Kun eilen baanalta Sanomatalon ohi ajaessa huomasin, että uusi Kaisaniemen tunneli näkyy jo läpi!
Vaikka monesti sapettaa, välillä voi olla kiitollinen asuessaan ja työmatkaillessaan kaukana keskustojen liikennehärdellistä. Kun illalla pyryttää reippaasti lunta, tietää seuraavan aamun työmatkan olevan yhtä nautintoa, kun vajaan 10 kilsan reitti on lähes poikkeuksetta aurattu puhtaaksi juuri ennen töihin lähtöä. Näin tänäänkin.
Työpäivän jälkeen tokavika ylämäki Koivukyläntien eteläpäässä. 20 kilsan kotimatkan ainoa kohta, jossa oli ajoradalta vedetty lumet auratulle pyörätielle. Jaloissa jo vähän paino ja alko vituttaa, joten nostin pyörän ajoradalle paskaakaan autojonosta välittämättä ja lähin ajeleen. Pari autoilijaa veti vähän mielenosoituksena ohi turhan läheltä.
Kilsa myöhemmin samat autoilijat jumitti Leinikkitien risteyksessä, kun niistä ensimmäinen yritti suditella Volvoaan liikkeelle liukkaassa ylämäessä. Ohitin jonon oikeelta ja näytin Volvo-ucclessille peukkua. Koko letka ohitti mut myöhemmin kokonaan vastaantulijan kaistaa käyttäen.
Oishan se kiva jos resipectiä ei tarttis hakea vittuilun kautta, mutta otan tän joka tapauksessa, koska kyä muuten nauratti.
kannattaa näyttää eka peukaloa ja sit lisätä vielä etusormi kehiin ettei fiilisten hyvyydestä jää epäselvyyttä
jydimies raportoi:
tolla jydillä on erittäin helmee painella meneen tua kylillä. oon tähän mennessä sendannu sampolan kolmoset ylös, ajellu lumihyppyreistä ja tänään mahdollisesti normaalin postaaman gifun inspiroimana bunnyhoppasin pyörätiellä lumikökkäreen yli. ei voi muuta sanoo ku flexfittiä nostella.
Kaveri halus antaa mielitietylleen fillarin joululahjaks. Mulla oli yks sopiva runko ylimääräsenä ja arvelin myös että tarpeeks osia laatikoissa että saan fillarin kasaan joten sovittiin homma.
Sairastelu ja duunikiireet osottautu paljon hankalammiks esteiks ku olin osannu arvata ja homman alottaminen siirty ja siirty monta kertaa ja ku jouluki vaan lähesty niin alko pelottaa että onkohan mulla sittenkää kaikki tarvittatava ja saanko tehtyy ja tuliko luvattua liikoja oi voi.
No, nyt sitten onnistuin kumminki repimään jostain voimavaroista sen verran iltasuorituksia että fillari valmistui ja kaveri haki sen pois puol tuntia sitten ja vaikutti tosi tyytyväiseltä. Kaikki osat löyty kuin löytyki varastosta, mukaanlukien juuri ne neljä vaijerinkuoria kiinnipitelevää lyhyttä nippusiteen pätkää jotka olin joskus aiemmin nuukuuksissani ottanut talteen jostain pakkausmateriaaleista ja laittanu vaijerinkuorilaatikon pohjalle.
Kaikki voimat meni. Mutta tulipa tehtyä saatana. Mikä ihana fiilis.
Myöhänen työaamu tänään joten päätin lähteä hobocrossarilla uhmaamaan tuiskua. Ja siis oli niin kivaa! Hämeenlinnanväylä, Nuijamiestentie, Mannerheimintie oli kelvosti auratut ja hiljakseen fiilistellen pääsin töihin. 85min meni kun kesällä menee 45, eli en nyt ihan jokapäiväiseksi tavaksi ota ennen kun on taas vähän tasasempaa.
(Nordenskiöldinkadun ja Musiikkitalon välillä olikin kadut ihan jossain muussa kunnossa mut ei siitä tähän topikkiin.)
Joo siis kyllähän tuolla polkeminen ihan liikunnasta+aperitiivista käy. Olen muuten sitä mieltä että talvi on paras puolihämärässä kun violetti ja katulamppujen likainen keltainen vuorottelee.
Piti käydä tarkistamassa yksi homma niin kikkailin parhaalla pyörällä eli yksisarvisella menemään 60 km ympäri kaupunkia. Päädyin mm kuvauspaikalle missä oli lavastettu Lontoosta Chicago. Ajoin kaapeliroikuttimella. Söin pullaa.
torttu on ihmisen parasta aikaa
Yksi vuoden kohokohdista kun tarjoaa tortut kollegoille, jämät jää sit kotiin.
en tiedä oliko satulatolppa valunu alaspäin syksyn mittaan vai mikä, mut nostin satulaa sentin verran ja HUHHUH mikä ero! ihan eri fiilis VETÄÄ taas.
<3 Chromen aspa ja elinikäinen takuu. 3x olen takuuhommissa asioinu ja aina homma hoitunu todella smoothisti. Tämän kertainen probleema oli sellainen ettei korjaus ollu mahdollinen, joten Dhl droppas uuden Cargo Freightin tänään ja homma rokkaa. On aika hiton hieno juttu että oikeesti joutuu ostaa tuotteen vaan kerran.
Aah siis lähin aamulla ajeleen töihin silleen etten tarvinnut yhtään mitään mukaan. Aivitsit kun oli kevyttä ajo ja ohjaus kun ei ollut tankolaukkua eikä tarakalla mitään! Pomppislyfe
Riihimäki-Tampere pelkäs auringonpaistees foorumilta hankitun Stragglerin ja uusien Panaracerien kanssa. Tsaijai
Vuoden ensimmäiset ajot vigolla. Tuntuu jälleen siltä kuin lentäisi. Aivan parasta puuhaa paahtaa pitkin pääkaupunkiseutua putsatuilla teillä.
Kyl näi o että bersaus pitää nostaa kunnolla “hyllylle”
Ensimmäinen viikko fiksillä takana ja paluuta sinkulointiin ei ole. En ymmärrä miks panttasin tätä tekoa viisi vuotta. Jotain niin erilaista ja uutta tämä fiksillä ajo.