Ehkä vähän huono mainita tässä vaiheessa projektia, mutta noita Olmo Tuareg -tarrasarjoja olisi saanut velosportista. Tai ainakin niitä siellä oli huollon laatikossa taannoin useita. Oli senverran hapokkaat tarrat, että paistui alitajuntaan vahvasti.
Projektin lopputulos on jokatapauksessa hieno. Ehkä jopa hiukan hienompi kuin alkuperäisellä tarrasarjalla. Ehkä hiukan.
Noi campan gripparit on myös hiton hienot ja sopii älyttömän hyvin.
^Näin olen kuullut muualtakin.
[molo] XXX liike on mun puolesta saanut olla rauhassa sen jälkeen kun käväisin kysymässä vinkkiä Bottecchian c-recordin jumiutuneen kammen irrotukseen niin alakerran elvikset tarjosivat avuttomasti rälläkkää ainoaksi vaihtoehdoksi tähän kuitenkin perin kirurgiseen toimenpiteeseen.[/molo]
Mut, joo alkuperäinen väritys aiheutti päänsärkyä vaikken varsinaisesti olekkaan migreeniin taipuvainen. Maalipinta kun oli niin huonossa kunnossa ja koska en ole mikään entisöijä niin “keep on rockin for the free world” muodosti ohjeistuksen projektin väritykselle.
Siitä tuli nätti.
Mutta, mutta… miten nuo ruostevauriot mahtaa vaikuttaa putkien kestävyyteen?
Edit: meinaan, jos on jo reikiä niin miltä sisäpuoli näyttää?
Upea peli!
Mites nuo kahvat pelittävät ajossa, tuleeko helposti vahinkovaihtoja?
Kahvoihin on totuteltu harvakseltaan nyt muutaman päivän ajan. Lähinnä siis sillä periaatteella että kadenssi säilyy hirvittävänä riippumatta alustasta. Olen onnistunut jopa muutaman kerran vaihdevalinnassa. On varmaankin kornia yrittää väittää että tämä olisi jotenkin kilpailukykyinen nykyaikaisille maasturiratkaisuille. Vintage mikä vintage.
Ruostevauriot on korjattu ja putken sisälle laitetaan “ruoste seis” erikoistököttiä heti kun keksitään mitä se on. Kovin olen luunappeja antanut vaakaputkelle kuullakseni eroa äänessä. Jos se hajoaa niin sitten se hajoaa, etsitään sitten toinen runko johon osasarja isketään kiinni. Osasarja on tuossa melkeinpä merkittävämpi kuin itse runko. Rust never sleeps.
