Mä menin heti syvään päätyyn ja kasasin ekat kiekot Revoilla ja alunippeleillä. Laitoin öljyä pinnojen kierteisiin ja nippelin siihen ulokkeeseen mikä osuu vanteeseen. Kiristellessä otin aina takasin päin neljäsosan tai puoli kierrosta. Yllättävän vähän ne kiertyi, seisoskelin ihan reilusti kiekkojen päällä leipoessani rihtauksen jälkeen eikä paljon tarvinnut rihtailla lisää. Myöskään ekojen ajojen jälkeen ei muistaakseni tarttenut korjailla. Eilen just vääntelin muutaman vuoden kanttari iskut jakarilla suoriksi ja rihtasin. Yhden pahamaineisen alunippelin tuhosin kun laitoin avaimen huolimattomasti, ei siksi että olisi ollut jumissa. Onneksi oli varanippeleitä jemmassa. On noilla ajettu muistaakseni yksi tai kaksi talveakin. Näitten kiekkojen jälkeen tein Compeilla ja messinkinippeleillä toiset kiekot, ne oli kyllä helpompi saada valmiiksi mutta siihen vaikutti varmaan myös se että oli hieman kokemusta puuhasta.
tnx kaeppae. mutta siis: aeropinnatyökalu löytyy. nyt kasailtiin revoilla.
verrattain varovaisilla kiristelyillä ja jatkuvalla leipomisella mentiin. ja aivan kelpo kiekko saatiin aikaiseksi.
revoilla kasaajille siis tiedoksi:
kannattaa leipoilla paljon tiheämmin kuin esim. compeilla kasatessa. rihdatessa (väistämättä hieman) kiertyvät revo-puolat siirtävät kehää kohtaan, joka ei säily, kun kiertymä aukeaa leivottaessa. eli on turhaa hommaa rihdata kerralla tarkasti pyöreäksi/keskelle, kun puolat väistämättä kiertyvät, ja kun kiertymät aukeavat, ei kiekko ole enää pyöreä/keskellä. vähän kerrallaan: rihtaus - leipominen - rihtaus - leipominen.
oli btw. piristävää kasata kaikkien hämmennysmaastokiekkojen jälkeen symmetrinen ratakiekko. kehänä vieläpä open pro, jossa holkitetut pinnareiät. ajjettä.
Ei hemmetti mitä luinkaan. No, hyvä että onnas. Aeropinnatyökalua saa tulla lainaamaan Pasilasta ihan jok ikinen kasailija.
Koska Sapim CX-RAY pinnat on reilu pari euroo kipale (esim. r2 bike), niin en ole nähnyt tarpeelliseksi olla käyttämättä niitä. Ei tarvi kiertymisiä miettiä ja tulee kerralla valmista. Jotkut väittää, että noi aeropinnat kestääkin pidempään väsymättä.
Juuri kasasin elämäni neljännen kiekon ja viides tulee vielä illalla. Kaikki on olleet Revoilla, hyvin on mennyt ja suorana on pysynyt. Ekat kaksi oli alunippeleillä, seuraavat messinkisillä. Ehkä tää on moukan tuuria mutta kyllä noita on näilläkin taidoilla kasaillut. En osaa sanoa paljonko helpommalla pääsisi vaikka Compeilla, ilmeisesti ainakin vähän.
Eiks se sit teoriassa menis niin, että liian löysälle jääneestä pinnasta lähtis nippeli kiertymään auki ja se löystyis entisestään ja sit ku se olis päässy tarpeeks löysälle, se menis kuormituksessa ihan täysin jännitteettömäks ja sitä kautta sit pikku hiljaa väsyis ja katkeis?
Vai mitä muuta liian löysistä pinnoista vois seurata 
Kiitos. Tässä kuukauden sisään olis uusien kiekkojen kasaaminen revoilla edessä eli tämä tuli just sopivaan aikaan esiin
Teoriassa ja käytännössä se menis niin että liian löysä kiertyy auki ajossa. Kun näin ei oo omilla pikku kätösillä kasatuille ja rihdatuille kiekoille käynyt (itse asiassa ei ole edes rihtaustarvetta tullut) niin mun täytyy olettaa että saavuttamani kireys on riittävä. Ilmeisesti (näin olen lukenut) se “riittävä” on sitten suhteellisen laaja kireysalue noin niinkuin kiloina. Mutta paljonko on vähän, paljonko on paljon noin numeroina? Sitä mä en tiedä.
Öljyä (perinteisesti pellava- niin tulee kierrelukitekin samalla) kierteisiin ja kiristäessä kääntää tarvittaessa vähän yli ja samantien takaisin suoraksi ilman että kierteet liikkuvat. Pinnan saumasta (taimikäsenyton) kyllä tuntee sormilla, onko pinna suorassa vai ei.
tuu hakee mittari lainaan - saa iisisti tsekkattua millasella vaihteluvälillä kasailee menemään.
ite teen lähtökohtasesti lähemmäs ylä- kuin alarajoja.
Revoista on turha koettaa pitää kiinni minkäänlaisten sisuri- tai teippipehmennysten kanssa. Kiepsahtaa siellä alla vaikka kuinka puristaisi.
Jos niiden pitelyyn olis jotku erityismuotoillut pihdit just sopivilla urilla, voisi saada kiertymisen estettyä jälkiä jättämättä.
Ehkä teippiliput on kuitenki lopulta pienempi vaiva.
Kiitos, täytyypä tulla joku kerta lainaamaan. Mites muuten niiden kuuluisien littupinnojen kireyden mittaus? Voiko niitä ylipäätään mitata? Ei niin että mulla enää semmosia kiekkoja oliskaan, oon myyny poijes. Täytyykin muuten kysyy ostajalta onko ne pysyny suorana.
Litteitä pinnoja mitataan kuten muitakin, niille on vaan oma taulukkonsa josta mittarin lukema tulkataan kireysarvoksi.
Oukki!
Jos jollain pihdeillä yrittäisin pitää pinnasta kiinni niin lukkopihdeillä, niihin saa yleensä aika paljon kovemman puristuksen. Suojana voisi teoriassa käyttää alumiinininpalasia johon on viilattu urat pinnalle. En oo kyllä kokeillut.
Hyviä pointteja kumpikin. Alumiini on pehmeyttään ja tietynlaista luontaista rosoisuuttaan hyvä matsku tuollaiseen väliin.
Siinä on näköjään etukiekkona Aerotrack.
Kertokaas ny sitten, että sopiiko Aerotrack jarrulle ja jos/kun sopii niin säilyykö musta pinta?
Ihan omaa pyörää ajatellen oishan se paljo siistimpi jos edessäkin ois musta jarrupinta.
pari jarrutusta se kyl kestää mut sitten se maali kyl lähtee siitä
ja ekat jarruttelut tekisin ennen risteystä koska kokemusta on 
Viimeistään sadekelillä lähtee väri vaikka olis mikä hifi-pinnoite.
Ymmärsin itse asian niin, että kiekoissa on anodisoitu jarrupinta, eli kiekkoja voi käyttää jarrujen kanssa, mutta minäkään en mene takuuseen tuon värin pysymisen suhteen 