Olin iha unohtanu tässä vuosien aikana että tää runpukamojen speksailu on tämmöstä. Yhtä aikaaviepää ku fillariroinanki kanssa pelehtimine. Ja muutenki samanlaista.
Enivei totesin sentään että vanha rumpusettini on tarpeeks hyvä (ylipäätään ja mulle) joten sitä ei tarvi päivittää.
Mutta uudet kalvot pitää hankkia joten ei muuta ku aiheeseen tutustumaan. No siinähä se päivä jo meniki internettiä töllöttäessä ja juutuupin testejä pyöritellessä. Lopputulos: haluamiani kalvoja ei saa Helsingin kivijalkakaupoista joten ihan ku fillariroinan kaa: nettikaupasta saa sitte nämäki tilailla.
Ableton Liven käytön voisi vielä lukea harrastukseksi, kun se ei ole vielä mukana missään virallisessa keikkasetupissa. Sitten erikseen tietty soittimet, joilla oikeasti tehdään töitä – eli hankitaan (apu)rahaa.
Parikytä vuotta rumpujen soittoa riitti ymmärtämään, että antaa parempien paukutella. Jostain syystä olen lähipäivinä eksynyt toistuvasti Googleen ja eBayhin hakemaan sanalla Casio SA-1 koska nostalgia, sata ääntä ja erityisesti numero 63.
Pääasiassa (niukasti koulutettu), joskus ihan OK rumpali, muitakin soittimia tulee soitettua periaatteella: “Osaatko soittaa viulua? En tiedä, en ole koskaan kokeillut”. Keikkoja tähän asti varovaisen laskelman mukaan takana ehkä joku 700. Tulopuoli on pitänyt hoitaa päivätöillä - mitäs sitä lähtee vaan kaikenlaisiin vaihtoehto- ja rajatapaushommiin mukaan.
Jonkunlaisella punkinrenkutuksella aloiteltiin 80-luvun puolivälissä basistin autotallissa. Kaikenlaista thrasista synkkispoppiin ja bluesvakioihin on kertynyt matkan varrella. Tällä hetkellä aktiivisena jotain bluegrass-banjokantribändiä, kreikkalaisia perinnemusia sähköillä, punkkia (heh, ja vaihteeks taas yhen saman hepun kanssa kuin silloin +30 vuotta sitten hommaa aloitellessa) ja kaikenlaista siis tulee paukuteltua sopivien tyyppien kanssa. Pari vuotta sit väännettiin Leonard Cohen tribuuttia yhen porukan kanssa, ja siinä reissussa oli ehkä eräs muusikon urani kulminaatiopiste, kun soitin munniharppua Emma Salokosken taustalla…
Työn alla on ajatus vääntää jotain omia biisiaihioita jossain vaiheessa. Niin ja crapsteel-kitarakin pitäs pusata valmiiks joskus. Niin ja joku ihan hiton tyhmä stoner-räime-orkka pitäs kehittää valmiiks. Nimi olis jo.
Kamojen suhteen olen fiilistelijä, varmaan löytyis parempiakin rumpuja kuin 60-luvun lopun halpis Yamahat (tai jättimäiset fiberglass+birch Pearlit), mutta joku suhde niihin aina kehittyy.
Seuraavat livet varmaan tuota blueskantriwhateveriä (Tinkerbella & Big Bad Bear) syyskuun ekana viikonloppuna Kuopio-Lahti-Tampere ja sitten 14.9. Nosturilla Murheenlaakso (plays Mana Mana) - saa tulla moikkaamaan, niinkuin jotkut rohkeimmat ovat matkan varrella tehneetkin, se on aina hauskaa. Niinkuin soittaminen.
ps. niin ja rummut kulkee toki keikalle tarvittaessa (pk-seudulla) fillarilla kärrissä - koska voin.
psss-edit: ja yhteen nyt jo ehkä ex-bändiin hyppäsin suoraan Konstan jättämiin suuriin kengänjälkiin - rispektit Konstalle vielä niistä äänitteistä yms mitä väänsitte
Konsta - 12:17, 20.8.2019 »
Hah okei uskotaan! Kukakoha siinä oli sitte soittanu eka.
eiks siinä Anttilaisen Hane ollu alunperin, mutta sit Jokelan junaturman jälkeen jätti pestin.
Edit: ja soittiko MikkoHuu:kin rumpua jossain alkupään versiossa, vai muistanko väärin
Kaikenlaisia heavy/rock whatever viritelmiä oli nuorempana, nykyinen pumppu on kestäny baut yhtä kauan ku avioliittokin: www.dip.fi
Ns. kallis harrastus, viimeisin keikka tais olla 2017…
Sleka - 8:09, 22.8.2019 »
Mulla on soittamatta jääny sähkökitara. Sen vois vaihtaa johonki vinkeeseen syntikkaan/midikiippariin jonka vois vastaavasti jättää soittamatta
Näin käy helposti. Laitoin itse myyntiin kaiken mitä ei ole tullut tänä vuonna soitettua.
Ostin itselleni joululahjaksi hajonneen Juno-106:n diagnoosilla “virrat tulee”, joka tarkoitti tässä tapauksessa sitä että näytöstä syttyy jokin segmentti ja muutama ledi alkaa palamaan, mutta laite ei reagoi mihinkään. Mittasin virtalähteeltä tulevat jännitteet - digipuolen +5 ihan ok, audiopuolen ± 15 vähemmän ok. Kolvattiin melkein kaikki vanha kama irti virtalähdekortilta ja yksinkertaistettiin kytkentä kahdella modernilla LDO:lla. Digipuoli edelleen odotetusti pimeä. Monet vanhat prosessorit vaativat viivästetyn reset-pulssin lähteäkseen toimimaan, ja kyseinen pulssi tulee tässä vehkeessä virtalähteeltä. Katellaan skoopilla, kyllä sieltä semmoinen tulee.
Seuraavaksi skooppi kiinni alimpaan osoiteväylän linjaan, jotta selviää, yrittääkö prosessori edes hakea muistista mitään suoritettavaa. Ei yritä, muut linjat pysyvät mykkinä mutta alin päätyy tilaan 0 tai 1 eri käynnistyskerroilla. Tilataan internetistä kourallinen samanlaisia prosessoreita ja odotellaan.
Prosessorit saapuvat, vaihdetaan eka, ja kappas, näyttö herää henkiin ja käyttöliittymä alkaa toimia - patcheja voi valita, jne. Ääntä ei kuitenkaan kuulu. Tässä on kaksi prosessoria, vissiinkin toinen pyörittää käyttöliittymää ja lukee koskettimistoa, toinen kuuntelee MIDIä ja ohjaa äänielektroniikkaa. Vaihdetaan mutulla toinenkin. Kuinka ollakaan, laite herää henkiin ja '80-luku täyttää välittömästi huoneen.
Tota on toistaiseksi jaksanut soitella lähes päivittäin.
Sauhusin kyllä tänään kun meni nauruhalpa roland x30 sivu suun. Mietin tässä olisko järkee ostaa joku edullinen midiohjain ja siihen kaveriks joku iso paha softasyntsa. Tietokonehan mulla on jo ni ei tulis redundanssia.
onko kellään ylimääräisenä LOOP-pedalia? Ihan sama jos siinä lukee BOSS, Mooer, Digitech, Behringer, mutta jos et käytä ja haluat myydä mulle halvalla, niin pistä YV.
