Kesällä pääsee hiekkatietä perille asti. Mäkeä siinä matkalla on jonkin verran, mutta ei nyt mitään ylitsepääsemätöntä.
Tuolta voi käydä koppaamassa gpx jos tahtoo.
Ihan mukavasti pääsee pikkuteitä. Heti varpasetien jälkeen oikeen miellyttävää kumpuilua ja lopun hiekkatiellä tosiaan pari lyhyttä, mutta aika tiukkaakin nousua, mut mukavan rauhallinen ja nätti pätkä se on. Vika kilsa suunnilleen tunkattavaa talvisaikaan.
2 Likes
Hoksasin just, että kesäinen pyöräreittini Oslosta Ålesundiin päin ohittaa notoorisen Utøyan ja vissiin siinä on aikamoinen memoriaalikin bygätty rantsuun. Jostain syystä olin kelannut, että saari olisi merellä, mutta onkin järvessä. No oli miten oli, niin pitää jo ihan kunnioituksesta piipahtaa kohteessa.
Pääseeköhän sinne itse saarelle kuinka näppärästi vai pitääkö tyytyä hiljentymään ihan siinä mantereen puolella?
Edit: vastaan itselleni ja ilmeisesti konstikasta järjestää lauttamatka. Pitäisi jollain sähköpostilla tiedustella ennakkoon yms. Toisaalta ehkä hyväkin, että sinne ei kaikenmaailman juntteja päästetä käyskentelemään ja rauha säilyy.
3 Likes
Kävinpä aurinkoisen huhtikuun kunniaksi pyöräilemässä Seinäjoelta Poriin.
Joku kyseli aiemmin toisessa topikissa parasta reittiä suunnilleen tuolle reittivälille, josta muistui mieleen, että Teuvan kunnassa Sivin autiotuvalla on sauna, joka on jo pari vuotta ollut tarkoitus käydä tutkimassa. Retkeily-GT -karttaa tarkemmin tutkittuani totesin, että kartalla pohjois-eteläsuunnassa olisi useampi muukin autiotupa, jotka olisivat kohtalaisen helposti yhdistettävissä samalle retkelle. Autiotuvat näyttivät olevan järjestäen useamman kilometrin päässä asfalttiteiltä, joten pakkasin suosiolla retkimaastopyörän ja otin junan Seinäjoelle. Teltta sai tällä kertaa jäädä kotiin.
Junasta noustuani jatkoin suorinta tietä Ahonkylään, josta siirryin Kyröjoen itäpuolelle 7000-tielle. Kohmeliikku-nimiselle riippusillalle pysähdyin hetkeksi ihailemaan suurimmaksi osaksi jäässä ollutta jokea, jonka jälkeen jatkoin Ilmajoelle ihmettelemään kummallisen näköistä kivilinnaketta.
Tarkempia opasteita en huomannut, mutta googlettamalla rakennelma paljastui nuijasoturien muistomerkiksi rakennetuksi Ilkan patsaaksi. Lyhyen pysähdyksen jälkeen matka jatkui Koskenkorven kautta tietä 6900 Kurikkaan, jossa hain kaupasta välipalaksi pienen mämmituokkosen ja siirryin nauttimaan evästä Juha Miedon patsaalle. Tässä vaiheessa oli jo sen verran lämmin, että pitkät housut sai vaihtaa shortseihin.
Tuo joen länsipuoli oli kaikinpuolen mieluisaa pyöräiltävää maaseutumaisemineen ja suhteellisen tiheästi tietä ympäröivine puurakennuksineen. Erilaisia nähtävyyksiä tuli vastaan vähän väliä, joista seuraavaksi silmiin osui Kusikiven opasteet. Perimätiedon mukaan Kuningas Kustaa Aadolf Fredrik oli vuonna 1752 käynyt kiven takana tarpeillaan ja piti sitä itsekin tehdä samoin.
Kauhajoella kävin kaupassa ja pizzalla. Jatkoin asfalttia pitkin aina Päntäneelle asti, josta sorateitä kohti Luovankylää. Peltoaukeilla soratiet olivat jo suhteellisen hyvässä kunnossa, kun taas metsän keskellä oli vielä jäätä, jolloin tilanteen mukaan piti etsiä parasta uraa joko tien keskeltä jääpolanteelta tai autojen rengasurista. Valitulla pyörällä matka taittui kuitenkin suhteellisen jouhevasti. Viimeinen 2,5 km pätkä Sivin autiotuvalle oli kauttaaltaan n. 15 senttiä paksun polanteen peitossa, joka näytti siltä, ettei henkilöautolla tietä kannattaisi ajaa, mutta pyörän jää kesti hyvin. Pienen pätkän joutui lisäksi ajamaan paikalle tehtyä latu-uraa pitkin, joka oli jäässä sekin.
Pääsin perille saunanlämmityksen kannalta sopivasti iltakahdeksaksi. Kämppä oli ihan asiallinen. Patjallinen sänky löytyi yhdelle hengelle ja saunassa oli pönttökiuas, jonka lämmitykseen saisi varata vähintään kaksi tuntia. Veden sai hakea parin sadan metrin päästä kaivosta. Kuivia puita oli hyvin, mutta kirves puuttui, joten pesään joutui laittamaan hieman turhan suurta halkoa, eikä kiuas lämminnyt kunnolla. Lopulta kävin 3 tunnin lämmittämisen jälkeen hieman turhan miedoissa löylyissä. Jos tuonne menee, niin retkikirves kannattaa ottaa mukaan. Hieno mesta ja tällä kertaa sai olla ihan yksin. Pari muutakin autiotupaa sekä laavua olisi ollut suhteellisen lähellä saman retkeilyreitin varrella.
Tuvalle johti latu aina Karijoelta asti ja aamulla päätin oikaista muutaman kilometrin käyttäen hyvin kantavaa latupohjaa hyväkseni. Karijoelle saavuin sopivasti Susiluola-nimisen ravintolan lounasaikaan ja kävin nauttimassa hyvää kotiruokaa. Ravintola on mitä ilmeisimmin saanut nimensä taajaman vieressä sijaitsevasta luolasta, jota menin seuraavaksi ihmettelemään. Esteettisesti luola ei ollut erityisen komea, mutta sen opasteet tekivät vaikutuksen. Luolan väitetään olevan vanhin Suomessa tunnettu ihmisten asuinpaikka ja siellä on arvioitu asuneen ihmisiä jo n. 120 000 vuotta sitten. Saman vuoren päällä oli näkötorni, josta oli oikein mainiot maisemat ympärille. Lisäksi samojen luontopolkujen varrelta olisi löytynyt komea kivikko ja kota, jotka tällä kertaa jätin katsastamatta.
Seuraavaksi yöksi oli tarkoitus mennä Siikaisiin Katselmakalliolle, joten päätin jatkaa matkaa Isojokea kohden. Polvi alkoi melko tässä vaiheessa oikuttelemaan, joten laskin vauhtia ja pidin aiempaa tiheämmin taukoja. Ensin Ohriluoman kodalla, josta ajoin riippusiltaa joen yli ja tämän jälkeen 20 kilometrin matkalla vielä kahdesti.
Isojoella kävin kaupassa, hain apteekista buranaa ja kävin pizzeriassa oikein maukkailla Falafeleilla. Lämpömittari näytti 16 astetta, joten aterian sai nauttia terassilla. Tässä vaiheessa tutkailin sopivinta reittiä Katselmakalliolle. Teitä pitkin pitäisi pyöräillä vähintään 45 kilometriä ellei olisi valmis ottamaan reitille n. 4 kilometrin syrjäistä polkuosuutta, jolloin matka tippuisi 21 kilometriin. Laskeskelin, ettei jälkimmäinen vaihtoehto huonoimmassakaan skenaariossa olisi ainakaan tuntitolkulla muita vaihtoehtoja hitaampi, joten valitsin sen. Pidempi tauko ja Burana tuntui auttavan. 2 kilometrin asfalttiajon jälkeen reitti kääntyi asfaltilta metsän keskellä menevälle metsäautotielle, joka oli kuorma-autojen jäljiltä melkoista sohjoa. Tarkistin vielä vaihtoehtoiset reitit ja laavupaikat, jotka eivät vieläkään houkutelleet, joten päätin painua sohjossa eteenpäin. Tie onneksi lähti pikku hiljaa paranemaan ja 5 kilometrin jälkeen kunto oli jo ihan mukava. Polvien kannalta tie oli mukavan tasainen ja maastopyörän välitykset riittivät hyvin pehmeimpiinkin paikkoihin.
Reitillä olleen polkuosuuden kuntoa en etukäteen pahemmin murehtinut. Alkuun mentiin lyhyt matka metsäkoneen tasaiseksi jäätyneitä uria pitkin, jonka jälkeen reitti haarautui kahteen suuntaan ja jälki johti moottorikelkkauraa pitkin. Tämä menikin jo puoliksi tunkkailuksi ja puoliksi pienimmillä vaihteilla ajeluksi ja välillä ura upotti juuri riittävästi, jotta varsikenkään meni lunta. Matkalle osui myös kaksi n. 100 metristä suon ylitystä, joissa sai vuoroin nostella pyörää eteenpäin ja ottaa varovaiset askeleet kantavalle mättäälle, jottei kastele kenkiään. Jos joku miettii, kannattaako pohjoisesta Herranmetsäntielle tulevaa polkua pitkin oikaista, niin en suosittele edes keskikesällä ellei nauti suolla tunkkailusta. Taisi tuohon vajaan 4 kilsan pätkään mennä melkein 1,5 tuntia aikaa ja kaupan päälle sain hieman märät kengät. Jostain syystä mieli pysyi kuitenkin virkeänä.
Viimeisellä tienpätkällä ei näkynyt tuoreita autojen jälkiä ja Katselmakalliolle pääsin lopulta suunnilleen arvioidussa aikataulussa. Paikalla oli vierekkäin näkotorni, pieni suhteellisen uusi autiotupa ja laavu. Tuvassa oli sänky yhdelle hengelle, mutta siellä oli jo retkeilijä. Lattialle olisi periaatteessa mahtunut, mutta päätin nukkua laavussa. Kanssaretkeilijä oli mukavaa seuraa ja yhdessä paistelimme makkarat sekä kuivattelimme tuvassa kenkiä. Yö tuli nukkuttua hyvin ja pitkään. Aamulla kävin vielä ihastelemassa näkötornista ympäröiviä metsä- ja suomaisemia.
Seuraavaksi yöksi oli tarkoitus mennä Joutsijärvelle, jonka ympäristössä oli useampikin autiotupa. Katselmakalliolla olleen retkeilijän mukaan Sisälmystenlahden tupa oli alueen tuvista paras, joten päätin lähteä sitä kohtia. Ensin pyöräilin hyväkuntoisia sorateitä Siikaisiin lounaalle. Paikallinen lounaskahvila oli poikkeuksellisesti kiinni, joten jouduin tyytymään Seon makkaraperunoihin. Matka jatkui kohti Pomarkkua, jonne oli reilu 30 kilometriä. Tie 2600 oli oikein mukavaa kumpuilevaa ja mutkaista asfalttitietä eikä liikennettä ollut käytännössä lainkaan kuin vasta lähempänä Pomarkkua. Puolessa välissä pidin tauon keskelle Leväsjoen kylää tehdylle taukopaikalle. Joen varteen rakennettu laavukin kylässä olisi ollut eikä se olisi vaatinut suurta koukkausta, jos vain olisi uskaltanut seurata maantiellä ollutta opastetta.
Pomarkussa reitille osui runsaasti paikallista taidetta. Ensin monitoimihallin pihan laulava patsas. Seuraavaksi Pomarkunjoen silta ja sillan viereen tuodut figuurit. Itse silta oli pari vuotta sitten rakennettu kokonaan uusiksi teräsbetonista, mutta päätetty osana merkittävää kulttuuriympäristöä vuorata vanhoilla kivillä.
Idästä puhaltanut tuuli oli ollut kova koko päivän ja tässä kohtaa alkoi taas olla jo hieman isompi nälkä, joten tiedustelin paikallisilta, missä neljän aikaan iltapäivällä kannattaisi kuntakeskuksessa syödä. Kuulemma ainoa vaihtoehto tässäkin kylässä olisi Seo, jonka valikoima ei ollut sen kummempi kuin Siikaisissakaan. Kasvisruoka olisi maistunut, mutta sellaista ei tällä kertaa ollut tarjolla, joten herkkukorilla mentiin.
Seolla arvoin taas reittiä. Noormarkun kautta olisi päässyt asfalttia aluksi myötätuuleen, mutta se olisi vienyt liikaa länteen ja loppumatkan olisi saanut puskea sivuvastaiseen. Valtatien laita puoli viideltä ei myöskään houkutellut. Päätin pyöräillä Inhottujärven kautta pääosin sorateitä pitkin. Tie oli suhteellisen mäkistä ja kauemmaksi taajamasta päästyäni metsäisillä osuuksilla ainoa ajokelpoinen ura oli usein sulamisvesien täyttämä kapeahko rengasura. Taluttamaan ei kuitenkaan tarvinnut ruveta ja matka taittui tien kuntoon nähden yllättävänkin hyvin. Inhottujärven rannassa maisemat oli komeat ja koukkasin lintutornille. Nuotiopaikka ja puita löytyi tornin parkkipaikalta. Hetken mietin jo torniin leiriytymistä, mutta tuuli tuli sen verran ikävästi suoraan järveltä, että päätin jatkaa.
Loppumatka Joutsijärven retkeilyalueelle jatkui mukavasti. Ensin Laviantietä useampia kilometri myötätuuleen ja sen jälkeen hyvässä kunnossa ollut Lahnajärventietä, joka n. puolivälissä muuttui asfaltoiduksi Järventaustantieksi. Metsä tarjosi hyvin suojaa sivuvastaista tuulta vastaan. Joutsijärvellä piti vielä siirtyä vajaa 5 kilometriä metsätietä ja polkuja pitkin laavulle. Tuohon pätkään menikin melkein tunti, kun tie oli monin paikoin siinä kunnossa, ettei polanne enää kantanut pyörää. Pyörän jätin tienvarteen n. 1,5 km ennen Sisälmystenlahden autiotupaa ja kävelin lyhintä reittiä liukkaita polkuja pitkin tuvalle. Näkymät vielä jäässä olleelle Joutsijärvelle olivat komeat ja tuvan varustelu kaikinpuolin kunnossa. Tupaan olisi mahtunut neljä henkeä, mutta tällä kertaa sai olla yksin. Tosin hiiret rapistelivat yöllä seinien sisällä.
Aamulla heräillessäni arvelin, että menisi tiukille ehtiä Porista n. 12.30 lähtevään junaan. Liput jätin vielä ostamatta. Yöllinen pakkanen oli tehnyt metsätiestä nopean ajettavan ja myötätuulen siivittämänä ehdin hyvissä ajoin Paluksen kautta Poriin. Oli muuten asialliset pyöräilyopasteet taajaman laidalta keskustaan ja sieltä edelleen asemalle. Sepelitkin oli vuodenaikaan nähden putsattu kiitettävästi. Asemalla tosin vasta huomasin, että juna olikin pendolino, joka ei kuljeta polkupyöriä. Onnibus sen sijaan kuljetti, joten paluumatka taittui sen kyydissä.
26 Likes
No nyt oli lutuuria GG-Antsan postaus. Koitin jossain kohtaa noita etelähköisen Suomen autiotupia googletella ja löysin vain Arpaisten tuvan ja nämä etelä-pohjanmaan paikat jäivät löytämättä.
Olipas kattava juttu, täytyy melkein itsekin käydä tutusmassa reittiin.
@GG-Antsa : oliko sisälmystenlahden autiotuvalla muuten polttopuita jo?
Puita oli hyvin molemmissa puuliitereissä.
Mitä tulee autiotupiin, niin noissa retkeily-GT -kartoissa on asiallisesti merkittynä suurin osa tuvista ja muutenkin kyseiset kartat ovat oikein hyviä reittisuunnitteluun, kun merkittävimmät nähtävyydet on kartalla ja pienemmistä teistä on eroteltu asfalttitiet sorateistä. Laavut tosin puuttuvat.
Nuo Joutsijärven tuvat ovat ainakin minun tietääkseni eteläisimmät pyörällä saavutettavissa olevat autiotuvat. Saaristoista löytyy etelämpääkin ja varaus- sekä päivätupia toki on monilla retkeilyalueilla. Suomen autiotuvat -kirja taitaa olla paras opas, jos tuvat kiinnostaa. Pitäisi varmaan itsekin lainailla kyseinen opus.
5 Likes
Tietyllä tapaa ehkä jopa parempi, ettei kaikki laavu- ja autiotupaspotit edes löydy köykäsesti googlettamalla.
Vaikka ei toki soisi sulkea luonnossa ja syrjäisemmillä reiteillä samoilua autiotupamajoituksen tai laavukatteen puutteessa kenenkään saavuttamattomiin, niin toisaalta kivampi että edes osa paikoista ja reiteistä pysyy suht rauhallisina ja ruuhkattomina.
“Tietäjät tietää ja perinteinen puskaradio” -metodi voipi olla joskus ihan paikallaan.
Kiitos asiallisesta, hetkittäin hykerryttävästä (eritoten Mietaan monumentti + mämmituokkosevästauko -kombo) ja kiinnostavasta rapsasta sekä autiotupakirjavinkistä!
Täytyys taltioida toi reitti korvan taa, josko vaikka sattuis joskus noilla seuduin reissupyöräiltyä.
3 Likes
laavu.org on nykyään (tai ennen en ole ainakaan huomannut) myös autiotuvat. Ei varmaan ihan kattava mutta kuitenkin. Laavu.org - Autiotuvat kartalla
1 Like
Yep, ja Nokia Communicator apuna vaan!
Käytiin kaverin kanssa ajamassa viikonloppu gravelia. Valittiin aika hyvä viikonloppu koska keli oli aikalailla kesä, yöpakkasta lukuunottamatta. Pe illasta pikkumatka Hevonlinnaan laavulle, lauantaina Liesjärven kansallispuistoon ja su kotiin.
Liesjärvellä oli vähän laavut varattuna niin piti tyytyä tittilammen laavuun jossa tulipaikka ja vessakin oli lukittu.
Kllometrejä tuli 250, joista 210 oli hiton mukavaa.
Loppumatka ajettiin härkätien peltojen keskellä kauheaan vastatuuleen.
Enimmäkseen oltiin sorateillä. Kalusto ja kuskin kunto oli vähän erit mutta selvisin kuitenkin hengissä.
12 Likes
Nopee tilannekatsaus south by cycle kouvola-porvoo väliltä. Viime viikon loppupuolella Kouvolasta Kaipiaisiin ulkoiluväylät ym. polut vielä syväjäässä, piti laittaa kuutostien laitaa. Reittiin hyväksi yöpymisspotiksi merkattu Antinniemen uimaranta olikin yllättäen uudelle kaudelle telttailukieltomerkein koristeltu. Korsviikintiellä paksu lumikerros ja pientä tunkkausta, loput ihan nautinnollista.
10 Likes
Ymmärtääkseni lähtökohtaisesti kaikki uimarannat ovat “yleisen leiriytymiskiellon” piirissä, joka sinällään jopa ihan ymmärettävää.
Erityisen ymmärrettävää tässä tapauksessa, jos uusi reitti on tuodakseen kovastikin paljon leiritymistrafiikkia.
Varmaanki ihan semmonen oma harkinta yhä noissakin käytettävissä, eli jos nyt sattuu vaikka tähän aikaan vuodesta tai muulloin suht “beach-lyfe-off-seasonina” leiripaikkaa olemaan vailla, eikä ole todennäköistä viedä keltään esim. täysin omassa rauhassa suoritetun varhaisaamudippauksen nautintoa, niin tokkopa rannalle leiriytymisessä ihan kauhian suurta rikosta tehneeksi tulee.
Ja tietty jos itseä pulahataminen ennen tai jälkeen leiriyön kiinnostelee, voi kattella oisko siinä rannan liepeillä soveliaan haju- ja kuorsauskantaman päässä riittävä tanner, mätäs tahi puunrunkoesiintymä, jotta suo joutenolorauhan mahdollisille muille rantailijoille.
2 Likes
Viime kesänä törmäsin kans tähän leiriytymiskielto uimarannalla-kylttiin pariin otteeseen. Tulin siihen tulokseen, että isommilla ja suosittummilla rannoilla mitä luultavammin kyltti löytyy. Pienemmät ja syrjäisemmät rannat yleensä ilman kylttiä.
Vorssassa saavuin hienolle, etukäteen tsekatulle, rannalle keskiyöllä. Sieltä löytyi kyltti. Eipä ollut ketään muuta paikalla, niin pystytin teltan. Ja välittömästi puhkoin ilmatäytteisen patjan😂 se oli karma tai jotain. Joutsassa sama kyltti kivalla rannalla. Menin suosiolla muualle ja takas aamu-uinnille.
5 Likes
Alavudella tuli kanssa Yötön3000 toissa kesänä lopulta nukuttua julkisen rantsun jonkun avantouintiseuran mökin kuistilla. Paikassa (eri rakennus) oli muuten suihku ja saunakin, mutta harmillisesti missasin lämmitysajat koska saavuin pikkutunneilla. Suihkuun pääsin silti. Joku vartija siinä kävi mua jututtamassa, mutta sanoi että kylve vaan rauhassa niin hän tulee myöhemmin laittamaan ovet lukkoon vaikka pitäisi jo olla kiinni.
5 Likes
Tekeekö joku firma “dry bag” tyylisiä tarakkalaukkuja, vai pitääkö sellaiset tehdä itse? Eli rullaa pussin suun kiinni ja yhdellä klipsillä sulkee. Vesitiivis, pystyy sulkeen ja avaan parissa sekunnissa, kaikki romut heti käsillä. Ei hajoavia vetskareita, ei hajoavia useita klipsejä jne.
Etutarakalle varmaan sais naruilla jonkun 20-30L normi dry bagin kiinni, mutta mites takatarakalle, jos haluais dry bagit molemmin puolin? Mieluiten jotain modernia matskua kuten dyneema, xpac, ultra 400 jne. Noi TPU pinnoitetut voi heittää suoraan roskiin, mitä joka paikassa myydään. Mieluiten mahdollisimman kevyttä myös.
Vai tekiskö joku firma jotain “verkkotarakkalaukkuja”, eli vaan sellasia verkkopusseja, joihin vois heittää omat romut/dry bagit sisään? Maantiellä ei tartu kuusenoksiin romut.
Kuski painaa n. 92kg, pyörä 13kg, päällä olevat vaatteet 2-3kg, tavarat 6kg, ruoka X kg, laukut Y kg.
Siis esim tän tyylisiä mut isompia 
ULTRA POCO PANNIERS | Ultralight BikePacking | Mountain Laurel Designs
Altura tekee ainakin aika kevyet, eli omien sivujensa mukaan 260 g/kpl.
Mutta laadusta tai materiaalista ei mitään käsitystä kyllä.
Edit. pitäisi kyllä kai keskustella näistä tässä tarakkalaukkuketjussa.
1 Like
Kiitos. Eksyin siis väärään ketjuun!
Olisin lähdössä muutamaksi viikoksi puolison ja vauvan kanssa toscanaan. Tekisi mieli ottaa pyörä mukaan.
Itsellä ei ole fillarille lentolaukkua, enkä ole sellaista koskaan livenä nähnyt. Onko niiden tapana olla kovin isoja? Siltä kannalta lähinnä, että asumus on maalla ja vuokra-autolla liikutaan, eikä välttämättä ole maailman isoin auto tulossa käyttöön.
Saako näitä laukkuja vuokrattua tai onko täällä jollain laukkua, jota haluisi vuokrata?
Sitten yksi vaihtoehto varmaan olisi vuokrata pyörä, mutta ehkä mielummin omalla ajelisi.
Ehkä noin siis yleisemmin kysymys että onko kokemuksia, mikä on helpointa, edullisinta ja mukavinta?
On ne isoja. Ite vuokrasin paikan päältä jos mitenkään onnistuu.
1 Like