Epärealistinen myös. Ihmisille pitäis laittaa aika kovat insentiivit olla tekemättä mitään ja siltikin osa olisi puuhakkaita, tuotteliaita ja välistä hyödyllisiäkin. Tuommoinen on vaikea saada aikaan, ihmisluonne toimii lähtökohtaisesti toisin.
Ihmisiä saa kyllä passivoitua ja tyhmennettyä aiheuttamalla heille huolestumista toimeentulosta ja pärjäämisestä. Ja tää on just se mitä sosiaaliturvasta sniiduilu, karenssiajat, tukien katkeilut työkeikoista, pakollisten työnhakujen suorittaminen ja muu temppuilu saa aikaan.
Ihmiset saa parhaiten työllistettyä niin, että töihin ryhtymisestä on jotain hyötyä tai iloa: saa nostettua elintasoaan tai kokee tekevänsä jotain kiinnostavaa – tsägällä molempia.
Jos olis joku tyyliin 1300 euron täysin vastikkeeton perustulo, jonka päälle voisi tehdä vaikka osa-aikaistakin työtä tai työllistää ittensä neulomalla pippelivillasukkia, saataisiin kannustinloukku työnhaulle tuhottua ja pienimuotoinen yrittäminen kannattavaksi alusta asti. Jokainen tienattu euro tarkoittaisi paksumpaa juustosiivua leivän päälle ja hyviä ideoita ei varjostaisi pelko siitä, ettei saa maksettua kattoa päänsä päälle ja ruokaa suuhun.
Tulojen kasvaessa jossain kohtaa maksetut verot olisi isommat kuin se perustulo ja suurimmalla osalla palkansaajista olisi näin. Mutta tämän rajan allekaan jäävät ihmiset ei olisi vain tukien varassa, jos tekevät mitään mistä tienaa. Jokunen joukko saataisi tyytyä lohnimaan pelkän perustulon varassa ja räkimään nojatuolissa kattoon, mutta eipä nykysysteemissäkään tällaiselta vältytä. Kokonaisuus toimisi niin paljon paremmin, että se kannattelisi pientä määrää työnvieroksujiakin.
Tämä voisi tervehdyttää työmarkkinoita muutenkin, kun kenenkään ei olisi pakko henkensä pitimiksi hyväksyä mitä tahansa paskaa töissä. Työnantajan pitäisi tarjota fiksua palkkaa ja kohtuulliset työolosuhteet, tai jengi lähtee tekemään jotain muuta. Alkaen fiksuista ja ahkerista, tietenkin.
Oikeastaan mistään minimi- tai taulukkopalkoista ei tarttisi edes puhua, koska työnantajan tarjotessa esim. euron tuntipalkkaa ei tekijää yksinkertaisesti löytyisi: palkkatarjousta pitäisi korottaa kunnes paikkaa hakisi joku kyseiseen työhön kelvollinen, joka katsoo palkan olevan riittävä korvaus ajastaan. Eihän kaupassakaan ole yleensä määrätty hinnoille kattoa tai pohjaa: yrittäjä voi myydä palveluitaan ja tuotteitaan just niin halvalla tai kalliilla kuin huvittaa, mutta kilpailijoilla on sama vapaus hinnoitteluun ja kuluttajilla vapaus valita missä asioi.
Mua kiinnostaa mihin Minun Verorahani ™ käytetään ja olisin hyvilläni, jos meidän sosiaaliturvassa huomioitaisiin kokonaisvaltaisesti humaanit arvot, tutkimustulokset psykologian saralla ja markkinataloudellinen vapaus.
