Ostetaan droppitankoon kombovivut

Elikkä pitäisi saada droppi tankoon kompovaihtaja semmonen jossa on samassa
vaihde ja jarru vivut. Tartten vaihde vivut vaan toiselle puolelle kun onn vaan takana vaihteet. neuvoja otetaan vastaan mistä voisi saada edullisesti? kun tuntuu et kun tällästä ettii droppitankoon pitää laittaa nollia perään?
Kaiken lisäksi pitäs olla vielä niin uuden aikanen että saan piuhat putken sisään mhh…

jos haluaa hienosti toimivan kahva vaihtajan nii koko paketin pitää olla samaa modelii, eli taka vaihtaja, vaihde pakka ja kahva vaihtaja. tämä siksi että koska kun on kyseessä ns. indeksoitu vaihde järjestelmä, pitää osien olla yhteen sopivia. ei tartte laittaa nollia perään kun laittaa ysin eteen.

yleisemmät mallit on: Shimano STI ja Campagnolo Ergo.

Jos sallitte, pieni siteeraus Tuurea, toivottavasti hän ei pahastu.

Olen nimittäin äskettäin konsultoinut häntä kun tarkoitus on muuttaa pyöräni 7v-kitkavaihtajat Shimano 105-indeksivaihtajiksi. Projekti ei todellakaan ollut ollenkaan niin yksinkertainen kuin olin kuvitellut sen olevan!!

:frowning:

No tästä mennään…

"
Indeksoituja (=pykälät) osia on vähän huono sekoittaa. Pakassa on rattaiden väli 7 lehtisessä tasan 5 mm, mutta tuota uudemmissa on a) kapeammat rattaat ja b) niiden välit. Indeksoitu vipu sisältää pykälät tikussa, ja ko. siirtomatkan on siirrettävä vaihtajaa juuri pakan lehtien väli. Muuten homma ei onnistu, ja on pakko vaihtaa tikku kitkatyyppiseksi ja tehdä säätö vain kädellä.

Shimanolla on tikkujen mukana paperilla tieto siitä, mille vaihtajalle ko. tikku sopii. Jos siis kyseessä on 7 -lehtinen systeemi, niin tuolloin Shimanolla oli " SIS " merkintä. (shimano indexing system tms.) Kaikkien noiden ko. merkintää kantavien osien pitäisi sopia keskenään. Eli: selvitä kapineiden mallista se, olivatko ne 7, 8 vaiko 9-lehtiselle, ja järjestä niin, että kaikki osat edustavat samaa aikakautta ja samaa lehtimäärää pakassa. Muuten ei toimintaa oikein voi ennustaa.

On olemassa monimutkaisia vaijeriin tulevia vekottimia, joilla siirto ja vetosuhdetta voi muuttaa, mutta niitä on vaikea löytää juuri oikeanlaisina. Halvemmaksi tulee muokata osat sopimaan keskenään vaihtamalla niitä sopivasti.

Ajan itse vielä 7 lehtisellä systeemillä, koska osat ovat halpoja (=biltema tavaraa). Noissa minulla on toimiva indeksointi. Olen tietoisesti välttänyt sotkemasta vuoden 1991 kamoihini uudempia osia kuin tuo 7-lehtinen toteutus. Syy on seuraava:

Jos menet 8- tai 9- pakkaan (muistaakseni 34 milliä) , niin se on jo leveämpi kuin 7 pakka (muistaakseni 30 milliä) , se ei siis välttämättä edes sovi. Uudempaan napaan voi ostaa paksunnosrenkaan pakan alle, jolloin uudessa navassa voi kyllä käyttää kapeampaa vanhempaa pakkaa. Homma ei siis onnistu kuitenkaan toisinpäin. Tuossa kohtaa menee siis tavallaan kynnys ja kynnyksen ylitys vaatii runsasta osien vaihtoa. 7-pakan jälkeen tuli 8 pakka ja tuohon aikaan tulivat (yleistyivät) myös kalliiit kahvavaihtajat. Tuokin aiheuttaa sitä kynnystä.

7 pakkoja on siis kierrepakkoja ja kasettipakkoja. Leveys muistaakseni 30 milliä. 8-pakasta eteenpäin leveys on 34 milliä, ja näihin uudempiin napoihin ja kasettirunkoihin voi vaihtaa haluamiaan 7 pakkoja paksunnosadapterilla ja 8 ja 9 pakkoja ilman adapteria. Leveän 7 kierrepakan kanssa on käytettävä kahta lisälukkomutteria, koska 7 kierrepakka on reilusti leveämpi kuin 5 ja 6 kierrepakat.

7,8 ja 9 pakassa on lehtien välit erit keskenään. Vaikka ero on luokkaa 0,2 mm (esim. 5 mm->4,8 mm) niin kertautuessaan tahdistus menee auttamattomasti pieleen. Siksi osia ei voi kovin sekoittaa. Sekoitettujen osien yhteen toiminta on lähinnä onnellista sattumaa.

Toivottavasti tämä vähän edes auttoi.

Tuure
"

Minusta alkaa tuntumaan että olen tekemässä sinkulaa:)
mutta jos jollain kuitenkin sattuu olemaan jotain jäänyt yli projektista ni voi yrittää kaupitella.

En tiedä vaihteista paljoakaan, mutta luulisin, että kitkavaihtaja voisi olla ratkaisu ongelmaasi. Tavalliset “aerokahvat” (eli ne missä vaijeri vedetään tankonauhan alla) eivät maksa ihan tajuttomasti uutena, ja kitkavipuja luulisi löytyvän ihan mistä tahansa asiallisesta fillaripuodista.

tiiä sitten oonko ihan käpeikössä, mutta mun mielestä 8-vivut menee heittämällä 7-pakalle… rattaden väli on sama.

itellä ei just ole yhtään 7-pakkaa, mutta 8-pakkoja, 8-vipuja (105 ja dura ace) ja vanhat thumbshifterit (7 vaihteiselle) jotka kaikki rokkaa kivutta yhteen ja ristiin.

eli miun mielestä senkun vaan vaihtaa 7vivut 8 vaihteisen vivuiksi. ei siinä sen kummempaa. 8 vaihteisia vipuja löytyy kuitenki käytettynä aika heleposti ja huokeella…

Pakko tätä on nyt kommentoida, kun minua on jo muutenkin siteerattu.

Ei ole rattaiden väli sama, mutta ainahan jokin voi mennä heittämällä paikoilleen ja jopa toimiakin… sitä on vain oikeasti pahuksen vaikea tietää varmasti ja kokeileminen ei ole minusta oikein kannattavaa hommaa.

Lähteeksi vaikka tuo sivusto pyöräjumalalta. (tässä on yhdessä nipussa kovaa asiaa, ja tämä kannattaa jaksaa kahlata lävitse eikä heti kommentoida, että liian pitkä enkä viitsinyt lukea)

http://www.sheldonbrown.com/k7.html

Ylempänä on sitä asiaa noista kaseteista, ja alempana on taulukoitu ne rattaat kohdassa “Sprocket Spacing” , ja kuten huomaatte, on tämäkin asia pitänyt tavalliselta kuluttajalta sotkea niin maan perusteellisesti. Jos hyppää kitkavivuista indeksoituihin tikkuihin, niin perusasiat pitää tietää ennen kuin alkaa sotkemaan erimerkkisiä tai eri ikäisiä osia keskenään.

Tuure

-.-

Kiitos palautteista osittain niitten ansiosta olen päätymässä tangon päätyyn tulevaan vaihtajaan kunhan löydän. mutta silti saa yrittää tyrkyttää jotain ideoita/osia

No tyrkytetään sitten… :sunglasses:

Tämä koskee siis 7-lehtistä 5-millin systeemiä:

Pyörätohtorilta RX-100 vaihtajatikut, joissa on sekä indeksoitu asento että kitka-asento. Hinta 15 euroa. Ovat minusta erittäin siistit hintaansa nähden. Biltemasta se 16 euron hintainen SIS merkinnällä oleva jokin Acera (?) vaihtaja. Hinta 16 euroa. Pakaksi kierresysteemiin 7-lehtinen Shimanon kierrepakka, ei kuitenkaan Megarange merkattu 32 -hampainen vaan pienempi sellainen enintään 28 -hampainen versio aiheesta. Maksaa 12-25 euroa ostopaikasta riippuen. Näitäkin saa Biltemasta. Akseliin pari kapeaa lukkomutteria, ja kevyt uudelleen rihtaus ja vanteen keskikohdan siirto uuteen paikkaan. Uudempaan kasettirunkoon saa Biltemasta edullisen 7-lehtisen kasettipakan noin 12 eurolla, ja jos napa on uudempi ja kasettirungoltaan leveämpi 8-9 tai 10 versio, niin pakan alle silloin 4,5 millinen paksunnos prikka. En ole moisia tarvinnut, kun itselläni on vanhanaikaiset kapeat kasettirungot, mutta kai noita pyörätohtorilta ehkä saa.

Tankoon voi omien koneistustaitojensa mukaan askarrella jotain pidikettä, johon nuo tikut saa kiinni, jos rungossa ei ole tikkujen paikkaa tai ei tykkää siirtää kättään tangolta noin alas ajon aikana. (hommaan kyllä tottuu aika äkkiä). Silloin sitten rungossa oleviin tikkujen kiinnikkeisiin pyörätohtorilta sopivat kuoristopparit, Dura-Ace sarjan pikasäädöillä varustetut stopparit maksavat kympin, ja ne ovat huomattavasti hienommat kuin Campagnolon vastaavat.

Kuluneiden eturattaiden korvaajiksi Surly tekee 40-50 (ellei jopa 52) hampaisia ruostumattomia eturattaita 130 millin (=shimano) pulttikehällä. Hinta on alumiinirattaaseen verrattuna kaksinkertainen, mutta rattaiden sanotaan kestävän reilusti yli 5 kertaa pitempään kuin alumiinirattaan. Rattaissa ei ole näemmä ramppeja eikä niitä pikku nastoja, jotka helpottaisivat ketjun nousua ja laskua rattaalta toiselle, mutta haitta on minusta aika vähäinen, kun toisessa vaakakupissa on se kehuttu pitkäikäisyys. Eturattaathan pitäisi pikemminkin tulkita vain kahdeksi toisiinsa osin päällekkäin limittyväksi eri välitysalueeksi, kuin ajatella asia niin, että yksi eturatas olisi välitysalueen pelkkä puolikas. Alueet menevät siis aina osittain päällekkäin, ja 50-40 pari on ihan riittävän suuri erotus eturattaille.

Näillä sitä jo korjaakin tuollaisen rattailtaan loppuun ajetun vanhemman teräsrunkoisen aivan uuteen iskuun. Ylläpito on halpaa ja helppoa. (siis: uudet ketjut alle 5 euroa ja silleen, ja oman maun mukaan löytää myös parempaa ja kalliimpaakin.) Nykyaikaiset osat on tehty roboteilla ja automatiikalla, joista ei 15 vuotta sitten osattu nähdä edes untakaan, ja osien laatu ja toiminta on oikeasti ihan hyvää. Paino ei tietenkään vedä vertoja uusimmille ja kalleimmille hipo-osille, mutta tuon edullisen Acera takavaihtajan vaihtaa uuteen 25 kertaa yhden Campagnolon huippumallin hinnalla. Kuluu se kalliskin vaihtaja käytössä, ja kuluneena sen toiminta on aivan yhtä surkeaa kuin sen halvankin.

Tässä on siis vain yksi näkemys siitä, miten vanhan kilpurin voi korjata kohtuullisen pätevästi toimivaksi ja indeksoiduksi ihan kohtuullisella hinnalla. RX-100 tikkusarjan vasen etuvaihtajan tikku on kitkatoiminen, ja sillä käskyttää melkein mitä tahansa vanhaa etuvaihtajaa. Suurin ongelma on kohta nykyisin löytää uutta 28,6 milliseen ohueen teräsputkeen sopivaa pantakiinnitteistä etuvaihtajaa, ne ovat menneet jo vähän harvinaisiksi. Omat vaihto-osani uusina olen löytänyt huutonetistä keskimäärin 20 euron hinnalla. (LX ja XT tasoa, kahdet kumpaakin olen hommannut itselleni varastoon. Nuo Crescenttien originaalit Exage 300 sarjan vähän huonosti kromatut etuvaihtajat ovat alkaneet kuoriutumaan siitä kromauksestaan ja ovat jo aika ilkeän näköisiä. Ajan niillä kuitenkin edelleen, kun ne hoitavat yhä sen varsinaisen hommansa.)

Tuure

-.-

Tärkeintä pyörän toiminnalle on melkeinpä se puhtaus ja sen jälkeen se, että osat ovat oikeasti voideltuja ja nimenomaan oikeilla voiteluaineilla. Porasin nuorempana omiin halpoihin Maillard napoihini reiät ja puristelin niistä prässillä sisään vaseliinia. Koska peittolevyjä ei ollut saatavilla eikä ollut muuten sitä nettiäkään, minkä kautta niitä olisi hankkinut, niin peittosysteemi tuli askarreltua kumista ja metallilanka koukusta. Voisi olla fiksu temppu yhä vieläkin porata dremelillä tai letkuporakoneella (siis poran lisätarvikkeella) millinen reikä napoihin, ja kehittää tai ostaa sille reiälle peittolevy. Tuommoinen kartio + irtokuula toteutus on melkein ikuinen, kunhan se saa sisäkautta säännöllisesti puhdasta vaseliinia sisäänsä, ja samalla vanha vaseliini tuo sen pesän suulle eksyneen lian pois navasta. Tuota reikää ei ole muuta kuin laadukkaimmissa navoissa, mutta kyllähän sen pitäisi olla aivan kaikissa navoissa. Kun navan pesee, niin on tärkeää, ettei sekoita akselin eri päissä erikokoisiksi kuluneita kuulia keskenään.

Muinoin oli Cinelli Spinaci niminen lisäkahva tangossa aika suosittu. (googlaa tuo nimi, niin näet mallin) Ne kiellettiin kilpailuissa, kun jossain ryhmäkolarissa tuollaisen tyyppinen tangon lisuke tökkäsi jotakuta pahasti silmään. Tuollaiseen lisäkahvaan on kuitenkin kohtuullisen helppoa viritellä pitimet sellaisille vaihdetikuille, jotka on tarkoitettu runkoon. Niille sitten pariksi nuo kuoristopparit. Tämä rakenne pitää mekaniikan huomattavasti yksinkertaisempana, kuin mitä se on combo vivuissa. Sen combon kun kolhaisee, niin se on sitten siinä. Ne ovat kalliita, monimutkaisia ja eivät oikein purettaviksi saati sitten korjattaviksi suunniteltuja. Ne tikut toki saa tankoon paljon pienemmälläkin pidikkeellä, kuin ovat nuo Cinelli Spinacit, kunhan annoin nuo vain esimerkkinä. Noista lisätangoista on lisäksi tehty useita erilaisia klooneja. Jos anarkia iskee pahasti, niin kai noihin virittää vaikka kiertovaihtajat…

-.-