Mulla on tammonen pikku projekti jossa lyhennan pyoran runkoa.
Rupesin vaan miettimaan ku runko alko olemaan paloissa, etta miten tarkeeta on etta seattube ja headtube ovat samansuuntaiset?
Ja missa asteessa yleensa headtube on?
EIko vanhoissa maantiepyorissa ole aika viisto kulma?
Ei ne samansuuntaiset yleensä oo vaan niissä on asteen-parin ero. Yleensäkin noita kulmia mittaillaan puolen asteen tarkkuudella, eli kovin hienoa runkoa ei varmaan kannata alkaa leikellä jos tarkkuus menee “sinnepäin”… Eikö lyhyempiä runkoja oo tarjolla? 
No, projektit on aina projekteja.
esim.
kiits, saa nähä mitä tulee…
Eka runko, josta tulee nyt vaan harjoitus kappale, on ihan arvoton, ettei oo sen enempää huolta. Epäilen jo nyt että varpaat osuu eturenkaaseen.
Mul on vaan pitkät jalat ja on aina kiinnostanu et millast olis ajaa rungolla jos on joku reilu 60cm istuinputki ja vähän päälle 50 cm pituutta vaakasuuntaan.
Jossain 61+ (c-c) kokoluokan rungoissa tuon vaakaputken pituus on minun omien mittauksieni mukaan vaihdellut välillä
[b]57,5[/b] senttiä (63 senttiä korkea Nishiki) - [b]62[/b] senttiä (61 senttiä korkea Crescent)
Vanhoissa laaturungoissa tyyppi italialainen on 61 korkeudessa noin 58 senttiä pitkä, ja ranskalainen on samassa luokassa noin 60 senttiä pitkä. Italialaista mitoitusta pidetään kilpapyörän perusmitoituksena, johon kaikkia muita runkoja sitten verrataan. Se on herkkä ja useimpien mielestä juuri sellainen, kuin sen pitääkin olla. Kulmat ovat silloin noin 73 asteen luokassa ja haarukassa on maltillinen taivutus. Tuosta kun runko lyhenee, niin herkkyys lisääntyy ja alkaa pahimmillaan muuttua lähes jopa koukkivaksi, ja kun se pitenee, niin käytös muuttuu rauhallisemmaksi ja meno vakaammaksi. Monesti unohdetaan, että pienikin painopiste ero muuttaa heti sitä painoa etu- ja takapyörän kesken, ja sekin vaikuttaa merkittävästi. Kun paino siirtyy taaksepäin, niin ohjaus kevenee ja pyörä tulee herkemmän tuntoiseksi. Samaan suuntaan vaikuttaa stemmin lyhennys. Lyhyellä stemmillä ohjaus tulee herkemmän tuntoiseksi. Noin yleensä maantiepyörässä sen stemmin ihannepituudeksi määritellään jokin noin 8-12 senttiä. Tuosta kun poiketaan, vaikutus ohjaukseen alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän. Pituuden ylärajana pidetään noin 14 senttiä, jonka jälkeen ohjaus on jähmeä ja pyörän herkkyys on mennyt piloille.
Luulenpa, että jos isket tuohon 60 sentin kokoon vain 50 senttisen vaakaputken, niin rungosta ei tule hyvä. Muutos askeleet pitäisi ottaa vähän maltillisemmin, tuota Nishikiä pidetään jo hyvin lyhyenä kokoonsa nähden ja se on herkkä ja kiikkerän tuntoinen. Oletko lyhentänyt stemmin ensin aivan nysä luokkaan, johonkin lähes 3 senttiin ja silleen ? Seuraavaksi rungon voisi sepätä ehkä 55 senttiä pitkäksi ja taas kokeilla sillä lyhyellä stemmillä.
Raju on pudotus pituudessa, jos kerrasta teet 50 senttisen vaakaputken. Hyvin pienetkin erot vaikuttavat, niin tuo on kyllä oletettavasti nyt liian suuri muutos kerralla tehtäväksi.
Mitä sanoo koko laskuri siitä Sinulle sopivasta koosta ? Siitähän se kannattaa aloittaa, asia on noin 100 vuotta vanha ja sitä mitoitusta ei tarvitse keksiä uudestaan omasta päästään.
Hitsatako meinaat ? Tee pöytätasolle palikoista sopivat korokkeet, joiden korkeudet olet laskenut aivan millilleen oikeiksi, niin saat emäputken samaan linjaan satulaputken kanssa. Hyvä sirkkeli auttaa jigi-palikoiden teossa. Lisäneuvo: Laita metrinen teräsviivain sen emäputken kylkeen, ja katso edestäpäin sitä linjaa siihen satulaputkeen. Silmä erottaa pitkissä samansuuntaisissa kappaleissa hyvin pienetkin linjamuutokset toisistaan. Pienistä magneeteista on myös apua niiden viivainten paikallaan pitämisessä.
Jos rungosta tulee yhtään kiero, niin sillä ei viitsi ajaa ei niin metriäkään.
Tuure
-.-
Kiitos tietopaketista.
Kyllähän mä oon joskus mitannut mulle optimaalin pyörän mitat.
Tää eka on nyt ihan vaan kokeilu, enkä mä oletakaan että mä itelleni pystyisin mitään täydellistä pyörää loihtimaan. Luulen että lopullisesta tulee tosiaankin joku 55 senttinen.
Joo, hitsata aion ja tarkkaahan se on että saa kaikki osat menee suoraan…