Yrittäjyys. Tuo suomalaisten kirosana. Menestyviä kadehditaan, menestymättömiä halveksitaan. “Suomi on paska maa olla yrittäjä.”
Löytyykö yksivaihteesta yrittäjiä? Miksi, miksi ei? Minkä alan yritys, kuinka pitkään ollut toiminnassa, aiempaa yrittäjäkokemusta?
Itse aloin jo muutama vuosi sitten haaveilla omasta urasta tällä kiviseksi väitetyllä polulla. Ajan mittaan idea hioutui pikkuhiljaa nykyiseen muotoonsa ja elämäntilanteen salliessa päätin viimein tehdä hypyn kohti tuntematonta. Perustin siis joulukuun alussa verkkokaupan. Tällä hetkellä ainakin vielä tuntuu siltä, että tykkään todella tehdä tätä työtä. Vaikka yritys on perustettu joulukuun alussa, on sen parissa puuhasteltu enemmän tai vähemmän loppukesästä asti. Eniten on yllättänyt se, kuinka paljon pienet asiat voivat työllistää. Tilitoimisto, sopimukset joka suuntaan, graafinen ilme, kaikki. Ensimmäinen ajatus verkkokaupan perustamisesta on se, että tehdään nettisivut, tilataan tavaraa ja kauppa luistaa. On siinä vähän muutakin.
Yrittäjyyden alkuvaihe on antanut valtavasti uusia kokemuksia ja tietämystä, sekä opettanut oma-aloitteisuutta ja tehokasta ajankäyttöä. Positiivisina puolina tässä vaiheessa nousee pintaan vapaus päättää omista työajoista sekä se, että pääsee tekemään juuri sitä mitä haluaa. Toki paperihommat on sellaisia, ettei niitä kukaan ehdottomasti haluaisi tehdä. Varjopuolena on se, että on “koko ajan töissä,” kun miettii uusia ratkaisuja tai ideoita. Välillä niitä miettii 03.30 yöllä. On myös itse vastuussa itsestään, joka on samalla sekä hyvä että huono puoli.
Nyt on vasta huomannut, kuinka kaipaa “tavallisen” työpaikan työkavereita. Yksin kotoa käsin yrittäjänä toimiessa ei tule nähtyä muita ihmisiä samalla tavalla, kuin 5 päivää viikossa työpaikalle lähtevä palkansaaja. Toisaalta, ei ole pakko nähdä ihmisiä joista ei välttämättä pidä, mutta toisaalta kaipaa erityisesti tietynlaista vertaistukea samaa hommaa tekevältä työkaverilta.
Rakentavaa keskustelua yrittjäyydestä, puolesta ja vastaan. Naiset ja herrat, sana on vapaa.