Itse laitoin rannetta päreiksi korkeaenergisesti joskus kymmenisen vuotta sitten, noin nelikymppisenä: tipuin boulderilta, käsi jäi ikävästi alle, ranne näytti S-kirjaimelta, kirurgi oli innoissaan että kylläpä on jännä, minä eeeehkä vähän vähemmän innoissani. Korjattiin titaanilevyllä ja ruuveilla, ja ihan yhtä pölvästiä on meno edelleen. Hoidin kuntoutuksen omalla rahalla että sain tarpeeksi, ranteeseen erikoistuneella fyssarilla (Sari Nikolajew).
Greidi nousi takaisin noin vuodessa, maastopyöräilystä en osaa sanoa.
Vähän soveltaen yli nelikymppisen alaraajamurtumasta kokemusta saaneena: Kuntoutuu hyvin kun muistaa kuntouttaa eli ne jumpat yms. mitä saa mukaan käyttöön ja mieluiten vähän omia päälle. Pitää kuitenkin varoa liian kovaa rasitusta kuntoon nähden ja huomioida, jos titaanit ja ruuvit vaikuttaa liikeratoihin.
Pointtina lähinnä se kärjistetysti, että jos sitä kättä lähinnä kanniskelee lepositeessä, niin ei siitä parane käyttökuntoon kyllä vuosienkaan kuluessa.
Hyvä kuulla että ennuste on aika hyvä! Itseni tuntien oon enemmän huolissani siitä että toi ranne hajoaa uudestaan ennen kuin ehtii edes luutua, nimimerkillä Schwalbe Pro One meni jo vanteelle käytännössä yhdellä kädellä…
Mut joo kipsi lähtee jo ens viikolla ja täytyy etsiä heti hyvä fyssari koska kuntoutus on näissä varmaan se ylivoimaisesti tärkein ja vaikka maksais vitusti niin tällä ranteella pitää loppuelämä kuitenkin mennä joten maksakoot. Kiitos muuten Sari Nikolajew - vinkistä!
Ainahan se taitaa olla tapauskohtausta, mutta itselläni on murtunut molemmat ranteet pariinkin kertaan erilaisissa riennoissa, ja eivät ole jälkeenpäin vaivanneet. Noin pahan kuuloista murtumaa ei tosin ranteessa ole ollut, mutta tossa viitisen vuotta sitten, reilu kolmekymppisenä, laitettiin kyynärpäähän pari titaaninaulaa ja muuta, eikä ole haitannut sittemmin menoa.
e: Piti ihan kaivaa kuvat kun aloin tätä muistelemaan.
tos oli tommoset kisat Uusixilla missä yks laji oli että piti ajaa semmosella pyörällä jolla oli tosi vaikea ajaa. Kellotin parhaan ajan, laitoin jarrujalan pohjaan ja stemmi murtui. Nyt reidessä naarmu. Ei mustelmaa. Sarja päättyi siihen, kaks kisaajaa ja purkkiin.
Tällä kertaa en pannuttanut ite. Koulun edessä arviolta neljäsluokkalainen muksu oli niin uppoutunut puhelimeen pyörän selässä että veti tyylikkäästi suoraan mun edestä syvälle pensasaitaan. “Joo kun piti kattoo mikä tunti on ekana.” Onneksi ei käynyt pahasti ja ehkä se jopa oppi tästä jotain.
Joku oli nohevana levittänyt 10 sentin huomaamattoman irtosorapatjan tutun ulkoilureitin mutkaan. Otb:t siitä ja rintakehä+naama edellä tonttiin. Vauriot jäivät naarmutasolle, mutta vituttaahan kosmeettinen haitta siltikin.
vetäsin kanttarita alas ja skidasin siirtyäkseni kelville kiertoliittymästä plot twist: liikaa slackrtackkia näin kompleksiseen muilutukseen ja jäbä on maassa huutamassa.
vitutti noin muutenkin mutta tämmönen reality check ET SIT KIRISTÄNY KETJUA JONKA TIEDETTIIN OLEVAN TIENSÄ PÄÄSSÄ ni ei voi muuta ku nöyrtyä että OKEI OSA MUN ONGELMISTA ON IHAN MUN OMAA TEKOA
damage control; lonkka ruhjeilla, pakko uus ketju fiksiiinn udiouuudet merinohanskar rei’itetty ja ei päässy velobia.konsultaatuiooon,
kyseessä siis YBN s4100 ketju koko elinkaarensa aikama ei oo vakuuttanu kyllä ollenkaan koko ajan jotain sivuääniä tai vaaralliselta vaikuttavaa harhailtua jos ei oo täysin fitissö
En ois niinkään huolissaan sillä: Ei kolo komiassa haittaa
Tän kuulin sairaalahenkilökunnalta jo ala-asteella kö sain pesismailasta poskeen ja tällä menty.
Maastopyörällä tuli liukasteltua märillä juurilla viime viikonloppuna ja sen seurauksena reiluhko lihasrepeytymä sisäreidessä. Ei vaadi leikkausta mutta lääkärin mukaan parantuminen vie kuukausia. Kommuuttia pystyy onneksi ajamaan ja pyöräily on kävelyä kivuttomampi etenemistapa mutta voi saatanan saatana sentään.
Tän talven ekat pannut:100m kotiovelta ekassa työmatkan mutkassa etupyörä lähti alta. Flashback nuoruuden skedeilyihin, kun poljin kolahti keskelle säärtä siinä rytäkässä ja vieläkin vihloo:D
Yst.terv.
Long time lurker, eka postaus yksivaihteeseen
Pannaas muistiin ensimmäiset kiskodiskot vähintäänkin 2000-luvulla ja voi olla sitäkin kauemmin edellisistä. Oon aina sanonu että stadilainen + kiskopannut = ei tapahdu, mutta ei tuolla ruskeassa muhjussa voinut mitenkään enää nähdä, missä II linjan kiskot mutkittelee
oon nyt sulien tultua vetänyt ekat 3 talvipannua. Yhdestä jäi turvotusta ja kipua, ei mustelmaa mutta haavauma ja vetinen rakko jonka juuri puhkaisin. Ensi talveksi* varmaan voisi opetella pois Teräsmies-syndroomasta ja hankkia taas vaihteeks joku nastasetuppi
Perkele, ei pannuja fillarilla, mutta eilen illalla koiraa ulkoiluttaessa jalat suoraan alta ja selälleen/kyljelleen jalkakäytävän reunalle kanttarin päälle. Vähän sellainen hunchi, että olisiko kylkiluu murtunut kun on niin hemmetin kipeä. Pitänee mennä käymään työterveydessä näyttämässä.
