Biciolli - 11:03, 7.6.2014 »
^ Ajattelu sumenee kun käsitteitä käytetään väärin. Kyllä puhekielenkin tulee olla rakenteeltaan oikein. Ei kukaan sano olevansa hanuri, jos on taitava hanuristi.
Edit: Jos tuo välinpitämätön asenne on vallalla jopa yliopistoihmisten keskuudessa, ei ole ihme että Hesarikin on nykyään paska lehti ja täynnä ajatteluvirheitä.
Ei se sumenna ajattelua, koska kieli opitaan käytössä, jolloin yleinen käyttö myös vaikuttaa siihen mitä merkityksiä käsitteet saavat (esim. tässä tapauksessa käsite fetissi, joka voi - minusta nyt ainakin - kuvata sekä kohdetta, että tilaa). Päinvastoin, ajattelua sumentaa jämähtäminen tiukkoihin sanakirjamääritelmiin.
Jo pelkästään sanan fetissi käsitehistoria kertoo, että sitä on “käytetty väärin” (ts. että se on saanut uusia merkityksiä) ja että tämä väärinkäyttö on ollut hedelmällistä ajattelun kannalta.
Fetissi-käsite syntyi varhaisella siirtomaa-ajalla kuvaamaan afrikkalaisia pyhiä esineitä ja taikakaluja, tai silloisten lähetyssaarnaajien, jotka käsitteen lanseerasivat, mukaan “epäjumalankuvia”. Fetissillä viitattiin siis esineeseen, jolla kuviteltiin olevan voimia, joita sillä ei käsitteen käyttäjän mukaan ollut. Sana fetissi tulee portugalin käsitteestä fetico (“taika”).
Myöhemmin Marx otti käsitteen käyttöönsä poliittisessa taloustieteessä kuvaamaan tilannetta, jossa työntekijä on vieraannutettu työnsä tuloksista (koska joku muu omistaa tuotantovälineet ja työn tulokset) ja jossa tuotteiden arvon katsotaan tulevan tuotteista itsestään, eikä työstä, joka on tuotteet tehnyt. Tillanetta, jossa arvon katsotaan tulevan tuotteesta, ei työstä, Marx kutsui ironisesti “hyödykefetisismiksi”, koska esineillä nähtiin olevan voimia, jota niillä ei ole. Esim. housut eivät maksa viittä euroa, vaan niiden tekemiseen mennyt työ maksaa, tai raha ei liiku, vaan ihmiset liikuttelevat sitä.
Vielä myöhemmin käsitet otettiin psykologiaan kuvaamaan (patologista) kiinnostuksen tai kiihotuksen kohdetta. En tunne tätä puolta niin hyvin, mutta Freud taisi kirjoittaa fetisismistä vasta 1920-luvulla, eli n. 60 vuotta Marxin jälkeen ja joitain satoja vuosia fetissi-käsitteen syntymisen jälkeen.
Näin ollen käsitettä fetissi, sikäli kun me sen tunnemme, on “käytetty väärin” aika monta kertaa, mutta itse en sanoisi, että esim. Freudin ja Marxin käytöt ovat sumentaneet ajetteluamme. Jopa päinvastoin.