Se oli hyvä päivä. Ajettavaa riitti koko päiväks ja eiköhän molemmat ollu aika fiiliksissä. Melko jänskä viikko, kun tolla alotettiin ja sitte oli viime viikonlopun tohinat ja nyt on sitte viides syyskuuta.
Työeläkeotteen mukaan mä vedin Castreninkadulla ekan kerran pro-potan päähän 5.9.1997. Oli toi mun poika edellisenä vuonna jotenkin pullahtanu mukaan siihen miun ja ex-rouvan silloiseen kuvioon, ni joutu sitte menemään ns. oikeisiin töihin.
Kahen viikon jälkeen olin että ei helvetti Konttinen! Eihän tällä saatana saa ees vaippoja maksettua ja vielä pitäis jotain syödäkin. Mutta jotenkin se sitte puhu mut vielä jäämään.
Aivan hyvä reissu ollu kyllä ainakin tähän pisteeseen asti. Vauhtia ja vaaratilanteita. Ja aivan kivoja maisemia
Täytyyhän se toki myöntää, että rupee ihan pikkusen tota silmää iltasin lumppaamaan. Oon tässä viime aikoina mietiskelly, että jos koettais vähä opetella lepäilemään tässä retken keskivaiheilla, niin ehkä jaksais sitten paremmin vetää ton loppupuoliskonkin kunnialla läpi.
Nonni ja se siitä.
Huomisen listassa nimittäin lukee silleesti, että Kirralle pitäis jaksaa kiivetä viimestään klo 8:30. Että se ois varmaan parempi lopettaa tämä paskanjauhanta tähän ja syyä lautanen tyhjäks ja kattella tuleeko uni simmuun.
Jos mä vaikka heilutan heipat ja isken vähä silmää sieltä ylhäältä. Kaikille mukana matkanneille. Ni lähtee sitte toi reissu jatkumaan mukavissa merkeissä. Ei pitäis sataakaan, vaikka väittävät että syksyä rupee kohta pukkaamaan.
Kiitos kovasti kaikille.
Myös Konttiselle