Joskus vuosia sitten kun tuli ajettua sikaa kaupungissa maasturilla, onnistuin vetämään oksasenkatua aika rumasti eliten terassille. Tarkoituksena oli ajaa siitä läpi ja aiheuttaa yleistä hämminkiä. Ainoa ongelma oli se, että muistin siinä olevan luiskan, mutta siinähän on välitasanteellinen porras. Ts. tulin a) liian kovaa b) väärin siihen, ja lopputulos oli se, että makasin selälläni terassin edustalla fillari syrjässä.
Siitä vikkelään ylös, fillari tutkintaan ja stonga ojoon. Olin jo nousemassa uudestaan satulaan kun vieressä olleessa galleriassa ollut heppu huomautti mulle “tsekkaas toi sun jalka”. Säärestä oli poljin haukannut vähän isommin palasia, ja verta oli ihan kohtalainen lammikko siinä kivetyksellä. Paikattiin jalka vessapaperilla ja jesseteipillä ajokuntoon. Heitin vielä reippaan lenkin, tosin ilman sikailua. Kotimatkalla noukin apteekista paikkatarpeita ja menin himaan tarkistamaan omat vammat. Pyörä säilyi hyvin, mitä nyt jotain linnunruokaa roikkui polkimesta.
Seuraavana päivänä polvi ei taipunut, jalka oli aivan pirun kipee ja eiku lekuriin. Pitkittäinen hiusmurtuma sääressä, polvi ihan tolkuttoman turvoksissa pari viikkoa ja paria päivää myöhemmin selvisi jumiutuneen kyljen syykin. Kolme kylkiluuta oli napsahtanut, ja ne muistuttivat itsestään aina töyssyissä. Asuin silloin mukulakivisellä kadulla. Jälkikäteen on sit hyvä miettiä, että oliko se nyt ihan järkevää lähteä vittuuntuneena ajamaan.