Tässäpä pienehkö projekti, jossa kasaan tyttöyställe talveksi käyttöpyörää Kona Scrapista. Pyörän bongasin netin myyntisivuilta “sikahalvalla”. Myyjä oli mopoikään ehtinyt teinipoika, jonka piti tehdä tilaa 18 mopolleen. Sain vielä mukaan pari kiekkoa, jarrua ja keulaa, joista suurin osa osoittautui romuksi. Runko oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja vieläpä valmiiksi sinkuloitu, tosin ei ajokuntoinen. Tämä olikin viimeinen kerta kun ostan ostan ajokunnottoman pyörän projektiksi.
Ongelmia:
[li]Satulatolppa jumissa. Sain irti pulttaamalla tolpan päähän penkin sijaan rautatangon ja kääntämällä tolppaa putkessaan, joka ilmeisesti suoristi vääntyneen tolpan. [/li]
[li]Ainoan takakiekon laakerit olivatkin täysin paskana. Minkäs teet. [/li]
[li]Pyörään oli sudittu (tosin siististi) heikosti tarttunut ja mataksi haalistunut punainen maali, joten päätin puhaltaa koko rungon. [/li]
Rungon lasikuulapuhaltamisen pääsin tekemään paikallisen ammattikoulun puhalluskaapissa. Aikaisemmin kokeilemaani alumiinioksipuhaltamiseen verrattuna lasikuulapuhallus oli aika hidasta, mutta tuskin poisti lainkaan ainetta rungosta. Sain kuitenkin lähes kaiken maalin irti.
Rungon väristä tuli aika jännittävän matta-alumiinin ja kiiltelevän lasin sekoitus. Myöhemmin ajateltuna olisi kannattanut vain vedellä lakka tässä vaiheessa rungon päälle, mutta ajatuksenani oli vielä vähän siistiä runkoa hiekkapaperilla ja kiillotustahnalla.
Joulun alla en enää ehtinyt automaalaamoon hakemaan kunnon lakkaa maaliruiskuun, joten paikallisen maalikauppiaan suosituksesta ostin Dicco metallilakkaa. Lakka kuivui nopeasti ja haisi hirveälle, ei ikinä kannata ruiskutella talon yhteydessä olevassa autotallissa. Tunnin lakkailusession päätteeksi hengityssuojaimesta alkoi loppua puhti ja silmissä pyörivät kaleidoskooppikuviot. Lakasta on selvänäkin todella vaikea sanoa koska pinta on hyvä, itse vetelin liian paksun ensimmäisen kerroksen ja lakka parista paikkaa hieman valui. Hiomapaperilla tasoitellen virheet kuitenkin lopulta hävisivät. Kolme kerrosta teki siistin tasaisen pinnan, mutta lakka ei tuntunut tarttuneen runkoon juuri lainkaan, vaan irtoili filmimäisinä luiskina pienestäkin rasituksesta. En siis suosittele Dicco-metallilakkaa pyörän pintaan.
Tällä hetkellä pyörä odottaa eteisessä paria jarruvaijeria. Alkuperäinen suunnitelma hienosta metallinkiiltopyörästä on hieman haalistunut katu-uskottavaksi baremetal-bomberiksi. Ainakin tyttöystävä vaikuttaa tyytyväiseltä vielä ajokelvottamaan joululahjaansa.
Eikös noi halvat pensselillä päälle maalatut oo vähän riskejä ostoksia? Tässä tapauksessa voi tosin olettaa ettei mopoikäset harrasta pyörävarkauksia. Mutta noin niinkun yleensä.
Minulle on kerrottu, että teiden talvikunnossapidossa syntyvä suolainen neste ja loska aiheuttaa huomattavan voimakasta hapettumista alumiinissa. Sillä perusteella pinnoittamaton alumiini olisi huono valinta käyttöpyörään.
Ystävämme wikipedia kertoo “Alumiinin korroosiokestävyys perustuu pintaan muodostuvaan suojaavaan oksidikerrokseen. Alumiinin pinta siis hapettuu, mutta pintaan muodostuva tiivis oksidikerros suojaa alempia kerroksia korroosiolta.”
En lähtis varomaan paljaalla alumiinipyörällä ajelua, jos jollain on parempaa tietoa niin saa toki kertoa.
edit-> kyseisestä pyörästä tosin on tuo oksidikerros tainnut lähteä lasikuulapuhalluksessa veke, mutta itekseenhän se siihen sit tulee takaisin kuitenkin. en tiedä vaikuttaako väriin?
Joo. Kyllä mä tätä ostosta harkitsinkin ihan samasta syystä pitkään. Kauppias oli kuitenkin rehellisen oloinen (joskin eksentrinen) ja kävin paikan päällä katsastamassa pyörän enkä nähnyt esim. nahkaliiveihin sonnustauneita klanipäitä tai käytettyjä injektioruiskuja. Ja kyllä se oli ihan paukkupullolla maalattu. Onko kukaan muuten soittanut poliisille ja kysellyt runkonumeron perusteella, onko käytettynä ostetusta pyörästä kuulutuksia olemassa? Ouluhan on pyörävarkauksien pyhä kaupunki, joten täällä jos jossain on kyllä mahdollista törmätä pöllittyyn fillariin.
Siksipä lakkasinkin rungon. Aika onnetonhan tuosta lakkakerroksesta tuli. Alumiini kyllä kestää ulkokäyttöä ilman suojaakin, siihen muodostuu oksi(EDIT)di kerros päälle. Esim. merivesi on myös suolaista ja hyvinhän nuo Busterit tuntuvat siellä uivan. Jos ongelmia tulee niin sitten paikoissa, joissa alumiini kohtaa jonkin toisen metallin. Raportoin menestyksestä asian suhteen (esim. kolmen vuoden kuluttua).
Mulla on käyttöpyöränä vanha Nishiki, jonka rungosta poistin maalit ja kiilloitin Autosolilla 1,5 vuotta sitten. Vähän on tummunut, eli oksidikerrosta on kertynyt. Mitään muuta en ole huomannut tapahtuneen. Vois kiilloittaa vaikka ens keväänä uudestaan. Suosittelen menetelmää käyttöpyörään !
Tuossa saattaa olla sen verran paksua nuo putket, ettei tuolla hapettumisella ole mitään merkitystä varsinkaan, jos se oksidikerros ei kulu pois jatkuvasti. Omissa pyörissä on sen verran ohutta putkea, että tuo hapettuminen vähän arveluttaa.
Alumiinin natiivioksidin paksuus mitataan kaiketi nanometreissä ja sen pitäs ilmestyä kutakuinki melko äkkiä puhtaan alumiinin pinnalle. Eli muutaman kerran kestää pyyhkässä se kerros pois ennen ku saa mikrometrejä ruostumaan.
Tämä oli toisaalta tällästä diplomi-insinööri tietoa joten voi hyvin olla ettei sillä ole mitään tekemistä köytännön kanssa ja arkitodellisuus voi olla jotain aivan muuta…
Toi on kyllä pelottavan lähellä kokonsa ja värinsä puolesta mun kona roastia, joka pöllittiin muutama kuukausi sitten. Sinällään ei kyllä haittaisi vaikka se menisikin jonkun tyttöystävän pyöräksi, kun ei sillä juuri tullut enää ajeltua. Varkaan haluisin kyllä saada käsiini ja näyttää u-lukkoa. Vituttaa äärettömästi miten jotkut eivät kunnioita toisten omaisuutta tippaakaan. Mut sellasta se on.
Väitän ettei paljas alumiini fillarissa mitään haittaa, kauniina se ei kyllä välttämättä pysy. Lakkaamattomat vanteet ainakin hapettuu laikukkaiksi talvikäytössä.
Isävainaa, joka ajoi bussia työkseen, kertoi joskus että joidenkin linja-autojen koreissa käytetty alumiini ei kestänyt edes pellin veroisesti suolakuraa.
Muutama vuosi sitten kun makasin jalka kipsissä 6 viikkoa sohvalla niin iski mahtiaatos.
Päätin kiillottaa aivan kokonaan pyörän, jonka takia siinä kipsissä olin.
Poistin maalit ja kiillotin Metal Polishilla koko pyörän.
Ensimmäisen talven jälkeen fillari oli niin törkyisen näköinen että oli pakko maalata.
Alkuun se hapettui ihan nätiksi, mutta suola, vesi ja sään vaihtelut vaikuttivat ikävästi ja pyörä oli aivan laikukas.
Alumiinikilpi Viikissä on ihan mukava paikka teettää anodisointia. En ole varma mahtuuko kokonainen fillari altaaseen, mutta pikkuosat ainakin. Mä olen värjännyt osia vaan mustaksi, mutta muutkin värit onnistuu. Hitsisaumat muuten tummuvat hieman anodisoitaessa ja pohjatyöt on tehtävä todella hyvin.
Mahtaakohan se amuliinikilpi siellä Viikissä olla niiin uber, että tietävät/tutkivat alumiiniosasen seoksen ja ottavat sen huomioon anodisoidessa??
Seosalumiinit, joita ainakin vailla parempaa tietoa voisin kuvitella pyöräkilkkeidenkin olevan, käyttäytyvät hiukan villisti anodisointialtaassa varsinkin kirkkailla väreillä… Tai sitten me ei vaan osata, mutta katsotaan; ensi viikolla Konkelin vanha Pistan napa päätyy altaaseen muuttumaan turkoosiksi tahi pinkiksi. Pistän kuvia jahka napa tulee kylvystä.
Sinällään ei kyllä haittaisi vaikka se menisikin jonkun tyttöystävän pyöräksi, kun ei sillä juuri tullut enää ajeltua. Varkaan haluisin kyllä saada käsiini ja näyttää u-lukkoa. Vituttaa äärettömästi miten jotkut eivät kunnioita toisten omaisuutta tippaakaan. Mut sellasta se on.