Ajelen pyörää siellä missä ei oikein ole ihmisiä eli keskustassa <333
Oli hirvee tarve päästä rassaa jotai fillaria ja kaikki omat oli kunnossa, niin katoin torista kersalle halvan, mutta kehityskelpoisen bemaksin. Kaupankäynti oli hieman absurdi tilanne. Sitä ei noin muuten välttämättä hiffaa miten olennainen osa sosiaalista kanssakäymistä esim. kättely on. Pitkään kesti outo fiilis, että meniköhän tää kauppa nyt kaikkien sääntöjen mukaan. Mutta rahat meni yhteen suuntaan ja pyörä toiseen.
Mut siis, eilen pestiin ja purettiin kevätauringon paisteessa ipanan kanssa pyörää, putsattiin kaikki kuivat laakerit ja ruutattiin rasvaa ihan huolella ja sitte ajettiin kans. Sitte kun lapset meni nukkumaan, niin mä ajoin tsygällä Matarin parkkiin skeittaamaan.
Ja jos tuolla twitterin puolella joku sai käsityksen, että itelleni ostin, niin kyllä mä ihan pikkasen vedätysmielessä jätin yksityiskohtia kertomatta.
Senkin ketku.
Satasta lähdettiin tänään tavoittelemaan, mutta jätin sateen takia yheksäänkymppiin. Noin muuten olen lähinnä rassannut pyöriä.
Itseni “harrastaminen” on pysyny melkolailla entisellään. Tuntuu ehkä aikaisempaakin houkuttavammalta pyöräillä töihin julkisten sijaan.
Ajoin melkein kolme tuntia treineriä. En olis ikinä uskonut itestäni, mut oli kiva vaan saada verttitonni kasaan.
Loviisassa voi pelto- ja metsäteitä ajella ihan rauhassa vailla huolta muista ihmisistä 24/7. Itseasiassa aika kaikkia teitä. Paska haisee, linnut laulaa ja sielu lepää.
Maaliskuun alusta asti kestäneen flunssailusta johtuvan ajotauon jälkeen kävin mönkimässä Paloheinän mäkeä ylös ja tulemassa marginaalisesti reippaampaa vauhtia alas. Oispa itsesuojeluvaistossa säädettävä herkkyys…
Ite kävin taajamalenkillä fiksillä eilen, kun vklp kävin maantielenkillä sipoossa. Molemmat tavat onnistuu, joskin maantielenkillä saa olla enemmän rauhassa.
Olen siirtynyt enenevästi maastoon, koska täälläpäin kelvit ja maantiet on vielä kuraisessa ja hiekkaisessa kuosissa. Kovaksi tamppautuneet lumiset fatbikebaanat ovat uusi löydös itselleni. Erinomaisen hauskaa ajettavaa kapoisemmillakin renkailla näinä aikoina.
Viikonloppuna otin Stavasta lokarit pois ja laitoin takaisin nappulakumikiekot kun ei tällä hetkellä oikein ole edes työmatkaa ja tänään esim. kävin ajelemassa joenvartta. Kuva kuitenkin viikonlopulta ja runkolaukku lainassa Fedjalta.
On tullu ajettuu eri tavalla. Koska normitilanteessa valtaosa ajosta on työmatkaa, niin nyt etähommissa on päässy speksaamaan ajoa eri tavalla. Oon vetäny joka toinen päivä jollain tavalla tavoitteellisen 25-35km lenkin ja joka toinen päivä kevyttä rullailua / asiointia. Feels good. Tuntuu että jotain kehitystä tapahtuu.
Eilen ajelin reilun satasen Helsingin rantaviivaa. Nyt piirtelin kotona Milermeterissä vielä tarkemman ja vähän loogisemman reitin, ja joku 200-250km lenkki tulis riippuen siitä jaksaako ajaa kaikki pussinpohjateitä edestakasin.
raksalle aina pari kertaa viikossa ku on semmone fiilis että röitäki jaksais ja sit öisin kruisailen dyykkaa. REittisuunnittelu niin leväperäistä että voisi jopa luulla että mulla on liikaa aikaa.
Sit ku saan tempokepit ja mitkään yhtään mistään kotoisin olevat jarrupalat ni ryin kyllä vähän randoa.