Projekti: Cooper reims a.k.a. Frankenstein

Hirmuinen hinku ollut ottaa pitkästä pitkästä aikaa pyörän rakenteluprojektia ja jonkin aikaa elellyt ilman kunnollista kaupunkipyörää + sellaista kaivannutkin jo aika pitkään seuraavilla spekseillä: Saa helposti paikallisjunaan otettua mukaan, eikä nyt ihan hirveästi haittaisi jos se näyttäisikin kivalta ja olisi vaikka kiva ajellakin. Fikseillä ajelut on mun osalta ajeltu (neljättä polvileikkausta odotellessa…) joten sinkulahommiksihan tämä taitaa mennä kun vaihteisuus ei tässä tapauksessa ole tarpeen ja simppeli estetiikka miellyttää. Teräsrunko ensisijaisesti tähän hommaan myöskin oli haussa. Älytöntä budjettia en prokkikselle määrittänyt ja mahdollisimman paljon tarkoitus onkin haalia foorumeilta ja muista lähteistä käytettyä palikkaa.

Kotvan interswebbiä koluttuani ja parit eBay huudot hävittyäni bongasin ihan kiintoisan runkosetin fillaritorista ja näytti olevan ainakin riittävän lähelle omaa kokoa eikä ollut pilattu hinnalla, joten päädyin hankkimaan ns. uusiovanhan teräsrungon, eli Cooper Reims -runkosetin… itselle oli ennen tätä ihan täysin uutta tietoa, että autovalmistajana paremmin tunnettu Cooper on alkanut valmistaa joskus n 15 vuotta sitten vanhojen about 60-lukulaisten teräskilpureiden inspiroimia polkupyöriä, mutta mikäs siinä, ihan hyvää palautetta netistä näkynyt ja etu siihen, ettei kyseessä ole ns aito vintage runko on myöskin se, ettei tarvitse potea omantunnontuskia siitä, että suunnitelmissa on alusta asti ollut jokatapauksessa puhaltaa ja maalata runko täysin uudestaan. Laadukkaan oloinen teräsrunko siis hallussa ja mukanakin tuli mukavasti kammet, stemmi ja satulatolppa ihan kohtalaisessa kunnossa. Tämä lähti viikonloppureissulle kaverin luo länsirannikolle mukaan ja samalla hänen pajallaan saatiinkin sitten hiekkapuhallettua ja maalattua. Runkoon hetken mielijohteesta tuli feidattu gunmetal sävy josta tuli itseasiassa aika mukava… Hullu kun olen niin lisäksi hetken mielijohteesta sudein kotiin päästyäni muhvien reunoihin puna-kelta feidit kun tuli jostain ajatus, että voisi näyttää hyvältä. Lakka tähän pitää vielä vetäistä jossain vaiheessa, mutta se on sitten seuraavan länsirannikkoreissun ohjelmana.





Fillaritoria rutiininomaisesti selaillessa tuli vastaan jo jonkin aikaa myynnissä olleet nitton ratadroppitanko + stemmi ja samaisen valmistajan satulatolppa jossa oli kiinni ihan ok kuntoinen Kashima five gold satula ja ne kutkuttivat niin kivasti sisäistä japsitrack-faniuttani eikä hintakaan pikku tinkauksen jälkeen päätä huimannut niin pitihän ne hakea… niitä sitten kiilloitellessa ja tarkemmin ihmetellessä syntyi ajatus hyödyntää nahkatyö -kiinnostustani ja työkaluja tässä projektissa ja näin ollen päällystelin satulan uudestaan aika paksulla mukavan värisellä nahalla ja aloin miettimään toteutustapaa sarvien päällystykselle… asiaa hiukan tutkittuani netissä törmäsin nahkapunonnalla tehtyyn droppitankoon joka näytti erittäin mukavalta ja siitä innostuneena aloinkin tukia aihetta lähemmin ja samalla sain todeta, että ruoskien punominenkin on jonkinnäköinen skene… kaikkea sitä, mutta joka tapauksessa niitä koskevista tutoriaaleista löytyi sopivaa tekniikkaa kyseiseen hommaan joten ei kun treenailemaan…

Ensin tietty kaapista löytyvillä kengän nauhoilla parit testipunonnat ja sitten leikkelemään nahkaa. Ensimmäinen testi tuli tehtyä aivan liian paksusta nahasta ja seuraava sitten taas aivan liian ohuesta ja toisenä värinä aivan liian pehmeästä ja päädyinkin tekemään niin, että tuosta liian ohuesta nahasta leikkelin 1cm suikaleita joihin liimasin taakse toista kohtalaisen ohutta ja pehmeää nahkaa n. 4mm levyisen suikaleen taustapuolelle jolloin sainkin kivan “bevel” efektin punontaan, joten ei kun hommiin…taas.
Lisäksi koska satula oli jo päällystetty onnistueesti ihan täysin eri värisellä nahalla aloinkin miettiä, että miten saan nuo kaksi maailmaa kohtaamaan ja päädyin tekemään tuollaiset track grip -tyyppiset osuudet samalla nahalla kuin satulan. Ihan mukava kombo mielestäni. Tätä kirjoittaessa on vielä sarvien toinen puoli tekemättä joten edeltävän prosessin pääsee tekemään toistamiseen miinus toki tuo treenaus ja matskutestit.







Jarrukahvoissa pallottelin pitkään oldskuul kilpayörätyyppisten ja modenimpien välillä ja päädyin tuollaisiin BLB:n simppeleihin ihan vaan koska ne ehkä antavat meininkiin hiukan kaivattua modeniutta ja ovat profiililtaan simppelimmän näköiset kuin perinteisemmät droppitankokahvat + ei tarvitse tuskailla miten niiden ympäri punoisi tuon nahkahomman. Tilasin uutena koska myynnissä tuntuu olevan tämän tyyppisiä lähinnä mustina ja niitä on yleensä myyjillä se yksi kappale…

Vanteet alkoivat olla ns puuttuva linkki ja jotenkin pyöri mielessä, että nimenomaan en halua klassisia 36 piikkisiä vaan mahdollisesti jotain hiukan modernimpaa, ettei tulisi liian oldies meininki… Hiilikuituhommat ja överikorkeaprofiiliset kuitenkin jätin suunnitelmista jo ihan heti alkuun ja jonkin aikaa tilannetta seurailleena tulikin taas kerran fillaritori apuun ja sieltä löysin erittäin hyväkuntoiset mavic aksiomit todella sopuisaan hintaan joten olihan ne haettava. Tuota sovitellessa en kuitenkaan ole ihan sata% varma olisiko klassisemmat kuitenkin varmempi vaihtoehto… ehkä, mutta nyt mennään näillä ja kontrasti on ihan kiva juttu.

Tässä vaiheessa mennään siis nyt… renkaat (melko paksut, ehkä n 32mm tanwallit näillä näkymin), polkimet ja jarrut pitää vielä hankkia ja tietysti hiukan hifistellä osia kuntoon jne, mutta eiköhän tuosta ensi kevääseen mennessä ihan kivan rullailupelin saa. Ei varmastikaan kaikkien pala kakkua, mutta itseä toistaiseksi miellyttää… katotaan millainen tulee kunhan pääsee pidemmälle.

14 Likes

Punonnan hartaus lämmittää mieltä!

2 Likes

ooh Cooper, itsellä eka fiksi Cooper Monza, good bullhorn tiems

1 Like

5/5 kontsaa (:

1 Like

Hieno tuo Monza! näyttää geometria hiukan äkäsemmältä kuin mun reims. Ilmeisesti tosiaan ihan laaturunkoja vaikkei tietty nyt mistään 3renshosta puhuta.

Hiukan tämäkin projekti etenee. Sain askarreltua loppuun sarvien nahkoitukset tuossa viime viikolla ja tänään postimies kiikutti renkaat kotiovelle niin pitihän niitä hiukan mallailla. Ihan mukavasti istuu 32 slickit gravelkingit. Nyt vaan kun saa rungon lakkailtua ja hiukan osia viimeisteltyä niin sitähän saa alkaa kasailemaan ihan oikeasti. En kyllä tiedä miksi nimesin tämän frankensteiniksi kun eipä tuo kovin kummoinen hirviö ole, ehkä siis se tohtori, mutta vähintäänkin clickbait nimitys. Ehkä myöskin pitää tuosta stemmistä leikata parit sentit pois niin saa rohkeasti tonttiin sen… ehkä.




15 Likes

hyvänen a i k a :heart:

2 Likes

Jos se stemmi on tossa hyvällä korkeudella niin anna olla vaan. ”Slämmää stemmi” on niin menneen talven lumia ja sitä paitsi ihan typerää vaan näön vuoks.

1 Like

näin itsekin ajattelin… pitää päästä testaamaan asento toki ennen kuin tekee mitään radikaalia. Eikä kyseessä tosiaan ole mikään ratafixi niin ei sen sellaiselta tarvitse näyttääkään.

1 Like

Minkäs kokoinen tää on, jotain 52 cm? Mitä rööriä ja paljo painaa?

Ite tykkäsin tuosta alkuperäisestä väristä ihan sikana :sweat_smile:

Jep. 52 taitaa olla koko. orkkisväri on ollut vaalea beige/ kermanvalkoinen jonka jälkeen oli maalattu melkolailla kehnosti tuollaiseksi oliivin vihreäksi… ihan kiva väri, huono toteutus :blush:

1 Like

ja painosta ei oo kyllä mitään tietoa, täytynee punnailla kun saa kasaan, ei se kovin paljoa kyllä taida olla.

Reynolds 531 Mn Mo butted steel tube näyttäs olevan matsku

1 Like

Tämä on helposti yksi vuoden parhaista pyöräily/diy -kuvista. :heart_eyes:

6 Likes

Ohhoh… aika kova statementti :heart_eyes:
Kiitoksia! :smiling_face_with_three_hearts:

Joo, lisää tämmöstä.

1 Like