Vatikaanihan sponsoroi vuosikaudet Amore e vita -ammattilaistallia (mainostettavana ilosanomanaan abortin vastustus) ja tässä viimeksi onnistui jollain ihmeellä (kieltämättä ydinosaamisalaansa) saamaan edustajansa Glasgow’n maantie-MM:ien miesten eliteen:
Mulla on tuvan puolella kirjahyllyssä sesongista riippuen 2–4 fillaria ihan vaan säilytys- eikä sisustusratkaisuna. En kadu mitään, haters gonna hate.
Meillä on ollu peitteenä kai yheksän vuotta semmonen tuplalevynen 220x200cm hyvin ohut saksalaisen Billerbeckin silkkitäytteinen peite. Miellyttävän kevyt ja ei-hiostava. Mutta sen puuvillapäällinen on kulunu nurkista jo melkein puhki ja ollaan pari vuotta sillai huomattu että talvella se on kyllä vähän liian kylmä sitten kuitenkin, on ollu tapana ottaa tässä loka-marraskuun tienoilla jo siihen joku torkkuviltti lisäks päälle yöks.
Tartettiin siis uus peitto.
Mulla on joskus aikanaan ollu sellanen kivan suomalaisen Porin Villa & Peite -puljun villatäytteinen 150x200cm peite joka oli tosi hyvä. Ei hiostanu ja oli just täydellisen lämmin, varsinkin aamuyöllä ja aamulla valtavan kiva.
Joten nyt panostimma ja tilasin samaiselta porilaisfirmalta samanlaisen villatäytteisen peitteen, sen ohuemman, koossa 220x200cm. Peite saapui eilen ja oli nyt viime yönä ekaa kertaa käytössä suurin odotuksin.
Miten kävi? No. Siellä peiton alla oli yöllä niin saatanallisen kuuma että olin suurimman osan yötä ilman peittoa ja sitte olin taas iha jäässä.
Tuplapeite on hankala kahden nukkujan epäsuhtaisen lämmönsäätelyrytmin vuoksi. Keskimäärin ohut villapeite olisi kyllä varmasti parhaimpia ratkaisuja. Toki toai yksilöllistä.
Yhden/kahden yön jälkeen en vielä tuomitsisi tuotteen toimivuutta. Ihmisen keho on unen osalta todella herkkä ja hengittävyyden ja lämmön muutokset ovat yllättävän voimakkaita tuntemuksia aiheuttavia. Adaptaatioaika uuden peiton tai vuoteen muiden muutoksien osalta voi useasti kestää 2-6 viikkoa.
Kiitos rohkaisusta. Eipä siinä, tuote toimii varmasti just niinkuin se mun edellinenkin peitto mutta muuttujana tosiaan kaks henkilöä yhden sijaan, lämpöpattereina siellä tohottamassa.
Eikä tässä ny muuta vaihtoehtoa olekaan kuin totuttelu. Ostettu mikä ostettu, tällä mennään.
Kuvaushetkellä operaatio jo voiton puolella, omin pikku kätösin tuli väännettyä rautalangasta eiku saksalaisesta jaloteräksestä uusia joustimia joku 25 kpl. Lopputulokseen tässä kohtaa ihan tyytyväinen, vaikka kai tässä tosiaan joku 2–6 viikon totuttelujakso on vielä menossa. Ei tuolla nyt ehkä toista 20+ vuotta päätoimisesti enää tule nukuttua, mutta jos nyt vielä jonkun aikaa ja vaikka seuraavassa osoitteessa vierasvuoteeksi.
No nyt! Nyt on hyvää suorittamista! Tällainen asioiden korjaaminen ja käyttöiän jatkaminen on kyllä kaikkien jumalien ja jumalattomuuksien työtä, voi hemmets sentään.
Ylläpito, hoiva ja huoltaminen ovat—ainakin mun nynnydemarianarkismissani—kaikkein perustavanlaatuisinta poliittista toimintaa.
Jackson, Steve 2014. Rethinking Repair. Teoksessa Tarleton Gillespie, Pablo Boczkowski & Kirsten Foot (toim.). Media Technologies: Essays on Communication, Materiality, and Society. Cambridge: MIT Press.
Adaptaatioaika kesti kahden yön verran. Nyt olen jo tukevasti adaptoitunut ja nukun yöni mitä onnellisimpana. Meikäläinen on aina heittämässä hanskoja tiskiin ja kirvestä kaivoon heti paikalla. Mutta rohkaiseva viesti todella toi perspektiiviä ja auttoi. Kiitos, DanielBraun!
Ikinä oo kuullutkaan mistään sopeutumisajasta ja oon kuitenkin kohta 42 vuotta nukkunut. Mistä tämmöisetkin pitäisi tietää ja mitä muuta on tietämättä?