä… Vaikka onhan siinä “aeromaisessakin” tangon päällä makaavassa ajoasennossakin puolensa tietyissä käyttötarkoituksissa ainakin mikäli runko on muuten sopivan kokoinen.
Mitä enemmän trailia, sitä tasaisempi/epäketterämpi ohjaus. Tiukka emäputken kulma vaatii keulalta pienen raken, jotta trail kasvaa. Päinvastoin, jos keulaksi vaihtaa tavallisen maantiekeulan, tulee ohjattavuudesta erittäin herkkä, koska trail vähenee.
Mitä matalammalla stemmi ja ohjaamo on, sitä tasaisempi ohjattavuus. Lisäksi mitä pidempi reach, sitä tasaisempi ohjaus (tiettyyn pisteeseen asti)
Myös tällaisen oon kuullut, että mitä lähempänä ote ohjaustangosta on etunapaa (y-akselilla), sitä tasaisempi ohjaus (eli jos etunavasta piirtää pystysuoran viivan, niin ote ohjaustangosta on samalla viivalla).
Onhan tuo vissiin aika äärimmäinen geometria, eikä kai ratapyöriäkään ole enää toviin noin tehty. Nykyään ohjainkulmat taitavat olla maksimissaan yleensä jossain 75 paikkeilla. Kun alkuun putkelta ajaminen tai toisen käden irrottaminen tangosta tuottivat jänniä hetkiä, niin olen kyllä epäillyt noiden mittojen tolkullisuutta.
Sanoisin, että ohjauksesta puuttuu pitkälti tavanomaisempaan geometriaan liittyvä virheenkorjaus. Jokusen viikon päivittäisen ajon jälkeen toinen pyörä (normaali maantiegeo, ohjainkulma 73,5 , trail vähän kuudenkymmenen alle) tuntui kulkevan kuin itsekseen. Ihan valaiseva kokemus kyllä.
Jos em. havainnossa on kyse pääasiassa pienestä trailista, niin olen lukenut, että sen vaikutus korostuisi vielä suuremmilla nopeuksilla. Tämä taas tuntuisi sopivan vähän huonosti yhteen rungon alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa.
Lukemani perusteella kaksipyöräisten ohjausta ei ymmärretä aivan täysin. En tiedä löytyykö sellaista auktoriteettia, joka pystyisi kertomaan, voiko saman ohjaustuntuman säilyttää kun jotain parametriä ruuvataan. Jos trail vakioidaan? Entä painon jakautuminen? Ohjainkulman tai akselivälin merkitys, mitä näitä ny on?