Oli töissä vähän lunkimpi päivä ja päätin, että on oikeutettua lähteä kotiin jo puolilta päivin.
Polkaisin kotiin, nopea ruokailu, kamojen pakkaus, renkaisiin paineet kohdilleen ja eiku radalle!
Mielentila ja keho kohtasi upeasti ja tuloksena oli 47km silkkaa nautintoa ja keskariksi 27,9km/h, mikä on itselleni erittäin kova ja varmaan paras suoritus viimeaikoina. feels gooooooooooood!
Hki - Hanko. Valittiin Läntinen kuninkaantie heti, kun oltiin tajuttu miten tylsää 25sta olikin ajaa. Sen jälkeen vältelttiin kyseistä tietä huolella. Raaseporista suunnattiin Tenalaan ja nautiskeltiin siitä syvän lahden vieressä kulkevasta vuoristoratamaisesta ja sileä pintaisesta soratiestä. Tenalaan matkalla vastaan tuli crossi-aleksi Pelagoineen. Tavattiin myöhemmin uudestaan ja päästiin peesissä hankoon pizzalle.
Vesisade ratkaisi paluumatkan kulkupeliksi junan.
Suosittelen tuonne ajamaan. 160 tulee matkaa ja maisemat on hienoja, mutta paluumatka onkin sitten sama reitti tai maantien varressa kärsimistä.
^Kova oli vauhti ja meno muutenkin!
Jos jotakuta kiinnostaa ajella pk-seudulta tänne Hankoon päin: hit PM niin voin neuvoa hyvät reitit ja ehkä tunkea mukaan telaketjuun.
Tänään oli bliss, sain luovutettua kunnostamani dyykkipyörän kaverille ja ajettiin ekat pienet kaupunkilenkit, näytti tykkäävän.
Pitkästä aikaa pidempi lenkki fixillä kun hyödynsin kesäleskeyden vikan illan urveloimalla reilut neljäkymppiä Espoon ja Helsingin rantoja. On se.
H2Ö:stä kotiin tummansinisen taivaan valkoisen lenkkikaunokirjoituksen alla. Etuvalon kiilassa ensin tennareita, sitten toisten perävaloja, kunnes ei muuta kuin mustaa asfalttia. Kiljahduksin maustettu puheensorina vaihtuu mummisten nitinään, kunnes vaimenee tuulen huminaksi korvissa, tuo ajon paras soundtrack. Ylämäessä kapeat renkaat ääntelevät huut-huut, ja “täält oltas ohi tulos” saa sievän, kikatteisen kiitoksen. Teollisuusalueelta neljän kaistan keskiviivaa kohti keskustaa. Reidet pyrkivät ulos shortseista, eikä satunnaisen cityrusakon pakenemisen tiellä ole ketään; yö tekee kaupungista kulissin.
Mä ajan tästä melkeen joka päivä. Aika usein käy niin, että nää paikalliset vetää kilarit siitä kun joutuu ajaan kolmeekymppiä pyörän perässä ja ohittaa just tässä nyppylän kohdalla kohtalaisen agresiivisesti kiihdyttäen. Samalla ne unohtaa, että tossa on hidastetöyssy ja hjirveet paniikkijarrutukset.
Mä osaan tän jo.
Tänään kaveri Audi TT:llä (sitä uudempaa korimallia) teki samat ja olin hereillä. Heti kun jarruvalot sytty, niin sprinttasin tohon töyssylle, ohitin ja kädet ilmaan voiton merkiksi. Kunnon tuuletus ja perään vielä kaksoisvee Wouter Weylandtin muistoksi.
Hirvee torven soitto perästä.
Sitte ku se liikenneympyrän jälkeen ehti rinnalle, ni kauhee sylkiraivo ja keskarin heilutus koppron sisällä. Siinä vaiheessa vieressä istunut nainen veti kilarit ja alkoi huutaa miehelle, nappasi keskarikädestä kiinni ja paiskasi sen takas rattiin.
Vilkutin vielä kun se lähti aika hiljaa menemään ja laitoin lentosuukotkin perään.
Ihana aamu. Harmi et oli nippusiteet loman jäljiltä hukassa, ni en saanu jeesattua kanssapyöräilijää, joka oli hukannut etukorin kiinnitysruuvin.
Yks aamu keväällä rouva veti Golfilla tuosta niin kovaa mun ohi, että auton pohja osu töyssyyn. Moikkasin iloisesti, mutta oli aika hapan naama autokuskilla.
^ Ai että, esimerkillistä toimintaa.
Hahaha, hyvä asb!
Saisko tohon töyssylle vielä piilokameran?
My hero!
Ehkä kesän viimeinen lenkki lyhyissä kamoissa. Ilta-aurinko. Pyörä kulki. Tuli kylmiä väreitä ja samaan aikaan iski suru puseroon, että seo kohta taas syksy ja talvi ja loska ja hyi helvetti…
Eiliseltä detoxaftermathKof-lenkin bliss!!
Töistä kotiin, Viikin ulkoiluväylät, elokuun ilta, Cross-Check ja Challenge Grifo XS. Silkkisellä taikamatolla liitelyä on se.
^^ Ihana kuva! Mistä?
Oon paraikaa landella - onpas kyllä mukavaa päästä vaihteeksi pyöräilemään kunnolla maaseudulla ilman, että tarvii eka pyöräillä 15-20 kilsaa kaupunkialueella tai motarin vartta. Kävin 62 kilsan lenkillä leppoisalla maisemakruisailu-asenteella. Maisemia kelpasikin katsella, ja oli oikein mukavaa vaikkei lenkkifiiliksen puolesta ollut mitään top 10 -osastoa 
Keskari kylläkin yllätti positiivisesti, 28 km/h pintaan pitkin matkaa, vaikka alku tuntui tahmealta enkä muillakaan etapeilla jaksanut kauheasti piiskata. Plus tuli taitettua aika pitkiä pätkiä hiekkateillä, jotka ajoittain oli ennemminkin sora- tai metsäteitä, eli kovin täysii ei oikein raaskinu. Pelagon ruotoputkikello kierty siitä tärinästä melkein irti spacerista 
Pari räpsyä matkan varrelta:
Boxintie, uudelleen päällystettynä silkkaa parhautta!
Hah no siellähän minäkin Toi ylin kuva on Boxintieltä.
Hetken jo luulin ettei tänä kesänä tulekaan käytyä Porvoossa. Virhe korjaantiu kuitenkin eilen ja hyvä niin. Oikea reittikin löytyi ongelmitta 
Hassu juttu taksin kanssa 22 aikoihin tänää. Mutkan jälkeen lähen nostaa vauhtia ku taksi ajaa vierellä. Se avaa ikkunan ja huuta et “viiskymmentä!”. Ajan kovempaa ja se jatkaa “VIISKYMMENTÄ!!”. Lopuks höllään niin se hymyilee et “neljäkasi.”. Jos oikein kuulin Ei oo ennen tullu tollasta tilannetta, vaikka monenlaista huuteluu tuleekin. Harmitti ettei ihan parhaita lähteny. Liian vähän nestettä kehos ja saatto olla vähän vastatuultakin. Hetken hymyilin sen jälkeen :>
Olin jossain Luhangan tienoilla, kun huumeet alkoivat vaikuttaa. Päässä ei liikkunu mitään. Silmissä vain valkoista viivaa. Ei voinut pysäyttää, koska tämä oli tihkumaata.
Etsin kuumeisesti jotain suojaa ohi vilisevästä tien reunasta, johon pääsisi lepäämään, kun kaukana edessä riistovalo heijastui valkoisesta seinästä! Onko se jonkun pihalla? Onko ne kotona? Ei, kunnallinen roskakatos! Tarkemmin katsottuna vieläkin parempaa: kierrätyskatos. Ja siellä oli avointen tärpättiämpärien vieressä pois heitetty baden baden terassituoli, jonka ainoa vika oli hieman repsottava pehmusteen nurkka. Jack Vitun Pothead! Sitä fiilistä, kun tungin jerkyä poskeen ja kallistin metsäpaskan jälkeen pääni lepotuolille, on vaikea kuvailla sanoin.
Havahduin heti auton ääneen. Katsoin kelloa: aikaa oli kulunut lähes tunti. Taivas oli kirkastunut ja päivä myös. Oli vähän kylmä, mutta minkäs teet ulkoruokinnassa… poljet ittes lämpimäksi tietenkin, senkin höpönassu! Ajoin mäkeen, katselin luontoa mennessäni ja kaiken maailman mukavat ajatukset täyttivät pääni. Huipulla näin säkkipimeän yön jälkeen pilvien raosta punertavan kajon.
Nyt ymmärrän missä mielentilassa kansallissäveltäjämme Jean Sibelius teki suurteoksensa Finlandian. Enkä häpeä myöntää, että siinä innoissani päästin ilmoille muutaman säkeen tuota laulua.
Jaloissani oli voimaa ja tunsin itseni nuoreksi.