Tervehdys kaikille. Ajoin vuosikaudet polkupyörillä niistä sen kummemmin piittaamatta, yhdessä niistä oli mielestäni hieno pellistä prässätty Huret Allvit-vaihtaja ja hankalankokoiset renkaat joita ei saanut mistään. Sitten joku varasti senkin. Samanaikaisesti tuttavani ajeli kaikenlaisilla hienoilla fixed gear-vehkeillä ja kertoili estottomaan tyyliinsä tästä elämäntavasta. Ajatus tavallaan kiehtoi, muttei koskaan johtanut mihinkään.
Viime kesänä jokin muuttui. Ostin hetken mielijohteesta kaksi neuvostovalmisteista retkipyörää viiden euron kappalehinnalla. Paremman aihion kunnostelin jokseenkin alkuperäiseen asuun, tämän langan pyörästä eli siitä huonommasta käytin tähän takalokasuojan ja työkalulaukun sisällön.
Tämän langan pyörä on oikealla. Edellinen omistaja sanoi korjauttaneensa ajossa katkenneen vaakaputken paikallisella työpajalla. Putki oli korjattu ottamalla pala peltiä, heftaamalla se migillä kahdesta kulmasta kiinni ja kiertämällä katkennen putken päiden ympäri lisäten heftejä kunnes lopputulos muistutti saumaa. Epäilemättä kestävä korjaus, mutta päätin kuitenkin etten aja pyörällä metriäkään ennen jatkotoimenpiteitä.
Muutamaa viikkoa myöhemmin onnistuin ilmoittautumaan Kongan rungonrakennuskurssille ja päätin ottaa tämän mukaan harjoituskappaleeksi. Vaakaputken vaihto alkoi vanhan katkaisulla. Samalla syntyi uudenlainen lävistysidea.
Seuraavaksi sulatettiin juotokset auki.
Vanhassa vaakaputkessa oli koko matkalla pituussuuntainen sauma, jota muissa rungon putkissa ei ole. Miksi näin? Miksi ihmeessä yksi putki huonekaluputkea, kaikki muut polkupyörän runkomateriaalia?
Uusi putki on Columbusta. Todennäköisesti arvokkaampi kuin loppu runko yhteensä. Tässä se on menossa paikalleen.
Kurssitoverin tekemisten valmistumista odotellessa oli aikaa ja kulmahiomakone. Päätin että tähänhän ei enää vaihteita tai jarruja tule, ja napsin vaijerikorvakkeet pois. Samalla innolla olisin varmaankin voinut poistaa jarrusillankin, mutten poistanut. Vaihtajan korvaketta ei raaskinut poistaa, koska ensinnäkin siinä on rungon sarjanumero, jolla on itselleni jotain hämärää sentimentaalista arvoa, ja toisekseen sen varalle syntyi toistaiseksi toteuttamaton idea. Myös pumpun pidikkeet jätin.
Projektin budjetti on minimaalinen. Aiemmin mainittu agitaattori tarjosi osalaareistaan lainaan kiekot, kammet ja rattaat. Tämän jälkeen koko syksy, talvi ja kevät mietittiin rungon väriä, kunnes sain lopulta aikaiseksi kiikuttaa sen paikalliseen jauhemaalaamoon. Kävi ilmi, että saisin valmiin tuotteen kouraan nopeammin jos valitsisin tietyistä sävyistä. Punaisia oli valittavana kaksi, joista halusin sen kirkkaamman.
Homman piti olla valmis viime viikon maanantaina, puhelin soi tänään. Keula kohti maalaamoa, romut kyytiin ja hallille. Kävi ilmi, että haarukan ruotoputken kierre oli aivan omansa eikä tätä varten hankittua ohjainlaakeria voinut käyttää, joten vanha piti kunnostaa pikavauhtia. Pikanttina yksityiskohtana näissä kaikki kuulat ovat millimetrimitoituksella. Tässä emäputken koolit sujahtavat paikalleen kierretangon ja prikkojen suosiollisella avustuksella.
Ohjaamo on vielä asentamatta koska stemmi vaatii lyhentämistä, jotta sen saa toivotulle korkeudelle - nyt se pohjaa ruotoputken sisällä olevaan vahvikeputkeen. Nykyisen tolpan tilalle tulee jotain järkevämpää, jahka muistan mitata halkaisijan.
https://esp.iki.fi/fixie/IMG_20190816_191652.jpg
tl;dr: maalainen kiillottaa innoissaan paskaa.
