Pakko jakaa tämän viikon loistohetki - sori Teemu, jos luet tämän. Vietin lounaspaussia ystävän kera ja päätimme käydä kierroksella alan liikkeissä. Otimme koeajoon maastoajoon taipuvan fixin/sinkulan - testiajo suoritettiin fiximoodissa. Herrasmiehenä tein kohteliaan hitaan ja lyhkäisen testikierroksen ja totesin ajon mukavaksi. Tämän jälkeen Teemu, nimeä ei muutettu, tahtoi näyttää oman versionsa koeajosta. Sinkulalla noin muuten suhaava testikuski kerkesi päräyttää liikkeen ovelta kymmenen metriä eteenpäin, jonka jälkeen kaikki on vieläkin arvailujen varassa. Tässä kohtaa Teemu lensi upeasti kypärättä sarvien yli ottaen olkapäällä ensituntumaa katuun ja tämän perästä lyöden pään kokkolalaisen puutalokorttelin komeaan katukivetykseen. Reikähän siihen tuli, päähän ja moneen muuhunkin paikkaan. Yritin toimia kuten kansalaisen tulee tällaisessa tilanteessa toimia, mutta hortoilevan kuskin, hätääntyneen myyjän ja tohjoksi menneen pyörän ympäröimänä olin hetken neuvoton. Teemun törkkäsin taksilla sairaalaan ja itse palasin liikkeen sisuksiin selvittelemään tilannetta. Loppupäivän siunasin kypärän olemassaoloa ja ajelin tavanomaista hitaampaa kyytiä.
yksi turkulainen vähemmän, voidaan sitten jeesustella niistä jarruista ja kaikesta jossain muussa threadissa että kaikki saa maksimobonerit moderoinnista ym.
pieni merenneito - 0:42, 10.9.2011 » yksi turkulainen vähemmän.milloin tätä saa [s]tarrana[/s] tatuointina?
no ei se nyt niin hauskaa ollut 
kiukutti niin pirusti ehtoolla miten täällä aina kinastellaan niin pöljistä jutuista ja sitten tuli taas hölmöiltyä internetissä.
Pikaisia paranemisia ja ajakaa varovasti.
Ajelin tuossa pari tuntia sitten kotio, ja ihan kotiovella ajattelin että teenpä parit kiperät barspinnit sen kunniaksi että pääsen pois sateesta. Muuten olis mennyt hyvin, mutku olin laittanut u-lukon roikkumaan ohjaustankoon, ihan stemmin juureen.
Sateisen kotimatkan kunniaksi kiskodisko Arkadiankadun ja Runeberginkadun risteyksessä. Pyörä selvisi ilman vahinkoja, ajajalla turvonnut ja verinen kyynärpää.
Ostin tanaan Tefalin myyjaisista pienen rosteripannun. On hyva ja toimii myos induktioliedella, paistoin just testiksi omeletin.
Sain kaks viikkoo sitten ekat kunnolliset pannut, mutta varsinaisilta fyysisiltä vammoilta selvittiin (mitä nyt musta käsi&reisi sekä verinen kyynärpää&polvi). Oltiin porukalla yölenkillä ja ajettiin kapeaa valaisematonta asfalttitietä, tienreunat oli kivasti peittyneet märkiin syyslehtiläjiin ja lopun voikin arvata; ajauduin reunaan ja molemmat renkaat sivunkautta alta ja reilusta 30km/h vauhdista kylelleen. Raphan pöksyt paskaksi ja tuulitakki paskaksi ja kypärään lommoa, ffffuuuuu…
Varsinainen asia miksi tulin kirjoittamaan on läheltä piti tilanne tänään kotimatkalla töistä… Täytyy vaan ihmetellä kuinka ajattelematon idiootti välillä sitä pitääkään olla. Työmatkallani on melko pitkä tylsä suora, ajelin sitä ilman käsiä rennosti, kun sain sain hyvän idean kokeilla kuinka lujaa pääsen ilman käsiä… Pohjustetaan, että ostin juuri uudet lukkopolkimet, joiden herkkyyttä en ollut säätänyt vielä ja ja ne aukeavat erittäin helposti. Mittari näytti 33km/h, kun vasen jalka napsahti polkimesta irti ja oli nimittäin nätti kuperkeikka lähellä… Ihmeenkaupalla selvitin tilanteen ja selvisin sydämentykyksellä, eipä varmaan tarvii enää jatkossa samaa koittaa 
Sibeliuksenkadun ja topeliuksenkadun pyörätaskuun farkkuvolvon eteen lehtiskidaukset ja vasemmalle kyljelle… Ei fyysisiä, mutta -)henkisiä vammoja.
Metsälenkillä drassin ja px:n kanssa. Jonon viimeisenä seurasin poikia kolme lautaa leveän sillan yli pikkupolulle. Letka kiihdytti tahtia, joten polkasin itsekin vähän kovempaa. Tangon yli lentäessäni totesin, että polun pimeydessä olisi ollut vielä toinenkin samanmoinen silta, jollen olisi ajanut ohi. Kypärä säilyi ehjänä.
Ekat spd-lipat tyylikkäästi Viinikan liikenneympyrässä trackstandista. Keskellä kuuminta työmatkatempoaikaa. Kolhuja kokivat itsetunto ja polvi. Kananmunat säilyivät ehjänä.
Ei nyt ihan pannut, mutta kipeää tekee silti, kun varvaskoukku on kaivanut conssien läpi reiän jalkapöytään. Pitänee opetella skidaamaan myös toisella jalalla.
Tilastollinen todennäköisyys tuli ilmeisesti täyteen ja vedin ekat pannut fiksillä. Ajoin reilua kahtakymppiä suoraa asfalttitietä puhuen vieressä ajavalle kaverilleni kun tunsin ajavani jonkun pienen kiven tai vastaavan yli ja seuraavaksi huomasin olevani kyljelläni maassa.
Otin kaatumisen vastaan lahjakkasti olkapäälläni. Tappiot jäivät naarmuiksi vaatteisiin ja pyörään. Ja tietenkin helvetillisiin henkisiin traumoihin. Ensi kerralla otan ehkä kypärän päähän kun ajan tuohon kilometrin päähän lounaalle.
Koska cyclocrossi, pimeys, akuutti ajotaitovaje sekä sillankaide, luulin jo tosissani hetken että kylkiluu tai vähintään pari. Taisin kuitenkin tarkemman tutkimuksen perusteella selvitä säikähdyksellä tällä kertaa.
Rullapannut olkkarissa. Koska fudispeli. Kipeää teki, muttei käynyt onneksi pahemmin. En vaan osaa.
Musta jää + gatorskin = FAIL. Vasen polvi ja oikea nilkka teki konkurssin. Hauskaa oli kyllä vedellä pitkiä skidauksia, kunnes lähes vauhditon 90 asteen käännös oli liikaa.
kid_scientifik - 22:53, 15.11.2011 » Rullapannut olkkarissa. Koska fudispeli. Kipeää teki, muttei käynyt onneksi pahemmin. En vaan osaa.Tuuletit Losan maalia ja sit loukkasitkin polven ilman vastustajan kontaktia?
Jep, paitsi maalintekijästä poiketen kontakti oli kyllä todellinen: olohuoneen pöytä veti rumasti kuolleesta kulmasta sukille ja vasempaan nilkkaan tuli vekkiä. Jouduttiin tekemään pakkovaihto jo ekalla puoliajalla =/
Yön aikana hiekkatien pinta oli ilmeisesti laskennut pakkaslukemille ja nyt kun vettä sateli niin se jäätyi suoraan pintaan. Ei pystynyt GatorSkin siirtämään lähes tieteellisesti mitattujen reisien tuottamaa voimaa tiehen vaan lähti perse alta ja mies samantien kenttään. Onneksi takaa tullut auto oli jo rinnalla ja kaatuessa vain takarengas vilahti silmien edestä. Ei paskasia farkkuja (ehkä vähän sisäpuoleltakin) pahempaa damagea kuskille tai pyörälle, mutta kaikki katastrofin ainekset oli mukana. Tänään vaihtuu pitävämpää nakkia alle… 