“according to the marketing collectively put forward by the bicycle industry, riding on the road isn’t supposed to be enjoyable. It’s supposed to be hard. Suffering is fun. Whereas activities that are classified as “Type I fun” are enjoyable while you’re doing them, road cycling is depicted more often as Type II fun: It’s only well after the experience has ended that you can look back on it fondly. Ex Duris Gloria.”
Mahtavaa huomata, että joidenkin aktiivisten foorumikeskustelijoiden kirjoitustyyli ja asenne keskusteluun ovat menneet suuntaan, mikä on selvästi osallistavampi ja kutsuvampi keskusteluun osallistumiseen!
Odotan DHL lähtetystä jonka pitäisi saapua tänään. Olen pitkästä pyöräilystä niin uupunut, etten jaksa istua olohuoneessa vahtimassa ikkunasta ulos, kuten yleensä, vaan pötköttelen makkarissa.
Harmi että tänään naapurilla on joku erikoispäivä, että sulkee jatkuvasti auton ovea, ja joka kerta kun kuulen sen, ponnahdan ylös katsomaan ikkunasta.
No eilen katoin ku joku naisoletettu juoksi kuntolenkkiä sirpaleliivi päällä täällä Koivukylässä. Mietin et oliko sittenki painoliivi, mut miks painoliivissä olis molle-kiinnikkeet?
Näin muuten unta, jossa olin tuhannen tuiskeessa ja nukahdin nojatuoliin jossain hääjuhlassa, johon mua ei oltu kutsuttu. Uneksin vaeltamisesta edestakaisin unen ja hereilläolon rajamailla. Se oli upeaa.
asiat on menny siihen pisteeseen että revin jo helposti 36 tasasella laitteesta ensimmäisenä asiana aamulla ILMAN KAHVIA. muutenkin paljon chillimpi olo. Varmaan kans jeesaa kun lopetin noi 40 h puoliintumisajan unilääkkeet vaihteeksi.