Maastossa ja hyppyrien seassa ajaessa on kypärä ollut niin kauan kun oon pyöräilyä harrastanu. 3 pottaa pelkästään pyöräilyssä oon kaatunu hajalle asti, sitten vielä lautaillessa 2 lisää.
Viidestä kerrasta, kun kypärä on rikkoutunu, neljällä on myös tullu aivotärähdys. Voi vaan kuvitella mitä ois käyny jos ei ois ollu kypärää päässä… Se yks potta hajos kun ent. Laakson kentällä kaaduttaessa poljin nasautti leukasuojan paloiks. Siitäkin muistan jonkun kanssa käyneeni keskusteluja, että “voiko” temppuillessa käyttää fullface -kyrpärää kun se näyttää kuulemma urpolle.
Fiksillä ajaessa en oo kypärää käyttäny kun “enhän mä nyt kaadu ku kerta vaan kaduilla ajelen”… Tää keskustelu ja nuo kuvat pisti kuitenkin miettimään aika hyvin. Tein jopa ittelleni tauskakuvaks kollaasin pyöräilyonnettomuuskuvista, jos muistais sitten pistää sen potan päähän myöhemminkin.
Voitin jostain Fillari-Lehden lukijakisasta viime vuonna jonku Lazerin maantiepotan… hmm… Käyttöön?
