Viron saaret pyöräillen

Viime kesänä kiersimme vaimon kanssa kanssa rengastietä ja ahvenanmaan pääsaarta tandemilla viikon verran, ja tälle kesälle olisi kesä-heinakuun taitteessa tarkoitus tehdä samanlainen kierros, mutta Saarenmaalle. Matkakertomuksia on jokunen tullut luettua, mutta koska ajattelin muidenkin ehkä saarenmaalla pyöräilystä kiinnostuvan, ajattelin sekä häpeilemättä crowdsousettaa hyviä vihjeitä sekä nähtävyyksistä, reitistä, majoituspaikoista että safkasta.

Matkaa tullaan taittamaan tälläisellä kokoonpanolla:

https://dl.dropboxusercontent.com/u/27561026/tandem.jpg

Tavoitteena on taittaa noin 50 km, maksimissaan 100 km päivämatkoja, ja jättää teltat ja riippumatot kotosalle ja yöpyä erilaisissa majoitusliikkeissä. Työsuunnitelma tällä hetkellä on etsiytyä aamulautalla ylitse, mennä bussilla joko haapsaluun tai jäädä pois kyydistä jossakin terviseteen kohdalla ja ajella haapsaluun.

Seuraavana aamuna olisi tarkoitus ottaa lautta Rohukulasta Voormsin saarelle, ja käydä ajamassa saarta ympäri, ja yöpyä saarella, esim hullossa. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus jatkaa hiidenmaalle, tosin, se onko hiidenmaalle vormsista lauttayhteys, vai meneekö yhteys mantereen kautta, pitää vielä selvittää. Yöksi varmaan Korgesaareen, aamulla saaren kiertelyä ja iltalautalla Sorusta Triigiin Saarenmaalle yöksi.

Seuraavaksi päiväksi Triigista rantaa pitkin Karalaa yöksi, ja matkalla voisi käydä tutustumassa Karujärven suojelualeeseen ja Karala-Pilgusen luontokohteisiin.

Seuraava etappi olisi Karalasta rantaa pitkin Kuresaareen yöksi, ja seuraavana päivänä Kuivastun satamaan tienoille yöksi. Aamulla lautta mantereelle, ja viimeinen etappi Virtsun satamasta haapsaloon, pyörät bussiin ja takaisin Tallinnaan. Pitäisi onnistua viikossa. Jos näyttää että ei saa ajaa riittävästi, niin pitää lisätä sitten Tallinna - Haapsalu matka pyöräilyohjelmaan.

Kuumia vihjeitä?
Karttalinkki
Ja laitetaampas vielä vähän hakukoneoptimointia: Saaremaa Saarenmaa Viro Virossa Eesti saaristo Hiidenmaa Hiiumaa

Viime kesänä tuli tehtyä Tallinna-Haapsalu-Pärnu-Tallinna retki pyörällä+junalla. En osaa siis Saarenmaasta antaa vihjeitä, mutta ajattelin vaan mainostaa, että voisitte ottaa Tallinnasta bussin sijaan Elronin junan Riisipereen. Tervisetee alkaa suoraan asemalta (sehän on vanhalle Haapsaluun jatkuneelle ratapenkalle tehty). Junat ovat präniköitä Flirtejä ilmaisella wifillä, pyörän saa ilmaiseksi kyytiin ja lipun hinta on vaivaiset pari-kolme euroa. Me mentiin vain Keilaan asti, ja ajettiin sieltä Haapsaluun Padisen kautta menevää pikkutietä pitkin. Tervisetee on kuulemma hyvä mutta maisemiltaan vähän yksitoikkoinen, sama vika tosin vähän muissakin maaseutupätkissä Virossa. Taukopaikkoja voi olla aika harvassa, eli kandee varata evästä ja juomaa sen verran reilusti ettei hyydytä pitemmillä etapeilla.

Kiitos vihjeestä. Tandemin tiedän mahtuvan bussin tavaratilaan, flirtistä vastaavasti ei kyllä ole tietoa, joten täytyy varmaan käydä suomenpuolella tutustumassa minkälainen tuo pyöränkuljetuskapasiteetti on.

Luen aina tän otsikon “vinot sääret pyöräillen”".

Vinot sääret tuli pyöräiltyä viime kesänä, siis vuonna 2013, joten kirjoitetaan vähän matkaraporttia kun otin useita kuviakin matkalta. Toimikoot se vinkkinä tai inspiraationa muille ja varsinkin otsikon aloittajalle.

Aikaa oli neljä päivää joten nopeasti laskin että siinä noilla saarilla ehtii nopeasti käymään ja polkea sinne ja takaisin. Alkuperäinen nopeasti piirretty reittisuunnitelma ei täysin toteutunut mutta palataan siihen myöhemmin. Lähdin kaksin kaverin kanssa eikä kummallakaan meistä ole laukkutelineitä eikä laukkuja eikä reppuselässä ajelu tuntunut kivalta ajatukselta saimme kolmannelta ystävältä kaksi laukkutelinettä ja kaksi perälaukkua lainaan (Kiitti Vesa, laukut ja telineet on edelleen tallessa!). Lisäksi lainaan löytyi tankolaukku niin sain kamerankin kätevästi mukaan.

Sitten olikin helppo varata lautat to aamuksi Tallinnaan ja su illaksi kotiin, heittää parit vaatteet ja makuupussi laukkuun ja lähteä matkaan. Majoitusta ei varattu mistään mutta sellainen oli ajatuksena joka ilta etsiä, teltta ja makuupussit mutta ei telttapatjoja tuli mukaan varmuuden vuoksi jos majoitusta ei joka ilta löytyisi.

Päivä 1. Tallinna - Hiiumaa

Kahdeksaksi satamaan ja lauttaan nuokkumaan. Pyörä tuntuu epätasapainoiselta kun perälaukkuja on vain yksi. Sää on miellyttävä, kesäinen kuten heinäkuussa kuuluu ollakin. Satamasta oikea suuntima ja eikun ajamaan. Huomasin jättäneeni hanskat lauttaan joten halusin hakea sellaiset, pyörakauppa löytyikin pian josta ajohanskat sain samentien vetää käteen. Pian vanhatkin hanskat löytyivit tuuliliivin takataskusta. Tallinnan tiet ovat surkeassa kunnossa Helsinkiin verrattuna ja vieläpä yksin junassa matkustava sateenvarjokin pysäytti matkanteon:

https://lh4.googleusercontent.com/-yQ16LnXeRdM/U3J9xSiN4BI/AAAAAAAABUQ/GuRCCE8W6F0/w871-h581-no/IMG_0287.jpg]

Hippodromi ei ole sitten velodromi! Arvatkaa mistä tiedän.

Matkan teko oli helppoa, sateen uhkaa oli ilmassa mutta aurinko paistoi. Välillä syötiin eväitä. Pikkutiellä oli kivoja maisemia ja vanha linna jonka nimestä ottamani kuvan olen näemmä kadottanut mutta muistaakseni Turun kaupunki tai joku vastaava suomalainen taho rahoitti sen restaurointia.

Yllä olevassa kuvassa näkyvät pilvet ripsivät hieman vettä päälle mutta ei häiritsevästi. Matkalla näkyi paljon hassuja bussipysäkkejä ja paljon kukkia. Pian saavuimme Haapsaluun, jossa näkyi pyöräkauppa ja söimme lounaan. Lounaan jälkeen siirryimme satamaan jos sopivasti lähtikin lautta joiden aikataulut tajusimme katsoa etukäteen (katso sinäkin). Lautalta löytyi myös varsin kätevä kartta ja komeita maisemia.

Hiiumalle päästyämme oli tarkoitus katsoa ensimmäinen sopiva majoitus koska oli aika myöhä ja satamassa olikin hotelli jota kävimme vähän kyselemässä mutta surkean palvelun jälkeen päätimme jatkaa matkaa kun selvyyttä ei tullut onko vapaita huoneita vai ei. Ilta alkoi painaa päälle eikä majoituksesta ollut aavistustakaan. Viron matkailusivujen erittäin kätevä karttapalvelu käyttöön joka kertoi ettei majapaikkoja niin kauheasti olekaan. Ensin pyöräilimme Suuremöisaan, sieltä Lähekulaan josta löytyi hotelli mutta vapaassa huoneessa oli vain parisänky. Matkalla Käinassa huomasin sekä kaupan että ravintolan jotka olivat auki josta jonkin sortin urheiluhotelli sopivasti löytyi. Hotellissa ei ollut ravintolaa ja hotellin täti kertoi myös että sekä kauppa että ravintola ovat nyt kiinni, kello taisi olla jo illalla kymmenen tai yhdeksän. Onneksi hotellista sai ostaa jäätelöä ja olutta joten söin illalliseksi kaksi jäätelötuuttia, muistaakseni metsämansikan ja mustikan makuiset, ja kyytipojaksi yksi olut. Virolaiset jäätelöt on erittäin hyviä, voin suositella niitä varauksetta.

Ensimmäisen päivän ajomatka näytti tältä:

Päivä 2. Hiiumaa

Aamupala hotellissa maittoi erittäin hyvin mukavasti nukutun yön jälkeen. Polkupyörät odottivat hotellin aulassa siinä jäätelökaukalon vieressä mihin ne jätimme lukittuina, ulos ei tarvinnut pyöriä siis jättää. Päivän tarkoitus olisi ajaa Hiiumaa ympäri ja mennä iltalautalla Saarenmaalle ja ajella siellä kohti Kuressaarta josta majoitus.

Sää oli mitä mainion mutta pohjoisesta etelään puhaltanut tuuli teki ensimmäisestä etapista aika raskaan. Kärdlassa syötiin maittava lounas. Matka jatkui hyvissä merkeissä kohti länttä ja matkalla nähtiin myös Posti ja Pihla. Kelloa katsomalla arvioimme että emme aivan ehdi käydä Hiuumaan läntisessä päädyssä mutta ehdimme käydä kuitenkin Hiiumaan korkeimmalla kohdalla kahvilla ihailemassa vanhaa majakkaa Köpussa. Oikaisimme kuoppaisen hiekkatien kautta joka kannattaa kiertää. Majakka oli hieno ja pulla hyvää.

Korkeuseroa ei tainnut olla kuin muutamia kymmeniä metriä joten kauheaa vuoristoetappia ei tarvinnut ajaa, mutta mäen päältä sai hyvät alkuvauhdit etapille kohti eteläkärjestä lähtevää iltalauttaa. Myötätuuli ja motivaatio ehtiä ajoissa lautalle olivat kohdalleen joten ajoimme pysähtymättä suoraan satamaan retken kovinta keskinopeutta.

Satamassa oli melko tyhjää;

mutta koska lautan lähtöön olisi vielä tunti ajattelimme että ei tässä ole vielä suurta hätää joten ihailimme maisemia ja söimme jäätelöä. Satamassa oli myös yksi pyörä josta tuli mieleen Santun Sarda. Lähdön tullessa lähemmäksi päätimme lampsia toimistoon kyselemään että joko lauttaan voisi mennä, mutta toimistossa selvisikin että merenkäynti on liian kova tuulen vuoksi joten lautta ei menekään tänään vaan vasta ehkä aamulla jos tuuli tyyntyy.

No, tämän pettymyksen jälkeen oli selvää että Saarenmaalle ei tänään enää päästä joten oli pakko hypätä pyörän selkään ja ajaa takaisin saaren keskiosaa kohti todella kovassa vastatuuleessa. Virolaisen matkasivuston mukaan majoituspaikkoja on muutamia mutta toisessa mökkivuokraamossa ei näyttänyt olevan ketään vuokraamassa ja maatalossa sanottiin että joka paikka on jo lähistöllä täynnä kun lautta ei kulkenutkaan. Hetken rupateltuaan maatalon emäntäkin tuli katsomaan matkalaisia ja pienen vironkielisen keskustelun jälkeen isäntä sanoi että heillä on tuossa pellon laidassa kesämökki jossa voitte yöpyä jos haluatte. No, lähdimme katsomaan mistä on kyse ja kiviaidan yli mentyä pellolle, jossa pieni ryhmä lampaita juoksenteli ympäriinsä tuli pellon toisella puolella näkyviin pieni mökki:

Vieressä oli perinteinen puucee ja mökin lattialla oli vielä pari vaahtomuovipatjaa. Sanoimme että tämä on oikein hyvä ja kiitimme vieraanvaraisuudesta. Ruoka ja peseytymisasiat piti hoitaa menemällä takaisin satamaan jossa oli ravintola ja mahdollisuus maksulliseen suihkuun. Ruoka maittoi ja suihkun jälkeen olikin mukava palata mökille katsomaan aurinkonlaskua ja lampaiden juoksentelua. Nopeita elukoita, en koskaan päässyt kovin lähelle, vaan paikallaan istumalla lampaat tulivat itse paljon lähemmäksi ihmettelemään uusia tuttavuuksia. Uni maittoi hyvän päivän jälkeen mökin lattialla makuupussissa.

Tästä mökistä ei muuten pyydettyä lainkaan rahaa meiltä mutta jätimme parikymppiä mökkiin aamulla lähtiessämme.

Toisen päivän ajoreitti näytti tältä:


Päivä 3. Saaremaa

Aamulla ylös, kamat kasaan, moikat lampaille. Sitten lauttaan joka lähti aamulla normaalisti tuulen tyynnyttyä. Laivassa aamupala ja tapasimme yhden saksalaisen ja yhden suomalaisen pyöräilijän. Jälkimmäinen kertoi pyöräilleensä jotain luotisuoraa entistä radan pätkää jonka tilalla on soratie eli siis radan pohja. Kuulemma aika rankkaa mutta jännittävää. Laivassa katsottiin myös sen verran karttaa että Saaremaata ei juuri kierretä tällä reissulla ettei tule yli pitkiä ajopäiviä vaan poistutaan manteretta kohti melko suoraa. Tämä jätti myös sopivasti ikkunan auki uudelle visiitille Saaremaalle kun moni paikka jäi näkemättä, ehkä joskus.

Satamassa vähän ihmettelyä ja tien päälle. Pian saimme saksalaisen pyöräilijän kiinni jota alamme sitten jututtaa ja saamme tietää hänen olevan opettaja joka on vuotuisella pyöräretkellään. Joka kevät järjestää myös luokalleen pyöräretken josta oppilaat eivät ole aina niin innoissaan, eivät raukat vain ymmärrä vielä! Suomen koulutussysteemi sai kehuja ja näitä eroja vertailtiinkin pitkät pätkät. Tuuli oli kova:

Lounas syötiin Valge Varese Trahterissa. Hassuja bussipysäkkejä näkyi. Pian olimmekin sitten jo poistumassa Saaremaalta tuulisen sillan yli. Muhussa katsoimme kelloa ja päätimme kiertää pohjoisrannan kautta ja ehtisimme silti sopivaan lauttaan. Tie oli erittäin mukavaa sorapätkää:

Sitten lautalle joka vei Kuivastusta Virtsuun ja takaisin tien päälle. Nälkä alkoi olla jo mutta ajattelimme että pian tässä ravintola tulee johon pysähdytään. Joku paikallinen pyöräilijäkin nähtiin. Lihulasta löytyi viimein ruokaan jonka kuvaa en näemmä ole tajunnut laittaa internettiin mutta muistaakseni söin villisikaa joka oli hyvää.

Matka jatkui kohti pohjoista ja rupesimme katselemaan majoituspaikkaa aiemmin mainitusta webbisivustolta eikä täällä keskellä ei oikein mitään paikkoja paljoa ollut. Tai sitten puhelimeen ei vastattu tai oli täyttä. Lopulta Koluverestä tärppäsi ja pyysin päästä myös saunaan kun sellaista mahdollisuutta kehuttiin. Sauna luvattiin lämmittää. Sitten vielä parikymmentäkilometriä pyöräilyä ja olisiko jotain käyty syömässäkin.

Perille meitä odotti omakotitalo jonka takapihalle oli tehty pari vuokrattavaa isohkoa mökkiä joista saimme toisen. Suomalainen perhe oli toisessa. Sauna jo olikin valmiina joten odotimme että se on mukava tapa päättää tämä pitkähkö ajopäivä. Jos helvetti on teidän mielestänne kuuma paikka niin se on maan päällä luultavasti tämän omakotitalon saunassa. Mittari näytti 120 astetta ja kiivettyäni kahden noin metrin korkuisen portaan päälle halusin aika pian sieltä pois. Muutama kierros tätä sitten saunan jäähdyttelyä hieman niin ihan mukavatkin löylyt sieltä lopulta sai. Pihan uima-altaasta olisi pitänyt pulittaa eri maksu ja saunakin taisi olla aika tyyris, mutta oli tuohon varmasti yksi metsällinen puita poltettu jotta saunasta sai noin kuuman. Uni maittoi tämän jälkeen kuten aina ajopäivän jälkeen.

Kolmannen päivän ajoreitti näytti tältä:

Todella mukavaa luettavaa.

Päivä 4. Kotiin

Viimeinen ajopäivä alkoi epävakaisissa merkeissä mutta noustava oli koska aamupala jo odotti pöydällä:

Paikan omistajalla oli hieman kummallinen huumorintaju. Aamupalan jälkeen alkoi sataa ja koska matkaa satamaan oli noin sata kilometria menimme takaisin nukkumaan, aikaa aamupäikkäreille oli hyvin.

Parin tunnin lisäunien jälkeen sade oli lakannut ja talon omistaja tuli ihmettelemään että olemmekin vielä paikalla, käytiin seuraava keskustelu:

Talon omistaja: “No nyt sadekin on lakannut niin voitte ajaa kivassa säässä, oliko sauna muuten hyvä?”
Minä: “Kiitos, sauna oli oikein hyvä, hieman ehkä viileä meidän makuumme.”
Miehen ilme olisi ollut kuvan ottamisen arvoinen mutta kamera oli valitettavasti laukussa.

Loppupätkä oli aika tylsää ajettavaa. Jossain käytiin lounaalla. Sitten oltiinkin jo takaisin Tallinnassa missä lampsittiin turistien täyttämälle kävelykadulle ja syömään mukavasti ennen laivalle ajoa ja paluuta kotiin ja arkeen.

Viimeisen päivän etappi näytti tältä:

Tähän loppuu tämä matkatarina, toivottavasti en kirjoittanut tarinaa turhaa, ja Odie saa tulevalle saaristomatkalle jotain vinkkejä tästä, hyvää matkaa!

Timtu62 - 12:29, 1.6.2014 » jos aloittelijoiden päivämatkaksi jäisi 30-50 km
Kokeile laittaa retkikamat pyörään ja ajaa johonkin leirintäalueelle 30km päähän. Siellä voit sitten funtsia, onko tylsää vai tekeekö mieli ajaa pidemmälle.

Meidän ekalla pyöräreissulla 80km oli pisin päivä. Tokalla reilu sata. Tavaraa oli paljon. Pyörän selässä suorat soratiet ei oo niin tylsiä kuin autolla, kun näkee enemmän ja pysähtyminen on helppoa.

Mutta jos oot vaan menossa johonkin paikkaan turistiksi, niin turhaan sä tuhlaat aikaa siinä matkalla.