Maastoajo kiinteällä välityksellä

Asiaa sivutaan jo muissa ketjuissa jonkin verran mutten löytänyt aiheelle omaa lankaa. Lumikko pähkäili kampiasioita jokunen vuosi takaperin palstalla, ja sitten ihan lenkillä livenäkin, mutta kun ei muista eikä löydy. Perustimpa siis kaikelle fixed-maastoajoon liittyvälle oman langan.

Kalustoa tosin käsitellään jo melko huolellisesti muissa ketjuissa, täällä voisi keskittyä ajotekniikkaan ja sitten ihan yleiseen aiheen fiilistelyyn. Tiedän foorumilla pyörivän aikamoisia guruja, heidän osallistumisensa olisi erittäin toivottavaa.

Krossihenkistä ajeloa olen kiinteällä toimittanut aiemmin mutta aivan puhdas maastoajo asiaankuuluvissa olosuhteissa ( itä-Helsingin polut ja keskuspuisto meikäläisen tapauksessa ) on mulle aika uusi aluevaltaus. Kammet kolisee välillä kuumottavaankin malliin eikä esteiden yli hypitäkään enää tuosta vain. Tuontyyppisiin kysymyksiin etsiskelen näkemyksiä ja vastauksia.

Mun ajelut ovat semmosta xc:n ja luonnossa liikkumisen sekamelskaa enskamaustein, useimmiten olen liikkeellä yksin. Vauhti ja lenkkien pituudet määräytyy täysin fiiliksen mukaan, mutta keskimäärin aikaa kuluu 2 - 4 tuntia. En kilpaile, eikä kiinnosta kilpailla, eikä mulla ole muita tavoitteita kuin kehittyä teknisesti paremmaksi ajajaksi, pysyä hyvässä kunnossa, sekä nauttia luonnosta ja pitää hauskaa.

Osaako joku bunnyhopata fiksillä? Onko pyörittämisen ajoitukseen olemassa toimivaa käytäntöä? Miten ihmeessä tämmöiset tapahtuu? Vai onko pyörän kantaminen a la cx kosher fixed mtb`ing?

Osaa, tosin mulla on lukkikset ni en tiiä lasketaanko sitä mutta yhtä hyvin pääsee runkojen yli ainaki tähän asti kuin vapareilla. Onhan se perseestä jyyhkiä ku ei voi vaihtaa rytmiä muuten ku sutimalla tai skidaamalla mutta pysyypähän kammet pyörimässä enimmäkseen eikä tuu rullailtua joutilaana. Kampien kolinaa oppii välttelemään ja uskoisin että sama silmä siirtyy vaparilla pyörittämiseen. Onneksi täällä Oulussa ei oo mäkiä juurikaan, alasellaisia joten pärjää ilman jarruja. Aika vähän tulee ajettua mutta sillon ku tulee ni on keskimäärin mielenkiintosempaa ku täpärillä. Eikä mitää talutuksia ennenku pyörä dismounttaa sut.

Tästäkin kirjoitin blogissa.

Pyörittämisen ajoitukseen on olemassa käytäntö. Nosta perä ilmaan vauhdissa ja asettele kammet haluamaasi asentoon ennen estettä. Parin kolmen vuoden treenillä kuulemma oppii näkemään ajoissa, mikä se haluttu asento on.

Täytyy Kare ottaa toi sun blogi haltuun, kiitos tästä!

ite tykkään ennemmin skidata iha inan verran just sopivalla hetkellä jos tuntuu että kammet on h-hetkellä ihan päin satulaputkea

joo kyllä se kolinan pottumaisuus ajaa huomaamattakin siihen että aika äkkiä alkaa mennä ajolinjat sen ehdoilla että saa ainakin suurimmat kolinat vältettyä. kaikkea ei taida saada vältettyä varsinkaan jos alla on ihan maastovälit ja pitää päästä kampien kannalta ahtaista paikoista läpi.

Tähän saakka olen vain jättänyt välittämättä mutta eilen vedin ihan kunnon otb:t kuralätäkköön kun keskushermosto unohti olevansa fiksin ruorissa. Nauratti, mutta samalla laittoi vireille ajatuksen tästä langasta.

Olen pentuna oppinut hyppäämään fläteillä ja bemaksilla. Enkä siis mitenkään harrastanut temppuilua tai muuta oikeaa bmx:ää, 80-luvun puolivälissä noi pyörät oli niitä millä skloddit yleensä ajeli.

Nykyisin hyppelen ja ajan ainoastaan lukkopolkimilla, esteiden ylittämistä ja jalkautumista otin vaihdekrossarilla haltuun muutama vuosi takaperin. Ajoin jonkun verran myös jarruttomalla fiksillä noita krossiajeluita, mutta sitten seurasi pari vuotta pelkkää vaihdepyöräilyä.

Sain pesemisestä, säätämisestä ja huollattamisista tarpeekseni. Nyt taloudesta löytyy ainoastaan kaksi konversiota, toinen 29 maastoon ja toinen nappularengaskelpoinen katumaantie droppitangolla. Lenkit ovat yksinomaan maastolenkkejä. On aivan helvetin kivaa mutta tarttis vaan ottaa noita hyppyjä yms haltuun kiinteällä, fiksiä kun olen ajanut 90% päällysteellä.

Hyvä toikki.

Kare_Eskola - 22:48, 31.3.2014 »

Pyörittämisen ajoitukseen on olemassa käytäntö. Nosta perä ilmaan vauhdissa ja asettele kammet haluamaasi asentoon ennen estettä. Parin kolmen vuoden treenillä kuulemma oppii näkemään ajoissa, mikä se haluttu asento on.

Olen muutaman vuoden nyt ajanut erilaisilla maastofikseillä maantiekonversio mukaanlukien, mutta pakko myöntää etten oikein edes ymmärrä tuota taktiikkaa. Toisaalta kun ei ole mitään malliakaan missään täällä kenestäkään niin eipä sitä näe, jotta voisikaan ymmärtää.

Itse olen lähinnä nostanut etupään ilmaan ja keulinut hieman spurtaten tai siten pyrkinyt hyppäämään keula hiukan ylhäällä esteiden yli noissa alamäissä. En kyllä mitenkään saa aikaa riittämään mihinkään polkimien asettelutemppuihin paikallisissa enskaränneissä, on siellä sen verran sitä estettä kuitenkin ja välillä jopa metritolkulla. Joo, kammet kolisee yhä toisinaan, etenkin ton Analogin kanssa ja mitä enemmän vauhtia sitä varmemmin tulee niittiä.

Tänään kun ajelin Analogilla nakkirenkailla isompaa tasamaa juurakkoa (~15 - max 20cm korkeeta) niin kyllä se siihen juurien yli keulimiseen pikkuspurteilla ja sen jälkeiseen esteen yli työntöön/heittoon mulla menee jos hankala pinta pidemmälti jatkuu. Se on niin helppoa keulimalla kunhan vääntää vaan kampea ja sijoittaa eturengasta sinne missä sen uskoo hyvin linjaa jatkavan. Ne perän nostot ja kampien asettelut olis kyllä hyvä oppia tuohon sekaan, tulisi monipuolisemmaksi noikin skillit.

ed: Paikataan sen verran, että trial tyylisen vauhdittoman perän nostelun hollaan osittain kyllä joo ja se on ihan hiton hauskaakin kun ottaa vähän liian isoja esteitä, kiviä, kantoja, whateva, jotta niitä muka fiksillä voisi oikeasti ylittää. Yksittäisissä esteissä toki myös tulee heiteltyä perää ilmassa esteen ohi, mut emmä siinä kyllä varmaan paljoa polkimia asettele… lähinnä sitä heittää perän ohi esteen ja slämmää takarenkaan johonkin sopivampaan kohtaan polkua. On kans ihan hauska temppu kun sitäkään ei oikein näe kenenkään tekevän.

Miten jengi ottaa korkeammat dropit jotka ovat esim. heti kulman takana eli vauhtia ei saa yhtään?? Nämä ovat ehkä pahin ongelma itselleni jos välitys on yhtään tiukemman puoleinen. Oikein kevyellä välityksellä saattaa saada polkaistua keulan ylös ja pudotettua takarenkaalle, mutta harvoinpa noin hyvin juuri minulle optimoituja paikkoja löytyy.

Mosher näyttää:

Swoo näyttää paremmin:

Siis onko toi mulle vinkiksi? Jos on niin olen alunperinkin näköjään käsittänyt noi pedaalin asettelupuheet aivan totaalisen väärin. Jep, jep. Keula ylhäällähän nuokin tyypit lähtee eli ei se mitään eturengas maassa, perä ilmaan ja polkimet asentoon hommaa sitten ollutkaan. Joopa joo. Olen kyllä yrittänyt opetella, mutta HAhahahhha… ei Saatana, nolo… mutta, ainakin on tullut opittua vauhdissakin sitä perän heittelyä baanan laidasta toiseen.

Npertj - 22:52, 31.3.2014 » ite tykkään ennemmin skidata iha inan verran just sopivalla hetkellä jos tuntuu että kammet on h-hetkellä ihan päin satulaputkea
Muistakaa että skid-jarrutus polulla ei tee hyvää maastopyöräilyn ymmärtämiselle muiden polunkäyttäjien silmissä. Itse pidän kovin nautinnollisena kampien pyörittämistä takaperin jyrkässä irtoainesmäessä, mutta koitan pidättäytyä moisesta eroosion takia.

Amerikassa aiheesta nähdään paljonkin vaivaa, siellä kun ei ole jokamiehenoikeutta, maanomistaja voi hermostuksissaan määrätä ajokiellon heti kun huomaa jarrutusuria. Siellä brakelessfixedgearsmountainbikeingiä pidetäänkin uhkana lajille ainakin internetissä. Toisaalta on fiksusti huomautettu että kokematon ja hättäilevä levyjarruttelija saa takuulla enemmän murhetta aikaan kuin kokenut fiksuttelija.

Itte en käytä jarrua oikeastaan ollenkaan, mutta suosittelen kyllä semmoista kaikille. Lukkorenkaita katkeaa, ketjuja tippuu.

Jarrutonta vapaaratasmaastopyöräilyä, enivan?

Eppu joskus kävi jarruttomalla vaparilla koklaamassa keskuspuistossa, itse koklasin FixyCross #1:ssa tekemässä saman männätalvena, melko jännää ja oikeastaan aika opettavaista ja aika pöljää.
Tietty jokaiselle keltanokalle ei tuota viitsi suositella, pitää kuitenkin osata ajaa sillä pyörällä.

Asiasta on tietty kiva länkyttää, mutta oikeastaan neuvoja ja vinkkejä en osaa antaa oppikirjatasolla.

Kiintsarimaasturilla ajamisen homma oikeastaan kiteytyy siihen, että melko varhaisessa vaiheessa polulla pitää päättää ajaako vai ei.
Vähän sellainen Hattori Hanzo Do Or Die-meininki pitää muistaa.

Muistan kun kattelin sinkulalla ajellessa Epun menoa kiinteällä apinalla Lohjalla joku vajaa kymmenisen vuotta sitten ja prkl sitä vauhtia, kolinan ja kiroilun määrää. Ja pitihän se tietty omalla apinalla kokeilla pian samaa :smiley:

Itse en ole koskaan päässyt maasturin kanssa kiinteän kanssa sinuiksi, mutta kiinteällä krossarilla on tullut ajeltua kaikenlaista VPCX-henkisestä lenkistä, keskiviikkokrossein kautta soratiegrindaamiseen. Jotenkin maasturilla tuo kolina ahdisti sen verran, että olisi tarvinnut hieman korkeamman keskiön omaavan pelin asian jatkamiseen, kun ei lyhyempiä kampiakaan viitsi tällä ruholla laittaa. Krossarilla ajolinjat ja maastot on pääosin sen verran helpommat, ettei ahdista samalla lailla. Tai sitten vain päässä vikaavikaavikaavik…

Näistä itse “keksityistä” tekniikoista yksi hyödyllinen on kallistaa pyörää väärään suuntaan eli hakea tällä tavoin esteen puolelle hetkellisesti enemmän maavaraa. Toimii semihelpossa juurakko/kivikkomaastossa vauhdikkaassakin ajossa, jossa polkimille tulisi normaalisti ajamalla iskua runsaasti tai vaihtoehtoisesti joutuisi hyppyyttämään pyörää koko ajan. Säästää ainakin energiaa paljon jos xc-henkisessä/vauhtisessa porukassa ajaa. Itse en ainakaan muista tällaista tekniikkaa juurikaan vapaarattaan omaavilla pyörillä käyttäneeni eli tarpeeseen se on ajan myötä kehittynyt.

Tonio - 0:40, 1.4.2014 » Siis onko toi mulle vinkiksi? Jos on niin olen alunperinkin näköjään käsittänyt noi pedaalin asettelupuheet aivan totaalisen väärin. Jep, jep. Keula ylhäällähän nuokin tyypit lähtee eli ei se mitään eturengas maassa, perä ilmaan ja polkimet asentoon hommaa sitten ollutkaan. Joopa joo. Olen kyllä yrittänyt opetella, mutta HAhahahhha... ei Saatana, nolo... mutta, ainakin on tullut opittua vauhdissakin sitä perän heittelyä baanan laidasta toiseen.
Eiku nyt kyllä käsitit väärin. Katso uudestaan eka video. Näet kuinka [i]hyvissä ajoin ennen hyppyä[/i] kaveri nostaa perän ja laittaa kammet oikeaan asentoon. Nyt silmä käteen.

Juu, mutta tuossa on ihan tolkuttomasti myös tilaa vauhdinoton aikana ja vain yksittäinen este. Ei näytä ollenkaan niiltä tilanteilta mitkä poluilla ovat omana ongelmanani.

Juu, mutta minä joudun koko ajan maastossa asettelemaan kampia, etenkin kun ylittelen tukkeja ja etenkin kun vauhti on hidas.

Vaihdevaroitus kun en äkkiseltään löytänyt fiksiä kuvaan vastaavilta pätkiltä. Jos hiukankin märkää on niin olen yleensä kiinteän kanssa jokseenkin epätoivoisessa tilanteessa näissä… mutta tällaiset enskakivikot on mulle niitä ongelmaspotteja kampien asettelun kanssa. Vertakin on vuodatettu, polkimet rikottu…

^Noissa sit vaan kimpoillaan. Ekat pari estettä saa hoitumaan asettamalla kammet oikein, mutta sit se on herrassaan. Ihan normaalisti.