Juu just tuo jatkuva kampien asettelu ja kimpoilu ei itseä napannut. Menee koko polkuajelun flow siin pesuveden mukana imho 
Flow ja maastofiksaaminen ovat varsin vastakkaisia näkökulmia 
kampien asennon osittainen riippumattomuuden opettelu, bunnyhopeissa on ihan kowa. No kare sitä onkin tässä sanonut, mutta oikea poljinasento löytyy jo tavallaan monta kammenpyöräytystä aijjemmin mahdollista estettä etsiessä.
Kannatan tätä maastofixailua. Polville aika kovaa
Videot on jeejee, kuvat kans! Mulla on projektina ruveta säännöllisesti käymään läheisellä nurmikentällä ottamaan tuntumaa koiranpaskaan, eikun hyppyihin yms. Siitä sitten pikkuhiljaa alkaa siirtää niitä skilssejä varsinaiseen maastoiluun.
Tottahan on että varsinaisessa asiassa tilanteet tulee eteen nopeammin ja välillä on vaan niin hooceetä että Herran Armosta edetään.
Enivei, mulla ei ole kauheeta kiirettä mihinkään ja vaikka on selvää että välillä sitä kaatuu, niin mikään luut koko ajan rikki -meno on ehdoton nounou. En muussakaan elämässä ole mikään hurjapää korkean paikan kammoineni. Tosin maastoilu on tollaselle yleiselle paskahousuisuudelle erinomaista siedätyshoitoa.
Maastoajo ilman vapaaratasta on aivan eri laji kuin vapaarattaallinen, siinäpä sen viehätys kait piileekin. Kare kirjoittaa aiheesta blogissaan sattuvasti ja hauskasti. Sellaista trial-elementtiä tuohon harrastukseen tulee kiinteästä. Flow on erilainen.
Tosin itse olen nyt fiksillä mennyt parista paikasta, mistä en ole ikinä uskaltanut millään pyörällä. Lieneekö syynä uutuudenviehätyksen adrenaliini vai se, että fiksillä olen ajanut paljon, en tiedä.
Mulla on maasturissa tehokas ja tunnokas jarru edessä ja sitä tulee käytettyä maastossa paljon kampien asetteluun ennen esteiden ylityksiä ja pieniä jäniksenponnahduksia. Välitys on kevyt (rengaskoko 26+, välitys 32-19), jotta voi yrittää mennä sieltä mistä aita on korkein. Kevyellä välityksellä myös polvikivut ovat pysyneet poissa.
Tonion esimerkkikivikko näyttää tosi haastavalta fiksille…
Mä oon ainakin huomannu et mitä hiljempaa ajaa, sitä enenmmän alkaa kiinniittää huomiota edessä oleviin esteisiin. Tästä seuraa ylikeskittymistä poljinasentoon ja muuhunkin ja sit alkaa jännittään ja sit jotain menee persiilleen. Toisin sanoen “vauhti korjaa virheet” on ihan totuuden mukainen sanonta.
pahus - 8:40, 1.4.2014 » Flow ja maastofiksaaminen ovat varsin vastakkaisia näkökulmia ;)monesti ja erityisesti alusta ollaan vaan melkein vain kyytiläisiä. Kokemuksen ja skillsien myötä hallinta kasvaa.
Mummielestä flow on kyllä maastofiksailussakin mukana, kammet kiertää ja homman etenee. Ei oo suvantoja
Toi hallinta on avainsana tässä. Mustavuoren herkkupätkältä löytyy semmonen muutaman metrin mittainen jyrkkä ja kivinen lasku josta käännytään 90 oikealle. Sitä en ole uskaltanut ajaa koskaan mutta fiksillä se meni, perse takarenkaan päällä polkien. Jotenkin kiinteällä kosketus alustaan pysyy vaikka mikä olisi, ei tule sitä hallitsemattoman vauhdin tuntua minkä vapaarattaan ja painovoiman yhdistelmä tekee. Mun systeemissä toi tekee musta varmemman kuskin fixed vs free, sen kaiken esteiden kiertämisen lisäksi siis. Fiksi pysyy lapasessa.
E: Kalustosta sen verran että 100mm jousto vaihtuu täyskuituiseen jäykkään ensi viikolla. Sit täytyy varmaan noi kivikot yms enskailut kelaa uusiks. Bonarina kuitenkin se, että hyppiminen helpottunee kun etupää kevenee.
Jos malttaa hiljaisessakin vauhdissa pitää katseen riittävän ylhäällä, ei tule semmosta eturenkaan edessä olevien esteiden toljottelua. Toki hitaammassa vauhdissa on kiikkerämpi meininki noin muuten, eli vauhdista on hyötyä.
Ellei droppia ennen ole riittävästi aikaa ottaa vauhtia ja polkaista keulaa ylös kampien ollessa just sopivasti, pitää vaan punnertaa ja nykäistä ylävartalolla tankoa ylös siirtäen samalla painoa reilusti taakse. Ite en tätä hirveän hyvin vielä hanskaa, mutta harjoittelun perusteella tuntuu toimivalta tekniikalta. Isommissa dropeissa loppuu vaan luotto kesken, kun toistettavuus on sen verran kehno, että eturenkaalle putoamisia vielä sattuu toisinaan.
Miellän kampien asettelun enempi semmoiseksi, että jättää vaan kammet vaakaan ja hyppäyttää takapyörää vähän eteenpäin, jos tarve vaatii. Teen tätä ihan normi katufiksilläkin, jos haluan vaikka liikennevaloissa vähän eteenpäin, mutta en täyttä kampikierrosta (tai puolikastakaan). Sutimista ja lukkojarrutuksia tai skidailua maastossa pyrin välttämään.
Toi katseasia on ihan helvetin tärkeä ja koitan skarpata sitä joka lenkillä. Kaikki konkarit, kuten ylläoleva Lumikko broideineen, on tota korostanut. Esteet on hyvä havainnoida reippaasti etuajassa, näin myös näkee mihin on menossa ja pystyy linjat sorvailemaan sen mukaisesti.
Maastossa ei todellakaan katsella esteitä vaan ajolinjoja. Jos katsoo estettä, se imee pyörän taianomaisesti itseensä, ja mitä kauempaa estettä katsoo, sitä aiemmin matka tyssää.
Ei ole esteitä, on vain linjoja.
Ja ihan huomiona vaan, että kukaan tähän threadiin postanneista ei ole konkari siinä mielessä kuin Eppu, Jarno ja Santtu. Pappa on tietty semikonkari muttei verrattavissa.
1 Like
^ Juuri näin.
Ihmisaivot tosiaan toimivat sillä tavalla, että kantsii pyrkiä keskittymään siihen, mitä haluaa saada aikaiseksi (=ajaa ajolinjaa) kuin se, mitä ei halua tapahtuvan (=esteeseen tyssääminen). Jos jollekin sanoo “älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia”, se ajattelee hetkessä juuri sitä.
Tätä ilmiötä voi soveltaa moneen asiaan.
Empä ole tuota este- / havainnointiasiaa noin miettinyt, kiitos valaisusta. Konkarilla tarkoitan ketä hyvänsä joka on ylipäätään ajanut paljon maastossa ja omaa näin kokemuksia ja perusteltuja ratkaisuja.
Itse olen pyrkinyt siihen, ettei se “vauhti korjaa virheet” olisi ainoa vaihtoehto suoriutumiseen. Pitäisi pystyä ajamaan vaikeat osuudet läpi hitaastikin vaikka sitten pysähdellen, painonsiirroilla ja tasapainoillen. Toimii porukkalenkeillä hiton hyvin kun ei todellakaan aina ole sitä vapaata baanaa johon vauhtia voi ottaa. Tuohon postaamaani kivikkoonkaan ei voi päästä vauhdilla kun kapea polku taittaa molemmista päistä jo valmiiksi kivisenä jyrkästi sisään ja tuollaisia ne nyt vaan luonnossa usein on.
Alamäkipyöräily ja muu vastaava opettaa sitä linjan näkemistä parhaimmin jos siinä on vielä tekemistä. Muutaman vuoden kun vääntää niin kyllä se siitä. Itse näkee jo linjoja siellä missä muut ei mitään ajettavaa huomaa ja parastahan on kun ne saa vauhdissa käyttöön.
Lumikko - 13:23, 1.4.2014 » Ellei droppia ennen ole riittävästi aikaa ottaa vauhtia ja polkaista keulaa ylös kampien ollessa just sopivasti, pitää vaan punnertaa ja nykäistä ylävartalolla tankoa ylös siirtäen samalla painoa reilusti taakse. Ite en tätä hirveän hyvin vielä hanskaa, mutta harjoittelun perusteella tuntuu toimivalta tekniikalta. Isommissa dropeissa loppuu vaan luotto kesken, kun toistettavuus on sen verran kehno, että eturenkaalle putoamisia vielä sattuu toisinaan.Paikat missä olen droppia arponut on sellaisia, että polku oikeastaan jatkuu likipitäen alkuperäiseen suuntaan, mutta on se 90 vasuriin, 90 oikeaan ja ehkä vajaa pyöränmitta siinä välissä aikaa sumplia droppi hanskaan. Vaparilla nuo menee kun on mennäkseen, mut Analogilla ei oikein mene vielä kuin joskus tai jouluna ja korkeat ei ollenkaan kun pää pettää, kovin on epävarmaa. Joskus pysähtyminen siihen linjan vaihtojen väliin auttaa, joskus vaan tasapaino menee sen seurauksena. Tuo juuri rakenneltu dirttifiksi on kyllä paljon nätimmin toimiva peli näissä, ylläripylläri.
Lumikko - 13:23, 1.4.2014 » Miellän kampien asettelun enempi semmoiseksi, että jättää vaan kammet vaakaan ja hyppäyttää takapyörää vähän eteenpäin, jos tarve vaatii. Teen tätä ihan normi katufiksilläkin, jos haluan vaikka liikennevaloissa vähän eteenpäin, mutta en täyttä kampikierrosta (tai puolikastakaan).Tuon tyylistä pidemmällekin venytettyä trial nypyttelyä itse käytän isommassa kivikossa etenkin 23-25mm katurenkailla ajaessa. Niin, että siirtää nypyllä koko pyörää eteenpäin/sivulle saadakseen siitä paremman linjan tai mahdollisuuden uuteen siirtoon. Tuntuu itselleni ainoalta järkevältä tavalta edes yrittää. Noinhan Brumotti sun muut starbat maantiepyörillä trialia harrastelee, joten ei se nyt voi niin pahasti väärinkään olla.
Nose pivotti pitäs tänä vuonna saada arsenaaliin kallion reunoilta alas pudotellessa. Jos tämä tapahtuu niin sitten olen kyllä tyytyväinen. Se olis kyllä niin hiton siistiä, 180 tai 360… kaikki kelpaa.
Tänään ensilenkki täysjäykällä fixed-yserillä, On-One kiikutti keulan eilen. Ei muuten sukella. Tähän talouteen ei enää koskaan tule milliäkään kallista, ylläpidettävää, huollettavaa, painavaa ja paskaa keräävää joustoa. Yllättävän vähän vaikutti ajamiseen, tosin samoja huudeja on tullu koluttua krossarillakin. 29, maastogeometria, nestejarru ja suora tanko tosin aika lailla helpottaa elämää.
Otin oikein asiakseni tsekkailla täällä ilmi tulleita asioita. Näin sanoinkin itselleni ennen pyörän taluttamista " ajolinjoja, ei esteitä ".
Jos nyt aivan tosissaan niin tuli siinä kiinteää hyppäämistä vähän treenattua, hyndästä tosin. Kivikossa on se nasta hyppyri sen bermireitin loppupätkällä. Onnistuinkin.
Ja aivan totaalista blissiä kertakaikkiaan!!!
Mä oon muutamana päivänä koettanu ajoittaa kampia yhteen esteeseen. Katupyörällä kylläkin, mut kuitenki.
Tavallaan olen myös onnistunut: on kolahtanu joka kerta.
Kammet huusi armoa paikoitellen raskaastikin ja kerran pamahti kenkä spedusta irti. Ehkä kuitenkin joku tietoisuus aiheesta oli kasvanut ja menoa tuli kelailtua enemmän. Kuitenkin mietin että toivottavasti tulevan ENOn ketjulinja natsaa noiden XT:n tuplakampien kanssa nykyistä komboa paremmin, uudet kammet vois hommata vasta sitten kun nuo on räjähtäny lopullisesti. Mietin siis oikeasti että spedut ja / tai kammet saattaa mennä vaihtoon äkistikin, sikäli rajua kyytiä kivikoissa ja kallioilla välillä saavat. Oppirahoja maksellessa.
XT:n kammet ja spedupolkimet kestävät rankaisua enemmän kuin speksausjanoinen hipsteri edes haluaa.
Maastofiksissä tällä hetkellä ajossa spedut 90-luvun puolelta ja kampina uudehkot XT:t, jotka menneet varsin rumiksi mutta mikä pahan tappaisi.
Noh, sitten todellakin toivon tulevan ketjulinjan natsaavan. Nykyinenkin kyllä noin niinku teknisesti toimii, mutta kai se suora hyvä ois ja rutina halflinkin kanssa vähän kuumottelee.