Oon ajatellu tommosen bob jacksonin tilata mutta ku runkokoot on ilmotettu esim 24" ja tottunu cm:llä katteleen runkokokoja niin nyt ei oikeen tiiä että mikä se oikee koko ny ois. Ite oon 180 cm pitkä.
tack
Koko ilmoitetaan aina aivan samoin perustein, vain se yksikkö on eri.
22" on noin 56 senttiä
23" on noin 58,5 senttiä ja
24" on noin 61 senttiä.
Mitoitus aloitetaan, kuten se aina aloitetaan , käyttämällä hyväksi koettu laskuria. Tuossa on yksi tuollainen:
http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO
Katso video huolella ajatuksen kanssa, ja niin, että se avustaja katsoo sen myös. Mittaaminen pitää tehdä aivan viimeisen päälle tarkasti ja tosiaankin niin, että joku on siinä mittaamisessa avustamassa. ← Tämä on tärkeä asia.
Kokeneet ja aggressiiviset nuoremmat kuskit suosivat pienempää kilpamitoitusta, koska heillä on vielä jotain luuloja itsestään. Elämästä nautiskelevat herrasmiehet eivät ota itseään niin vakavasti, ja ottavat heti sovinnolla sen avaramman ja tilavamman ranskalaisen mitoituksen. (Herrasmies = mies, joka ymmärtää, että purjeveneellä kilpaillaan vain ja ainoastaan myötätuuleen, ja jättävät sen juoksentelu osuuden siinä kannella kaikessa vulgääriydessään vähemmälle. Lopuksi voittaja maksaa sen illallisen kaikille.) Merckx mitoitusta käyttävät miehet, jotka käyttävät yhtä aikaa sekä henkseleitä että vyötä. He eivät tiedä, ketä ja mitä he ovat, eivätkä osaa päättää ko. asiaa.
Koska kyselet asiasta, suosittelen sitä ranskalaista ajoasentoa. Se vastaus on silloin jo siinä kysymyksessä. Vakavasti ottaen: se on löysin ja helpoin mitoitus ajamiseen, ja sopivin sellaiselle, joka ei ole ajanut paljon. Se sopii myös klassisella tasaisella vaakaputkella varustettuun pyörään. Ne mittojen erotkin selitetään muuten tuossa erinomaisessa saitissa. Merckxiä voi suositella, jos kuski on pitkä kuten Merckx itsekin oli. Siis 190 ja silleen. Kilpamitoitus on tiukka, ja sopinee parhaiten uusille sloupatuille rungoille, joissa vaakaputki laskee taaksepäin ja keskikokoisille hyväkuntoisille miehille ja naisille.
Koska noin 180 senttisellä miehellä voi olla joko pitkät jalat tai lyhyet jalat, ja tästä taas seuraa se kaikki muu, esim. selän pituus käänteisesti, niin pelkkä kokonaispituus ei ole hyvä mitta määritettäessä sitä sopivaa runko kokoa. Keskimäärin keskimääräiselle ihmiselle sekin antaa tietenkin edes jonkinlaista osviittaa, mutta miksi tyytyä tähän, kun tarkempiakin arvoja on saatavilla ?
Kilpapyörä, maantiepyörä tai retkipyörä, miten kukakin tuota omaa mielitiettyään kutsuu, on kuin vaate. Mitä sopivampi se on käyttäjänsä ylle ja alle, sitä mieluisampaa sen käyttäminen on. Jokainen tajuaa, mitä numeroa liian pienet kengät tai housut tarkoittavat ulkoiltaessa, ja se täsmälleen sama asia koskee myös sitä pyörää. Ostetaanhan sukset ja luistimet ja kaikki muukin tarkkojen kokojen mukaan, miksi ihmeessä sama tarkkuus vaatimus ei koskisi myös pyörää ? Myös yhtä numeroa liian isoilla kengillä on myös hankalaa kävellä. Vain se yksi koko on se paras ja sopivin koko. Kun ostaa uutta, tähän sopivimpaan kokoon kannattaa tietenkin aina pyrkiä. Se on asia, johon kannattaa nähdä vähän vaivaa.
Siksi: Aina sen laskurin kautta. Aina.
Tuure
-.-
Tai vielä mieluummin ensin laskurin ja sen jälkeen suurin piirtein sopivan kokoisen halvemman pyörän kautta, jonka kanssa pystyy kokeilemaan erilaisia säätöjä. Kuten aiemmin Jussin aloittamassa laskurikeskustelussa totesin, vastauksena tulevat luvut ovat kovin viitteellisiä.
Jos haluaa ostaa suoraan useamman sadan euron rungon, 50 euroa osaavan pyöräliikkeen mitoituspalvelustakaan ei minusta ole paljon.
En tiedä onko niiden saitilla kauheasti mainostettu, mutta Bob Jacksonilta saa tilattua (tai ainakin muutama vuosi sitten sai) noiden niiden vakiokokoisten runkojen lisäksi ihan omilla mitoilla ja specseillä tehdyn pokan. Ei tartte siis pitkäselkäisten/-jalkaistenkaan tyytyä kompromissiin.
No joo… tietenkin…
Minä olen itse ajatellut tämän asian seuraavalla tavalla: Fysikaalisessa mielessä asennosta ei muodostu muuta kuin kolmio, jossa on siis keskiö, satula ja ohjaintanko, ja tämä kolmio sitten sijaitsee jossain kohtaa akseleiden välissä aiheuttaen lähinnä sen hienoisen painonjakauma eron akseleiden välille.
Mistä tahansa runkosarjasta, jossa on vähintään se yli 5 eri kokoa tarjolla, saadaan suurimmalle osalle kuljettajista hyvin tyydyttävästi kasattua se oikeaoppinen ajokolmio siihen akseleiden väliin. Mitä enemmän niitä kokoja on, sitä tarkemmaksi se sovitus saadaan. Parhaissa pyörissä se kokojen määrä vaihteli 48 sentistä 64 senttiin sentin välein, ja hyvissä pyörissä kahden sentin välein. Jos edes suurin piirtein näyttää normaalilta, noihin vakiorunkoihin kyllä saadaan rakennettua se sopiva ajoasento satulan kiskojen, satulatolpan ja sopivan mittaisen stemmin avulla. Aina se pyörä nimittäin on jollakin tasolla kompromissi johonkin suuntaan.
Rungon muu geometria, kulmat ja takahaarukoiden pituus ja etuhaarukan taivutus sitten sanelivat loput ominaisuudet, joista tyypillisesti sitten koostui kunkin merkin ajotuntuma. Asia, josta jokaisella on sitten se oma “oikea” mielipide.
On tietenkin niin, että esim. stemmi aiheuttaa ohjaukseen semmoisen montun, kun kädet sitä stemmiä ja tankoa eteenpäin työntävät. Liian pitkä stemmi aiheuttaa liian syvän montun, jähmeyttä, ja liian lyhyt stemmi taas liian matalan montun, johon ohjaus sitten vastaa olemalla liiankin äkkinäinen ja eloisa. Painopisteen vetäminen taaksepäin keventää ohjausta ja tekee reagoinnista herkemmän ja kevyemmän oloisen. Samaan asiaan, painopisteen sijaintiin, kajoaa myös takahaarukan pituus. Lyhentämällä haarukkaa herkkyys nousee.
Koska eri valmistajilla on eri mittaisia runkoja, niin johan jo järki sanoo, että valitsemalla myös se valmistaja siihen suuntaan, että runko sopii omaan ruumiinrakenteeseen, saadaan myös se parempi tulos. Tyypillisesti vanhoissa ranskalaisissa rungoissa on pitkä vaakaputki ja pitkä akseliväli, italialaisissa se on lyhyempi ja vanhoissa Kawamura Nishikeissä se on jo hyvin lyhyt se vaakaputki suhteessa siihen muuhun korkeuteen. Samoin Bianchissa oli tyyppi ominaisuutena vähän pitempi takahaarukka ja jyrkempi ohjauksen kulma, joka teki siitä omanlaisensa ajaa. Nämä siis koskevat vanhoja teräsrunkoja vuodelta miekka ja kypärä, ja ovat hyvin karkeita yleistyksiä.
Tietenkin mittojen mukaan saa aivan juuri sitä mitä haluaa, mutta osaamalla valita sopivasti pääsee silläkin tavalla myös sangen hyvään tulokseen, kunhan viitsii ensin selvittää itselleen, mitä sitä oikein onkaan haluamassa ja valitsemassa.
Esim. Runkokorkeudessa 61 senttiä on valittavana Crescentin 92309, jossa on vaakaputkea 62 senttiä, ne kilpamallit, joissa putkea on 59,5 senttiä, ranskalaiset menevät noin 60 sentin pintaan, italialaiset, joissa on vaakaputkea noin 57-59 senttiä ja lopuksi esim. Nishikin paremmat mallit, joista minulla on esimerkkinä 63 senttiä korkea runko, jossa vaakaputkea on tasan 57,5 senttiä. 61:nä se luultavasti alittaa 57 sentin vaakaputki pituuden. = Eri valmistajien välillä hajontaa on siis jo 5 senttiä samassa 61 sentin korkeudessa. Se on hyvin paljon tuo luku. Kaikissa noissa ovat kulmat aika klassiset noin lähelle 73 astetta molemmille putkille.
Tietenkin… jos uutta ostaa ja ero on vain satasia, niin totta kai kannattaa ottaa runko täysin omien mittojen mukaan ja myös maksaa siitä se 50 euroa, että joku sen mitoituksen pukista siirtää paperille. >>> Siinä vain ei opi kovin paljoa. <<<
Tuolla laskurilla päästään hyvin lähelle kuitenkin niitä oikeita mittoja, joista sitten itse kilometrien kertyessä ne lopulliset mitat voi itse itselleen hiplata juuri sopiviksi. Kukaan muukaan sitä asiaa ei voi tehdä sen kuljettajan puolesta. Näin siis oikeasti tuokin asia kuitenkin on. Koska siitä ajoasennosta vastaa itse, niin itse täytyy myös tietää, mitkä seikat siihen vaikuttavat. Se on tylympi juttu, jos ei jaksa opetella.
Valitsee sopivan valmistajan ja koon, keskimääräisen stemmin pituuden ohjauksen saamiseksi sellaiseksi, joksi valmistaja on sen suunnitellut, ja loppuhan on vain sitä satulan korkeutta ja satulan oikeaa kulmaa, joka sekin loppupeleissä on aina kuitenkin hyvin lähellä vaakasuoraa viivaa, olivat pallit melkein millaiset tahansa. Aina kun näen pystyssä olevan satulan kärjen, näen myös miehen, jolla on heikot selkälihakset ja huonot käsivoimat. Noihin auttaa treeni ja kaurapuuro. Kroppaa pitää myös venytellä. Kilpurin ajoasento ei onnistu, jos lantio taipuu vain niin vähän, että saa hädin tuskin sormet polviin saakka. Kyllä niiden sormien pitää suoraan lattiaan saakka mennä.
Ihmisissä on nykyisin paljon fyysisiä vikoja. Näitä pitäisi yrittää punttisalilla ja myös muulla liikkumisella korjata. Se, mikä on omassa kropassa heikkoa, siihen kannattaa pureutua ja tehdä sen asian harjoittelu aina ensin ja ensimmäisenä. ← Asia on noin, sanoivat typerät laihojen ja luikkujen liikuntamaistereiden tekemät oppaat mitä tahansa. Se on aivan hevon helevettiä, että lihaksia kasvattava treeni pitäisi aloittaa jollain puolen tunnin aerobisella rasituksella. Sen jälkeen niihin lihaksiin ei tartu muuta kuin maitohappo. Voima ja massa niihin kyllä ei enää tartu. Samoin se, että ne ikävät vatsalihas ja selkälihas liikkeet jätetään treenin loppuun. Jos ne sinne jättää, ne tehdään miten sattuu ja miten sitä sattuu jaksamaan. Se ON niin, että kun ihmisellä on heikko selkä ja heikot vatsalihakset, niin sen treenin PÄÄSISÄLTÖ on silloin juuri noiden treenaaminen ja niillä se treeni silloin aloitetaan. Alussa sitä jaksaa ja alussa sitä keskittyy parhaiten. Tämä on tosiasia, josta ei voi olla toista mieltä.
Minulla on joskus 20 vuotta sitten ollut keskivertoa sangen mainittavastikin parempi kroppa, työ, vaimo, keski-ikä ja kotiteatteri laitteisto vain pääsivät vähän yllättämään… varokaa Te muut näitä sudenkuoppia. Turhaan joka jätkä käy samoissa montuissa. Vahtikaa painoanne ja vähentäkää syömistä. Liikunnalla voi vaikuttaa energiankulutukseensa vain noin 10 prosenttia, ei sen enempää. Se on vähän. Paino ja sen taso ratkaistaan syömistilanteessa, ja asia on aivan sama, kuin keittiön tiskialtaassa. Jos altaaseen laskee vettä nopeammin, kuin sieltä valuu pois, allas täyttyy, ja jos laskee sopivasti, niin allas pysyy tyhjänä. ← Siinäpä se. Ei tuosta miksikään tieteenalaksi ole muuta kuin pösilöille.
Samoin nivelten ja selkärangan liikkuvuutta pitäisi yrittää parantaa. Ei niin, että väkisten tollona löysyttää nivelsiteitään. Tuohan olisi järjetöntä. Ajatuksen kanssa siis myös se treeni kuin myös se kevyt venyttely. Tähänkin asiaan auttaa se kirjatieto ja asiaan tutustuminen ja oman järjen käyttö. (<- miksi tuo viimeinen on hukkunut nykyään aivan tyystin ?)
Tuo pyörän rungon valitseminen ei ole ihan niin salatiedettä tai hämärä juttu, kun joskus annetaan ymmärtää. Normaali terve järki ja skeptisyys auttaa. Ihan kaikkea lukemaansa ei kannata uskoa, jos oma järki sanoo toista. Suurin osa genrestä on kuin se huippu hifi, kuunnellaan asioita, jotka eivät ole edes fysikaalisessa mielessä totta. Samoin joristaan jostain alkemistisista ulottuvuuksista ja tavaillaan jotain testituloksia ilman oman pään käyttämistä. Testitulokset kun ovat totta vain ja ainoastaan sille testaajalle.
Pyörä on jousi, ja jousta testataan kuormittamalla. 60, 80, 100 kiloinen ja 120 kiloinen mies saavat ko. jousta kuormittamalla aivan varmasti eri tuloksia, ja jättämällä nämä asiat ottamatta huomioon näissä “testeissä” voidaan sanoa heti, että testi ei ole edes sen paperin arvoista, jolle tuo “testi” on painettu. ← lukekaa tuokin asia nyt uudestaan ja ihan ajatuksen kanssa.
Myöskään materiaaleilla ei ole mitään salattuja ulottuvuuksia. Aineet painavat aina jotain, ja niillä on pääpiirteissään se jäykkyys, mitä siinä alussa atomaariset voimat vastustavat ko. kuormituksen aiheuttamaa muodonmuutosta. Kaikki esim. teräksestä tehdyt rungot joustavat täysin samalla kulmakertoimella sen joustoliikkeensä alussa. Lue: Kallis ja keskihintainen ja halpa putki ovat aivan yhtä jäykkiä toimiessaan siinä ideaalisen joustoliikkeensä alussa. Kun siltä alueelta poistutaan, niin ne kaikki ovat myös menokelkassa. Halpa särkyy heti, keskihintainen kestää jonkun aikaa ja kallis vain vähän kauemmin. Kaikki ne kuitenkin tuhoutuvat, kun poistutaan siltä alueelta, missä joustoliike on suoraviivaista ja ideaalista ja liikettä vastustavat voimat tulevat vain atomaarisen tason vetovoimista.
Jos säädyllisesti kohtelee kilpuria, niin se kestää kyllä ja jos kohtelee sitä säädyttömästi, niin aivan kaiken saa rikottua, olipa sen laatuluokka aivan mitä tahansa. Hölmöt tätä vain eivät tunnu tajuavan. Silleen tässäkin tapahtuu darwinismia… pöyhkeät ja korskeat “osta aina parasta” hifistelijät vain maksavat täysin samoista tavaroista enemmän, ja tämän enemmän maksamisen voi tulkita olevan heille ns. tyhmyysvero. Siinäpä se.
Minäpä rinnastan: Tämän lukijat ovat miehiä, niin käytetään esimerkkinä käsilaukkua. Maailman tunnetuin merkkituote taitaa olla jokin Vuittonin käsilaukku. Se maksaa noin 5000 euroa. Pysähtykää hetkeksi miettimään… se on siis laukku, pussin muotoinen esine. Fyysikko sanoisi sitä toisesta päästä suljetuksi sylinteriksi.
Joku siis suostuu maksamaan tuosta 5000 euroa… jokainen meistä tajuaa, että tuossa ostetaan 5000 eurolla jotain aivan muuta kuin sitä pussin muotoista fyysistä kantoesinettä.
No kuulkaa… tämä aivan sama asia koskee myös polkupyöriä. Tajuatteko ?
Jos suostuu maksamaan vaikkapa esim. stemmistä 300 euroa ja pakasta 300 euroa, niin ok… saahan sitä omia rahojaan noihin panna, mutta minun silmissäni tuolla ei enää järkimiehen kirjoihin pääse. Näin on tylyä kyyti pohjoisessa. Enkä minä tuommoiselle ihmiselle enää uskoisi mitään muutakaan päätöksentekoon viittaavaa hommaa. Ja tältähän tämä maailma nyt sitten näyttääkin…
Menipä taas jorinaksi… No se.
Yritän sanoa, että oikeasti vain hyvin hyvin erikoisen mallisen ihmisen täytyy välttämättä turvautua mittojen mukaan tehtyyn runkoon. Normaali mies, joka kulkee kahdella jalalla ja syö omilla käsillään, löytänee pienellä vaivalla ja valinnalla itselleen kyllä sen sopivan rungon, johon sitten voi kasata sen sopivan säädyllisen kevyen ja kuitenkin vielä käyttöä kestävän pyörän. Jos kelloa vastaan ei aja, ja arkipyörästä on kyse, niin teräs on joustavana edelleen hyvä materiaali. Se on halpaa, korjattavissa, muokattavissa ja se on oikein käytettynä hyvin kestävää ja pitkäikäistä. Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään jokin hyvä ja käyttäjälleen sopivasti mitoitettu teräsrunko voi kestää. Kunhan korroosion suojasta huolehtii, runko palvelee liki rajattoman pitkään. Hoikkapiirteinen teräsrunko on lisäksi kevyen ja kauniin näköinen, josko tämä on vain subjektiivinen mielipide.
Mielestäni on myös niin, että jos maantiepyörässä teräsrunkoinen pyörä ei tunnu “riittävän jäykältä” , niin ajotekniikassa voisi ehkä olla korjaamista. Maantiepyörää ei ajeta repimällä niin kuin maasturia voi joutua ajamaan. Sen päällä istutaan nätisti ja pyöritellään, eikä sitä vaaputeta eikä temmota. Mitä suorempaan se pyörä kulkee, sitä parempi on ajotekniikka. Ja kyllä, sen pyörän on tarkoituskin joustaa ja suodattaa sitä tien tärinää siitä alta pois, ettei joka kivi tärähdä persuuksiin ja käsille. Teräsrunkoon ei ole edes yritetty rakentaa sitä maksimaalista jäykkyyttä, vaan se on nimen omaan tehtykin joustavaksi. Se ei ole vika, vaan tarkoituksellinen ominaisuus.
Tuure
-.-
Tästä aiheesta oli varmaan tuoreempikin ketju, mutta kun tää löytyy haulla niin käytän tätä. Jos kysymykselle löytyy osuvampi paikka, saa siirtää.
Pituuteeni nähden vissiin vähän pitkäjalkaisena ja toisaalta huonoselkäisenä haluaisin rungon jonka stack vastaisi 56-senttistä “klassista” runkoa ja effective top tube jäis n. 54 senttin, mitä vaihtoehtoja on olemassa? Plugin S-koko ois aika lähellä mutta loiva keula arveluttaa. Eli siis vähän korkeuttaa lyhyempi runko, onko niitä näin pienissä koissa (aika monessa rungossahan mittasuhteet muuttuu suurissa rungoissa tohon suuntaan kyllä)? Vai pitääkö metskata jollekin pitkäjalallae aikanaan tehty custom/teettää omille mitoille sopiva? Mieluiten vaakasuoralla vaakaputkella, mutta oikeinpyöräilyslouppikaan ei ole kohtuuton uhka.
Kysyn vielä lyhyemmin:
Efektiivisesti korkeuttaan lyhyempiä fiksirunkoja, onko niitä muita kuin plugi?
56 c-t, 54 c-c. Eli mun järjellä toi on aikalailla perinteinen Inarinjärvi-runko (“niin syvä on kuin pitkäkin”). Ei kylläkään paha vaihtoehto, yks omia suosikkeja uusista teräksistä.
eikö suuri(n?) osa perinteisistä teräsratarungoista tule lähelle tahtomaasi mitoitusta, semminkin kun lasket ohjainlaakerin mukaan stack-korkeuteen…? varpahat tahtovat toki kopista eturenkaaseen, koska emäputken kulmat ovat lähtökohtaisesti esim. mainittua plugia jyrkemmät…
e. vai minkätyyppistä runkoa tässä oikein haetaan noin muutoin?
kid_scientifik - 14:39, 23.7.2012 » eikö suuri(n?) osa perinteisistä teräsratarungoista tule lähelle tahtomaasi mitoitusta, semminkin kun lasket ohjainlaakerin mukaan stack-korkeuteen..?Siis ST 56cm C-C ja TT 54cm C-C? Jos näin on, niin mä oon vaan sattunut törmäämään matalanlivakkoihin googlaillessani ja kauppoja/ebayta kattellessani. Isommat runkokootha on joo usein pituuttaan korkeampia, mut ainakin mun havainnoinnin mukaan piennemmissä tuntuu olevan enintään kanttikertaakantti. Ja yleensä vielä kanttikertaakantti jos ST mitataan C-T.
Tällä hetkellä ajelen 55x55 rungolla, (c-c, c-c) jossa korkeus on maantiequill melkein yläasentoon säädettynä hyvä, mut pituutta vois olla vähän vähemmän. Tää pohtiminen lähti siitä kun kuolasin halpaa tarjouspomppista ja aloin sit epäilemään, että mun mitoille se vaatis ruman nousustemmin ja/tai spacerstackin toimiakseen ja aloin kelaamaan, että oiskohon jossain runko, joka ois mulle sopivampi mittasuhteiltaan. Ratarunkoa en sinällään tartte, mutten toisaalta vierastakaan. En siis oo just nyt pyörää ostamassa, kunhan geometrioita kateltuani aloin ihmettelemään, et löytyykö tommoisia runkoja miltään valmistajalta. Semmosta maantie/klvsiirtymä/lenkkiviritteistä pyörää varmaan mielessä jossain vaiheessa.
Yks vaihtoehto on venytellä ihan perkeleesti ja ajaa aerommassa asennossa.
Terveisin: toinen pitkäjalkainen
Mut jos kyse on tosiaan siitä et matalaan runkoon tehdyt korotukset on rumia, eikä niinkään käytännön tarpeet, mikä jottet tuota Plugia valkkais rungoksi.
Tässä vaiheessa kyse on lähinnä mahdollisuuksien kartoittamisesta. Plugiahan saa kompliittina ihan kivaan hintaan, et ei siinä mitn.
Kysytään nyt sit täällä, kun mostercrossiketjussa jäi kysymys jalkoihin:
Mistä kohtaa top tubea slouppaavien runkojen stadover-mitta mitataan? Onks tässä jotain vakiintunutta käytäntöä vai ilmoittaako valmistajat kukin omalla tyylillään?
keskeltä.