Kävin kammen kanssa Bauhausissa. Ostin kaksi kolmion mallista viilaa, jotka mahtuivat sopivasti kammen reiästä sisään ollen vain noin reilun millin kapeampia kuin ko. reikä. Bauhausilla on talon merkkinä Wisent niminen viila. Se on hyvä ja edullinen, noin 6-7 euroa / kappale. Sopiva leveys oli siinä 150 mm pitkässä versiossa, 200 millin viila oli hiukan liian leveä. Ostin kaksi viilaa, toisessa on ristihakkaus karkeampaa työstöä varten ja toisessa on hakkaus vain yhdensuuntaisena, sillä tulee sileää pintaa. Koska viila on esine, joka karkaistaan lopuksi, se voi aina vääntyä. Kannattaa katsoa viilan päästä päin, että saa särmiltään suorat viilat. Jos työstöpinta ei ole taso, ei viilalla saa viilattua tasaista pintaa.
Patruuna käteen malliksi, ja pistä se paikoilleen reikään. Piirrä permanet tussilla viiva akseliin. Katso, toiselta puolelta, kuinka paljon akselin pitää upota syvemmälle. Tee merkintä akseliin taas tussilla. Tarvitset hommaan työntömitan, ellet omista sitä jo nyt, niin nyt on aika hankkia.
Suojaa pöytä kunnolla, ota hyvä asento, pistä radio soimaan ja ota olut. Juo se puoleen väliin, henkäise ja aloita. Tasaisesti, pitäen kampia niin, että kampien reiän taso ja viila saavat löytää toisensa ja tasoittua toisiinsa, alat vain työnnellä. Viisi työntöä ja kääntö. Viisi työntöä ja kääntö. Tätä rataa. Sovita patruunaa välillä. Homma on niin hidasta, ettei tuossa vahinkoa pääse tapahtumaan. ← lue tuo uudestaan. Puolen tunnin päästä vituttaa, ja alat suunnitella homman nopeuttamista. ÄLÄ TEE NIIN. Juo se olut rauhassa loppuun ja henkäise. Ja jatka kärsivällisesti. Tasaisesti, älä keikuta. Viila tekee reiässä ja kartion tasopinnassa lainausmerkeissä sanottuna brownin satunnaista liikettä. = koko taso viilaantuu kyllä. Älä paina nurkkia vasten, kyllä ne viilantuvat myös. Patruunan akselissahan on pyöristetyt nurkat, ei se sinne reiän nurkkiin nojaa koskaan se akseli.
Sovita usein, niin mielenrauha säilyy. Homma kestää noin pari tuntia, kun asiasta alkaa nauttimaan. Tein nuo omani ulkona kuistilla auringonpaisteessa… muistan hommasta lähinnä tuon olusen. Se oli ehdottoman suotava asia.
Pyöritä kampia koko ajan, viiden työnnön välein, niin reikä pysyy kuosissaan ja keskitys säilyy hyvänä. Viilaa koko ajan niin, että viila vastaa koko matkalta reiän tasoon. Kevyellä kädellä. Älä paina äläkä tuki viilaa. Viilalla ei saa vetää koskaan myötäsukaan, se tylsyy siitä. Harppujen päät taipuvat myötäsukaan, ja viila ei ole enää sen jälkeen ottava. Tarvitset lisäksi messinkiharjan, jolla aina välillä puhdistat viilan urat harjaamalla urien suuntaa. Näin alumiinimetalli lähtee muruina pois viilasta.
Kyllä se siitä, homma on aika selkeä, kun sen saa käyntiin. Jätä reilu ainakin 5-6 milliä aluksi upotusvaraa kammen työntyä syvemmälle, ennen kuin ruuvin kanta on akselin suun tasalla. Älä siis viilaa liikaa, koska kampia ei saa enää sen jälkeen kiristettyä. 5-6 milliä on hyvä matka, katso se ihan mitasta. Kampi painuu kuitenkin viilaamisen jälkeen aika paljon vielä syvemmälle ajan kanssa. Kampiahan joutuu jälkikiristämään vielä myöhemminkin. Löysäät vähän akselin ruuvia, ja vedät sen liikkeestä uudestaan momenttiin.
Kampien ja akselinpään väliin laitetaan hyvin ohuesti hiukan alumiinitahnaa. Hyvin Ohuesti. Samoin siihen ruuvin kierteeseen myös. Kaikkialle, missä kaksi eri tai jopa samaa metallia kohtaavat, mutta kiinnijuuttuminen ei ole haluttu asia.
Tuure
-.-
