Se on sekä että. Biologiassa on toki erilaisia biologisia määritelmiä ihmisten sukupuolelle perustuen esim. x ja y -kromosomien jakautumiseen ja määrään sekä sukusolujen kokoon, mutta arkisessa ja juridisessa määrittelyissä sukupuoli taas perustuu erilaisiin oletuksiin biologisesta sukupuolesta sekä yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin määritelmiin.
Eli esim. henkilön juridinen sukupuoli määritellään syntymässä ulkoisten sukuelinten (ei kromosomien tai sukusolujen) perusteella joko “mieheksi” (on pippeli) tai “naiseksi” (on pimppi), ja tapauksissa, jossa ulkoiset sukuelimet eivät asetu selkeästi tähän kaksijakoon tai binääriin, valitaan toinen (ja aiemmin myös usein leikattiin lapsi vastaamaan binääriä). Tämä on todella karkea jako sikäli, että siinä oletetaan ulkoisten sukuelinten korreloivan simppelisti kromosomien (xx / xy) ja sukusolujen koon kanssa. Karkeana jakona se jättää huomiotta mm. erilaiset intersukupuolisuuden ilmentymät ja kokonaan henkilön oman kokemuksen sukupuolesta.
Arjessa puolestaan oletamme henkilön “biologisen” sukupuolen erilaisten yhteiskunnallisten käytäntöjen ja kulttuuristen merkkien, kuten esim. vaatetuksen ja käytöksen, perusteella. Eli vaikka juridinen sukupuoli määritellään syntymässä ulkoisten sukuelinten perusteella, niin arjessa mennään erilaisilla oletuksilla. (Esim. pukkareihin mennessä ei juurikaan tarkisteta onko esim. miesten puolelle menevällä tyypillä millaiset ulkoiset sukuelimet.)
Ja kuten @Syksy sanoi, sukupuoli-identiteetti on sitten se, että kuinka hyvin tai huonosti oma kokemus vastaa tätä määrittelyä. Esim. itse olen cis sikäli, että mut on lapsuudessa määritelty mieheksi, oma kokemukseni ei merkittävästi poikkea miehen asetetuista normeista tai vaatimuksista, mutta mulla ei ole mitään tietoa kromosomeistani tai sukusolujeni toimivuudesta.
Täydennän @tutam :in kirjoitusta vielä omasta keski-ikäisen cis-ukkelin näkökulmasta ja ymmärryspohjalta sen verran, että sukupuolikromosomien mahdollisia yhdistelmiä on useampia kuin XX ja XY, sukurauhasten ja ulkoisten sukupuolielinten erilaisia yhdistelmiä ja välimuotoja on enemmän kuin kaksi ja että noiden mainittujen geenien ja anatomian lisäksi ainakin hormonitoiminta vaikuttaa sekä ulospäin näkyviin että koettuihin sukupuoliominaisuuksiin.
Eli vaikka sosiaaliset, juridiset, psykologiset ja koetut tekijät jätetään pois, niin pelkästään biologiseen sukupuoleen vaikuttavien tekijöiden yhdistelmiä on Elon laskuopillakin reilusti useampia kuin kaksi.
Sikäli kun biologisen sukupuolen merkitys liityyy lajin lisääntymiseen, relevantit lokerot on uros ja naaras. Nämä on ne sukupuolet, joiden välinen parittelu voi johtaa lisääntymiseen.
Miten biologinen sukupuoli sitten määritellään on myös mun ymmärtääkseni monimutkainen ja ei-yksiselitteinen asia, kun esim. syntymässä tytöksi määritellyllä naisella voikin olla tyypillisesti urospuoliselta löytyvät kromosomit, eikä nainen tai sen paremmin kukaan muukaan aavistanut mitään sellaista ennen teini-ikää.
Ja jos joku värkeiltään, kromosomeiltaan ynnä muilta ominaisuuksiltaan tyypillinen mies tai nainen onkin lisääntymiskyvytön, ei kai biologisestikaan voi sanoa etteikö kyseessä olisi uros- tai naaraspuolinen yksilö.
Muita kuin yhdistelmiä kuin XX ja XY kantajia ei automaattisesti pidetä omina sukupuolinaan. Esimerkiksi Klinefelterin oireyhtymä on uroksella, jonka sukupuolikromosomit on XXY.
“according to the marketing collectively put forward by the bicycle industry, riding on the road isn’t supposed to be enjoyable. It’s supposed to be hard. Suffering is fun. Whereas activities that are classified as “Type I fun” are enjoyable while you’re doing them, road cycling is depicted more often as Type II fun: It’s only well after the experience has ended that you can look back on it fondly. Ex Duris Gloria.”
Mahtavaa huomata, että joidenkin aktiivisten foorumikeskustelijoiden kirjoitustyyli ja asenne keskusteluun ovat menneet suuntaan, mikä on selvästi osallistavampi ja kutsuvampi keskusteluun osallistumiseen!
