Kesti niin kauan että alko jo vanhemmilla usko loppua, elämän mittaiset trust issues alko siitä kun eka luvattiin pitää kiinni työntötangosta mutta päästettiinkin irti.
Oiskohan se ollu joku kesä Rovaniemellä, poljin pienellä sinisellä Nopsalla pelottavia spugeja karkuun, kun apupyörät lähti lopullisesti.
ehkä 93 kiinnosti raha sen verran et serkku lupas 50mk jos ajan pihapiirin ympäri.
siitä se sit lähti.
Jotenki vaan. Yks päivä pyysin iskää että ottaa apupyörät veks, sit vaan mentiin.
Omalle mukelolle tein sneaky bastard taktiikan, annoin apupyörien mennä huonoon jamaan ja ne alko silleen sopivasti vääntyy ylöspäin kunnes huomasin että ei se enää edes hyödynnä niitä → irti ja menox.
EDIT: näin jälkikäteen ajateltuna… like father like son, hmmm…
En oo ihan varma mut luulen että olin tyyliin neljä, asuttiin Tapanilan aseman vieressä jasiinä oli niitä Falkullan peltoja ja sorateitä. Itse tapahtumaa en muista mut sellainen muisto on että oltais käyty "pitkällä pyöräretkellä " ja menty sinne Falkullan kotieläintilalle.
Aikuisena kun kävin kattomassa maisemia niin etäisyyttä taitaa olla vajaa kilometri 
Ei ole oikein käryä miten opin pyöräilemään, mutta muistan kyllä pätkiä harjoittelusta ja arvelen, että olen ollut 5–6 -vuotias. Muistan vain sen, että oli itkua ja hammastenkiristelyä, ja faija opetti mua. Kotikadulla vedettiin Pirkkolassa. Siinä on sellainen alamäki ja muistan, että jossain vaiheessa opin ajaa sitä alas, mutta ihan jarruttaa, niin pysäytin sitten käyttämällä orapihlaja-aitaa hidasteena.
Mutta kyllä se siitä lähti sitten, koska kun olin päiväkodissa (Suursuon päiväkoti), niin fillaroin sieltä sitten itsekseni iltapäivisin perhepäivähoitoon—jopa useamman sadan metrin matkan 
Ite käytin ojaa täynnä nokkosia hidasteena, perspaljaana alasti
Ah good times
Aah, ennen oli asiat eri tavalla. Vähän OT, mutta porukat vei lapsena autolla päiväkotiin/eskariin samalla ku menivät duuniin. Yks aamu tais olla kiire, niin jättivät risteykseen sadan metrin päähän ja sanoivat että kävelehän tuosta. En kävelly, vaan heti ku autosta nousin ni peukku pystyyn ja rättisitikan kyytiin. Sattui sopivasti olemaan päiväkotikaveri menossa samaan paikkaan, niin pääsin ihan oikealle ovelle.
Edit: Piti kartasta katella miten mittakaavat on muuttunu, niin olihan sitä matkaa ollu oikeen 400 metriä ja se päiväkoti on purettu ja tilalla on puisto.
Tiedän että joskus oli kolmipyörä ja poljettava traktorikin, mutta niillä ajoa tai apupyörävaihettakaan en oikeasti muista. Määrittämättömältä ajalta ennen kuin olin 6-vuotias ja muutettiin, on muisto jossa ajan ensi kertaa ilman apupyöriä rivarin pihatietä. Tämä suht eläväinen muisto on jotenkin jännästi faijani perspektiivistä. Olisikohan siitä ollut kaitafilmiä ja muistotkin vain sen katsomisesta.
Toinen aikainen muisto jota en ehkä oikeasti itse muista kokijana liittyy lähistön isoimpaan alamäkeen. Äitini kauhuksi pannutin kun vauhti kiihtyi hallitsemattomasti.
Mielestäni edelleen alle 6-vuotiaana sain 3-vaihteisen “maastopyörän”, jonka laitoin tietysti isoimmalle eli maastovaihteelle kun ajoin ensi kerran irtosoraan. Oppimishetki tämäkin.
Joo, mäkin arvelen, että kasarilla noi päiväkotihommat yms meni eri tavalla ja meininki oli no, vähemmän nuukaa. Vaikka tällai lapsettomana en kyllä yhtään osaa sanoa, että mikä on yleinen päiväkotimatka tyyli nykyisin.
Nää on bäst: ekan kerran kun lapsena piti ajaa toi matka päiväkodilta perhepäivähoitoon, mua jännitti ihan hirveästi ja tarhatäti saattoi mut, eli käveli perässä kun sotkin fillarillani. (Silloin opin myös, että “kissansilmä” on se punainen heijastin takana.) Tuntui ihan tosi pitkältä ja jännältä matkalta. Ja siis: olihan se, koska ajettiin Suursuonlaitaa suoraan ja sitten Suursuonlaita kääntyy ja muuttuu Suursuontieksi, jonka puolessavälissä perhepäivähoito oli. Kartalla mitattuna toi on melkein 400 metriä!!
Kaupunkilaisten etäisyydet on kyllä lyhyitä.
Niinku tuolla ylhäällä kerroin, olin 4-5v iässä ruokalähettinä, ku vein safkaa isälle, joka rakens illat taloa. 50% pidempi matka oli. 600m/suunta.
Eskarissa olin Hirvaskankaalla ja sieltä oli 13km kotiin. En kulkenu pyörällä, vaan bussilla.
Yksin. Jännitti niin pirusti, että muistanko painaa nappia, vai ajanko ohi kotipysäkistä.
Uuraisten Hirvaskankaalla? Onks sulla jotain sisäpiiritietoa et miks Suomen Huutokauppahuijari ei osaa ajaa vieläkään pyörällä?
Yksin ei päästetä portista ulos. Jos hakija on muu, kuin papereihin kirjattu, niin pitää ilmoittaa etukäteen henkilötiedot ja alaikäinen ei saa hakea ollenkaan, vaikka olis perheenjäsen. Päiväkotiin tulolla ei oo niin väliä, kun ei oo firman vastuulla. Ei kyl koskaan kokeiltu laittaa omia kävelemään ite.
Sama paikka.
Ja vaikka hoodeilla oon pyöriny ja siinä koululla ollu kesätalkkarina ja kaikkea, niin en tunne huutokauppakeisaria sen paremmin, ku mitä oon telkusta pari jaksoa kattonu.
Koskaan en oo Palsamäen huutokaupassa käyny ja sen keisarin oon nähny kerran Hirvaskankaan ESSOlla joskus aikana ennen ABC-ketjua ja huutokauppakeisaria. Tunnettu meklari se oli jo silloin, muttei keisari.
Tarkistin juur kartasta, että oma ala-asteen koulumatka oli 1,6km ja sitä kuljettiin jalkaisin tai pyörällä. Olikohan pyöräily aivan alussa kielletty koulun taholta, en oo varma.
Tuollaiset kypärät kumminkin jaettiin, kun linkin kolmannessa ja neljännessä videossa näkyy. Sitten sai pyöräillä, mutta ei ilman kypärää. Talvellakin oli varmaan pyöräilykielto. Vapaa-ajalla kukaan ei käyttänyt kypärää.
kyl sii joku vähä piti perää jonku aikaa, enkä niitä apupyöriäkään pitkään tarvinnu
apupyörien aikaan varmaan taisin oppia kyl et jos vetää tahallaan täysii päin tiiliaitaa niin otsaan tulee vekki ja sit blodaa on kaikkialla. apupyörien jälkeen tuli sit kans opittuu et jostai meluvallin päältä ku ajelee alas nii siin ei jarrut paljoo jeesaa ja tulee pipi ja itkuparku. Nykyään kun olen tähän pitkään oppimäärään tutustunut niin oon oppinut että näin ei oo jos on löysät kulmat ja mehujarrut.
Päiväkotiajoista en ihan muista saiko sinne ja sieltä liikennöidä itse vai tuliko porukat aina hakemaan. 82-84 oli ajankohta ja paikkana Hgin Tapaninvainio.
Sen sijaan ekaluokasta lähtien aina pyörällä ja talvisin kävellen kouluun. Matkaa oli vähän vuosiluokasta riippuen kilsa puoltoista suuntaansa.