Tervehdys, meikäläinenki päätti hyvän ystävän kehoituksesta pistää fixie/sinkula projektin aluillee. Vähä päälle tunti sit sain rungon käsiini, kerkesin just puhdistaa vanhat vaseliinit ja kattella laakereiden kunnot, uudet vaseliinit päälle ja haarukka paikalleen. En muistanukkaa miten rauhottavaa kaikenlainen fillarin näplääminen on.
Eli siin o kuvaa aihiosta, ostettu tän foorumin kautta.
Nyt oon vaikean päätöksen edessä et pidänkö originaali värit vai pistänkö uuden maalin, toi on kyl iha kohtalaises kunnos ja ihan hauskat värit originaalina.
Mitään aika tavotetta en oo miettiny, keräilen osia kasaan sitä mukaan mitä löytyy. (Huom! Jos sulla on jotain ylimääräisiä osia pyörimässä nurkissa pistä viestii!)
Mut päivittelen tänne sitä mukaan mitä saan kasattua!
Ainoa syy, miksi maalaisin olis noiden vaijereiden, vaihtajan ja lokareiden pidikkeiden poisto. Jos ne vaan sahaa ja viilaa tuosta, niin sit pitäis tehdä jonkinlaisia paikallispinnoituksia, joista tuskin hyvää sais. Toisaalta taas yksiväriseksi maalattu runko on sit herkästi varsin tylsä, jos ei muilla komponenteilla hae sit vaihtelua.
Turha niitä vanhoja maantierunkoja on teurastaa. Säästäkää ne vaijerivedot ja muut kun ei niistä mitään haittaa ole, voi sit tehdä vaihdepyörän kun haluaa sellaisen. Ei siitä ratapyörää tule kuitenkaan sahaamalla vaijeriviennit pois. Ja kasarimaalauksetkin on vaan hip ja in.
Ehdottomasti kannattaa jättää tuolle maalipinnalle. Varsinkaan kun rungossa ei näyttäis olevan edes ouldskuul-vaihdevipujen tappeja. Jos on vähäisiä naarmuja metalliin asti, niin kantsii ettiä sopiva maalipaikkapuikko autovaraosaliikkeestä. Niissä tulee yleensä maali ja lakka erikseen. Pinnankin saa ihan siistiksi, kun älyää pienen mukana tulevan siveltimen sijasta kastaa maalia hammastikun päähän, josta maalitippa leviää siististi naarmuun.
Toi maalipinta on helppo värien paikkailun suhteen. Jos sahaa ja hioo vaijerivientejä pois tai löytää ruostekohtia, niin niihin voi roiskasta siististi valkosta tai keltasta päälle. Ne valkoset tai keltaset sormenpään kokoset maalilaikut on tossa värityksessä ihan paikallaan. Paljon rumempi jälki tulee jos yrittäis hienosti paikkailla ton perusvärin värisiksi, riittävän samaan väriin pääseminen on nimittäin mahdottomuus. Valkonen ja keltanen on halpoja perusvärejä ostaa pikkupurkilliset paikkailuun/koristeluun. Tollanen ajan patinoimaa metallinhohtosinistä vastaava taas ois kalliimpaa.
Kyllä tollasen alle 200 euron maantierungon voi mun mielestä teurastaa vaijerittomaksi. Jos nimittäin joskus innostuu niin paljon maantiepyöräilystä, että haluaiskin vaihteellisenkin maantiepyörän niin tuskin kuitenkaan tyytyisi tuohon runkoon vaan haluaisi jonkun muun (paremman) rungon maantiekiituriksi. Ja jos joskus innostuu vaihteellisesta maantiekiiturista niin tuskin samalla hylkää kiinteillä kaupungissa polkemista.
En tiiä mistä tää tuli, mut nyt on pyöriny tosi paljon päässä idea et maalauttaisin ton oranssiks. Vaikka toi on hieno originaalina ni on siin sen verran noit kärsineit kohtia, että puhallutukseen ja maalaukseen.
Toi idea et paikkailee valkosella ja keltasella kuulosti muuten ihan hyvält idealt, mut ei oo tarkotus aiheuttaa jengille epilepsia kohtauksii ku ajaa ohi aurinkoisena päivänä.
Kyl mä tota varmaan vähän teurastan, mut kattoo nyt. Harmittaa et tuli vaa törsättyy muutama euro hölään liikaa, joutuu venaa syyskuuhun asti et saa taas vähän ylimääräistä kasaan enemmän ni voi hommaa vanteet ja kammet.
Toivottavasti on leuto syksy ni pääsee viel tän vuoden puolel vähän liikkumaan muutenki ku kävellen tai dösäl.
Löysin kesällä Martinlaakson pyöräpajasta (onko sillä jokin virallisempikin nimi?) vanhemman Pösön, joka on väritykseltään tylsempi kuin tuo yllä oleva. Suurimmat puutteet pyörässä rungon päälle kerääntynyt polykerros sekä kiilakammet. Fillari lähti hulppealla 25 euron summalla matkaani ja eilen nykyisen/entisen pyöräni ruvettua natisemaan uhkaavasti päätin viimeinkin siirtää kiekot Pösöön sekä vaihtaa kiilakampikiinnityksellisen akselin Tunturista kannibalisoituun neliskanttiakseliin. Akseli väärin päin keskiöön ja kaverilta saadut halpiskammet kiinni; ketjulinja on riittävän suorassa ja pyörä toimii.
Ja se on sitten laminoitu tuopin alunen (Karhu, btw) siellä pinnonen välissä. Ja ihan itse on kyseinen olut juotu tuoppia kyseisellä alusella lepuutettuna. Pitää kerätä loputkin…
Identtisiltähän nuo näyttävät. Rautasahalla (ja viilalla ja poralla…) minäkin sen oikean kammen jouduin murjomaan. Tuntuu sen verran hankalan kokoiselta tuo pyörä, että tuskin vaivaudun maalaamaan tai sen kummemmin laittelemaan. Onpahan ainakin putsattu ja voideltu.
Juma, että teillä on nättejä pyöriä. Pitääköhän minunkin koittaa tehdä omastani miellyttävämpi ajettava tangon ja satulan (tuo alkuperäinen on aika karmea) vaihdolla ja antaa sille kasariväritys. Vielä kun sitten saisi sitten ostettua jostain uudet Pösö-tarrat
Ei tämän pitänyt olla kuin väliaikainen kulkine… mutta, mutta… pitäähän sitä antaa panoksensa Suomen pösö-skenelle
äh, mullaki ois yks ysäri maantiepöckö, joka on itsessään melkosen ruma, vaan pitäisköhän sitä niin tuoreesta pelistä alkaa väsäämään fiksiä… eipähän ainakaan ois osien kokojen kanssa ongelmia.
tarkoitus oli kyllä myydä se poies, mut nyt pitää jo harkita.
Alkaa hermo mennä oman pösön kanssa. Joko en vaan osaa (hyvin todennäköistä) tai sitten käytettyjen osien sekoittaminen käytetystä pyörästä toiseen ei muusta syystä tuota tulosta.
Keskiö löystyy ajaessa, eikä vasemman kupin tilkitseminen teflon-nauhalla paranna juurikaan asiaa. Rupesin miettimään kasettikeskiön vaihtamista tilalle, mutta ajattelin kysellä teiltä, jotka ehkä olette saman homman tehneet, että minkä suuntaisilla kierteillä kiinteä (oikeanpuoleinen) kuppi mahtaa olla keskiössä kiinni? Todennäköisesti se on joka tapauksessa julmetun tiukassa, niin en viitsisi hirveästi kiskoa väärään suuntaan jos sen voi myös oikeaoppisesti avata.
Pyörähuollossa on yks erittäin siistikuntoinen pökön raato. Keskiö kaipaa huoltoa, ellei vaihtoa - vanha kiilasysteemi - ja etuhaarukka ottanut hittiä. Mutta muuten varsin mallikkaassa tilassa. Vaihtajavivut on rungossa pannalla, eli siitä saa varsin kliinin jos sinkulointi/fixaus innostaa.
Olisin ottanut itselleni, mutta se oli yksinkertaisesti liian siisti baaripyörän aihioksi. Mun käyttöön siis. Joku muu saanee siitä huomattavasti enemmän iloa.
Tuossa syksymmällä iski sitten kaamea tarve saada fixi.
Täällä savossa noiden aihioiden löytyminen oli kiven alla, mutta paikallisen pyöräliikkeen varastosta löytyi sopivan kokoinen Pösö.
Pyörä oli toiminnaltaan loistavassa kunnossa ja hieman harmittikin pistää se lihoiksi.
Tästä se lähti:
Muutaman päivän sai töisä tuon kanssa temuta kun rälläköin kaikki vaijereiden viennit, lokareiden kiinnikkeet yms. poies.
Koska pösömäiseen tapaan tuohon oli hankala löytää sopivaa satulatolppaa niin päädyin hiomaan vanhasta ruosteet pois ja kiillottamaan sen. Lisäksi laitoin ruostetta ehkäisemään pari kerrosta lakkaa.
Stemmikään ei yllättäen mahtunut tuohon alkuperäiseen keulaan, vaan siitä joutui hiomaan sen 0,2mm pois.
Rungon maalasi metallihohto mustalla eräs automaalaamon omistava tuttavani.
Keskiön joutui myös vaihtamaan kun tuo ketjulinja ei oikein toiminut alkuperäisellä.
Kiekoiksi ja kammiksi tilasin singlespeedshopista Michen Pistardit.
Viimeisimmän kuvan jälkeen olen repinyt kiekoista tarrat pois, vaihtanut stemmin pidemmäksi ja kumeiksi vaihdoin Shwalben Marathon Winterit.
Viimeiseen kuukauteen en ole millään muulla ajanutkaan. Äärimmäisen mainio talvifillari kun ei mene pakka tukkoon, vapaaratas jäädy tai vaihteet muuten vain jumita.
