Omiin pyöriini tuli vaihdettua tubeleks kumit asteittain siten, että 2018 oon viimeksi omistanut pyörän ketä rullaa sisureilla default modessa tai oikeastaan ylipäänsä, ellen nyt jotain yksittäistä tilannetta ole unohtanut laskea mukaan.
Tänään sit litkutin myös elinkumppanin pyörän etukiekon, joka oli tän talouden viimeinen kiekko sisurilla ennen toimenpidettä.
Mitäs ootte tehny pyörien kanssa vikan kerran viimeaikoina?
Ajoin sähköpyörällä.
Ei nyt ihan viime aikoina vaan pari vuotta sitten, mutta siis pyöräillyt ihan tuhannen humalassa. Ei varmaan kovin kaukana ettei olisi oikeasti ollut vika kerta yhtään mitään enää. Reijät Cobran olkapäissä ja hupussa muistuttaa siitä
Säätänyt vannejarruja. Enää ei ole pyöriä, joissa olisi vannesorvit, ja toivon mukaan ei myöskään tule. (Okei, varmaan tulee vastaan tilanteita, joissa noiden kansaa on toimittava, mutta ei toivoakseni minun pyörissäni.)
Umpikänässä pyöräilin jätin sen jälkeen kun olin jollain autopilotilla ohjannut itseni ongelmitta Meikusta Pihlajamäkeen. Ainoa mitä matkalta muistan, että lähtiessä miten miten helvetissä täältä pääsee Pihlikseen ja kotipihalla pyörää lukiteaa mietin, että mitä just tapahtui. Jotain vuosia myöhemmin jätin alkoholin veks kokonaan, ja siitäkin lienee jo lähemmä kymmenen vuotta.
Mekaanisten jarrujen aika lienee lopullisesti ohi.
Kongassa oli vielä mekaaniset levarit, eikä niissä mitään vikaa ollut, mutta en usko enää moisia hankkivani/hyväksyväni pyöriini.
Enpä tiiä… tai joo, luulen et olen ajanut viimesen kerran maantiekengillä. Maantiepyörässäkin on nykyään SPD M540:t. Mut ei sekään ihan lähiaikoina ollut, vaan eipä nää välttämättä manifestoidu ennen kuin pidemmän ajan kuluttua.
Nelimäntit. Faijan pyörää tässä remppaamassa, en todellakaan muista missä mun kampien ulosvedin on koska en oo hyvään toviin käyttäny sitä kun oon niin tykästyny kampiin jotka saa irti ilman erikoistyökaluja.
“Internal cable routing”, ei edes mikään semmoinen integroitu ohjaamo, vaan vaakaputkesta sisään ja chainstaysta ulos -tyyppinen vienti. Dissaus oli kyllä tiedossa kun speksasin, mutta ajattelin että “onhan se siisti kun menee tuolla sisällä, ei se nyt niin hankalaa voi olla”. Kammet ja keskiö on ihan pakko ottaa irti kun vaihtaa letkun. Kiekotkin melkein pakko että saa runkoa kieputettua silleen sopivasti kun pujottaa sitä. Ja sitten se itse pujotus… 
Turhaa ittensä kiusaamista.
Vedin imurin avulla jonkun vahvahkon ompelulangan ekaksi läpi rungosta ja sit sen avulla letkun taakse
juu
Rupesin ihan miettimään, että olikohan muutama vuosi sitten viimeinen kerta kun käytin tavanomaista takatartsia ihan panskun kanssa. Irrotin tartsin sittemmin ja nyt se on ollut kellarissa muutaman vuoden pölyttymässä.