Laittoi pyörän parkkiin ja poistui keskuudestamme muutama päivä sitten.
Lukion alussa hän näytti kuvasta meikälle että väsätään tälläiset: fixed gear, kiinteä välitys. Sitten karsittiin kaikki ylimäräinen ja lukitteella suicide kiekot kasaan. Junnuna pommitettiin helsingin katuja vuorotellen imussa, mutta tuo jätkä paineli aina pienemmästä välistä ja sokeammasta paikasta. En tiedä löytyikö stadista rämäpäisempää ajajaa. Rullailu oli se, mikä rauhoitti tämän kaverin mieltä, kun mieli oli vähän rauhaton.
Vaikka tunsin itse kyseisen miehen hiekkalaatikolta 27 vuoden ajalta, ei ihan kaikki hänen ajelukaverit ole meikälle tuttuja.
Jos porukalla on hyviä stooreja 2016 ja 2017 criteriumeista tai muista ajokerroista, niin olisi mukava kuulla (voi laittaa ihan privanakin). Nää oli meinaa jätkälle niitä asioita, joista puhuttiin ja jotka merkitsivät. Fillarit olivat se juttu.
Oonkin aina toisinaan miettinyt miten tyypillä menee… Joskus aikanaan fiksiskenen nuorina outsider-tyyppeinä bondattiin jonkun verran mutta meininki oli tosiaankin senverran rämäpäistä etten itse henkisesti pysynyt kyydissä pidemmän päälle. Pari kertaa käytiin ajamassa ja juteltiin teenjuonnista tai jostain sellasesta. Ainakin kerran paloheinässä ajettiin maastopyörillä se jyrkkä pulkkamäki alas, ite puolet ajasta maassa kyljelläni muistan myös jollain perinteisellä porvoon lenkillä porukan kauhunsekaiset katseet kun ihiis tauotta whipskiddaili äärimmäisillä tyyleillä keskellä isoa porukkaa…
Levätköön rauhassa tai syntykööt uudelleen, miten homma nyt sitten toimiikaan…
Muistan myös (mahdollisesti samaisella) Porvoo-lenkillä Lihiksen teipanneen juomapullon satulatolppaan kiinni. Syy oli yksinkertaisesti se että Bridgestonessa ei ollut reikiä telineelle. Se että koko pyörä piti kääntää juomista varten katolleen ei haitannut. Kunhan vaan pääs ajaa.
Myötätuulia, lämpimäksi skidattuja Gatoreita, sekä kireitä ketjuja.
hemmetin kova kuski ja hauska kaveri. sellainen tyyppi josta aina muistaa juttuja, leveimmät whipit ja pannuista ei niin väliä. rajun jarruttoman tykittelyn fyysinen ilmentymä kaikin puolin. rip.
Ja tää oli vissiin lihiksen pyörä roihiksen criteriumeissa, kun se kolaroi auton kanssa jo matkalla. Ne critit olikin kunnon lihamylly jo ekassa kurvissa.
Voihan voi. Surullisia uutisia, mutta kireitä ketjuja ja palaneen kumin tuoksua sinne jonnekin.
Muistan kaverin parhaiten criteiltä. Erikoinen, mutta todella symppis tyyppi joka veti aidosti ja täysiä ilman sen suurempaa huolta seuraavasta käännöksestä.
Kiitti tyypit, tälläisiä reaktioita osaa vaan toivoa. @Okw, Pulloteline on myöhemmin löytänyt tiensä Stoneen kiinni. Erkka pitää paksuna kerroksena monta vuotta. Ajamaan oli päästävä. @Frankton, Man in his prime, vaikkei nousukahvat olekkaan paikoillaan.
Mies on kyllä ollut sellainen komponenttien loppuunkäyttäjä. Tuon halkaistun sellen päällä on muussattu varmaan lähemmäs 100k kun 10k. Stonen vaakaputken teräs on kulunut havaittavasti ohuemmaksi polvikontakteista ja pistan hitsisaumat ovat tuplasti pidemmät, kun tehtaalta lähtiessään. En tiedä monetko kiekot on Janoinen miehelle rihdannut .
Jokainen luu on ollut joskus ainakin kerran poikki, sitten vähän ravisteltu ja noustu uudelleen.
Kerran oli vuosaaressa tullut joku vastaan vasemmanpuoleisen väistämissääntöjä noudattaen. Viime hetken ratkaisuna olisi toiseen törmääminen olisi voinut olla pehmeämpää, mutta sillä kertaa valittiin kanttari. Ei itsellä niin väliä, kunhan muut pysyvät ehjänä. Seurauksena 27 tikkiä otsalohkosta alahuuleen.
Joskus ihmisille kerääntyy asioita, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, millä ei haluaisi vaivata muita. Joskus sitä on mentävä päivä kerrallan, keskittyä vain arkisiin asioihin ja pitää mielestä huolta. Kuulumisia on soiteltava, varsinkin parhaille ystäville.
muistan myös jollain perinteisellä porvoon lenkillä porukan kauhunsekaiset katseet kun ihiis tauotta whipskiddaili äärimmäisillä tyyleillä keskellä isoa porukkaa…
.
.