…selkeesti tyttöjen väri.
Huoh, onneksi tuo omien pyörien vaaleanpunainen on nimeltään “hallon” ja siis vadelmana se on täysin selvästi “sukupuoli neutraali” väri. Kyllähän minä noita kuvia katsoin, mutta oikeasti huomio kiinnittyi lähinnä tuohon väriin, siitä pyörästähän on tosiaan lähtenyt irti nuo kaikki pikku kilkkeetkin.
Otitko ne pois hiomalla, vai kuumentamalla ?
Mielenkiintoista, että pulloteline oli kiinni pannoilla, vaikka siinä on ne juotetut insertitkin. Ilmeisesti korkeus on ollut väärä.
===
Tässä elämässä saa aika monta syntiä anteeksi, jos suojaa teräsrungon kuitenkin ruostumiselta, ja pistää joka paikkaan väliin sitä alumiinitahnaa. Nastarenkaista päätellen pyörä toimii talvipyöränäkin, ja se on pyörälle sangen ankaraa.
Olen nytkäyttänyt omia projekteja eteenpäin ainakin niin, että tallissa on jo se 30 litraa noin 30-35% suolahappoa ja olen jo ostanut biltemasta tämmöisen isokokoisen uutta tuotantoa oleva 99,5% sinkki jöötin. Sen kun liuottaa suolahappoon, niin sinkkikloridiliuosta on sen jälkeen näihin pinnoitus puuhiin. Jos sinkatun pinnan päälle suihkuttaa heti liuoksesta nostamisen ja kuivaamisen jälkeen näitä kuumankestäviä alumiinimaaleja, joissa on 99,5% alumiinia, niin luulisi kevyellä tohottamisella syntyvän kiinni sintraantunut sinkki-alumiini passivoitu pinta. - Asia on täysin vielä kokeilematta, kunhan tässä visioin vain lennokkaasti.
Seuraavaksi täytyy löytää sopivan kokoisia muovialtaita, johon mahtuu koko pyörän runko. Jokin matala astia siis, ja siihen runko kyljelleen, ettei liuosta kulu aivan tolkuttomia määriä.
Jos laittaa omat sinkkaus vehkeet itselleen, niin niillähän voi sitten sinkata aivan kaikkea muutakin mahdollista vanhoista takorautaisista puutarhavälineistä lähtien. Ei kai siinä ole muuta niksiä, kuin se riittävän pieni virta ja jännite, ettei pinta pala mustaksi. Aina sitten sinkin tai aluminoidun sinkin päälle se tartunta pohjaväri, ja pintavärinä pysyy senjälkeen vaikka mikä kili-kali fluorimaali.
Yleensä kai järjestys on se, että pohjamaalin tulee olla ksyleeni ohenteista, silloin se pintamaali ei keitä sitä ylös. Jos pohjamaali on tärpätti ohenteista, niin liuottimeltaan tehokkaampi ksyleenipohjainen pintaväri saa sen kupruilemaan. Pohjamaalissa täytyy siis olle tehokkaampi tai vähintään yhtä tehokas liuotin perustana, kuin siinä pintamaalissa. Sillon se tarkoittaa, että pohjamaalin liukoisuus on huonompi kuin löperömpää liuotinta sisältävän pintamaalin. Näin sen ei sitten pitäisi kiehua. Asia on aika selvä, kun sitä hetken aikaa ajattelee.
Hammer ja Hammerite ovat eri firmojen maaleja, ja toinen on ksyleeni pohjainen ja toinen on tärpätti pohjainen, näin jotenkin muistelisin. Googlaamalla se asia selviää. 9 desin purkin (yhteensä) näitä teollisuuden käyttämiä 2-komponentti uretaanimaaleja saa noin 30 eurolla RTV:ltä. Ostin tuollaisen purkin ja sävytytin sen mustaksi, kun maalasin autosta taka-akselin uudelleen. Pinta on edelleen aivan virheetön. Pikkuisen siinä siveltimen jäljet näkyvät, kun en ostanut sopivaa kallista erikoisohennetta maalille, se kun olisi maksanut 30 euroa / litra sekin. Pinnasta tuli kuitenkin erittäin kova, en ole nähnyt noin hyvää maalia missään muualla. Maalin pohjasävy oli lähinnä kaurapuuron väristä läpikuultavaa limaa, joten sen kai voi sävyttää vaikka millä jopa sangen vaalealla ja kirkkaallakin pigmentillä. Jokin superlon tela voisi tuottaa täydellisen rypytetyn muovipinnoitteen kaltaisen pinnoituksen tuolla maalilla.
Maali on sitten aivan järjettömän pahanhajuista, ja jo auton alla saatu kevyt altistus vähäiselle hajulle sai pään jo heti särkemään. Ei kovin ystävällistä ainetta. Seuraavalla kierroksella käytän naamaria. Tai ostan vaikka raitisilma kypärän. (sille olisi jatkossa muutakin käytöä) Sisätiloissa tuota ainetta ei voi käyttää, mutta ulkona kyllä, kunhan kohde on myötätuulen puolella siinä maalatessa. Ensi kesänä maalaan sillä etupään tukivarret ja apurungon autosta, samoin kai pyöränkeskiöt ja sen semmoiset ruostuvat kohteet.
Voin kaivaa maalin nimen esiin, jos se jotakuta kiinnostaa.
===
Itsestä alkaa vähän tuntua, että pyöriin kannattaisi melkein aina oikeassa maalaamossa laitattaa valkoinen edullinen pulverimaalaus pohjalle, ja aloittaa sitten itse jollain pikku pensseleillä ja sen semmosilla pikku teippauksilla siihen päälle se somistelu ja raitojen tekeminen. Olen funtsinut, että uusien ja vanhojen pyörien varsinaisen ulkonäkö ero johtuu lähinnä siitä, että uusissa puörissä ovat maalaukset vain aina niin yksityiskohtaisia ja tarkkoja, ja vanhoissa pyörissä on niitä suuria yksivärisiä pintoja. Siksi vanhat ja uudet pyörät näyttävät niin erilaisilta silmään. Jos vanhaan teräsrunkoon jaksaisi hiplata modernin näköisen maalauksen, sekin kyllä näyttäisi aivan uudelta pyörältä.
Se on tietenkin siitä kiinni, mitä sitä haluaa ja mihin sitä pyrkii.
Pulverimaalaus on vain jonkin sortin muovia, ja tarttuuko siihen päälle enää mikään muu kuin teippi ? Muhvin reunan nyt korostaa vaikka millä, reunan kolo kyllä suojaa huonostikin pysyvää maalausta, mutta se muu koristelu vähän mietityttää. Toisaalta, onhan se märkä maalikin kuivuttuaan kyllä jonkin sortin muovipolymeeriä, ja tarttuuhan se uusi maali siihenkin pintaan…
Voisi tietenkin ostaa kynäruiskun vaimolle lahjaksi… voisi tulla niin kärsivällistä ja hienoa piperrystä, että itselläni surkastuisivat siemenjohtimet jo pelkästä ajatuksestakin. Meillä on kärsivällisyyden asteessa dekadi luokkaa oleva ero, ja asia vähän vaivaa minua. Tässä suhteessa pitäisi omaa henkeä ja mieltä vähän vielä hioa lisää. Nyt sitä heti irrottaa kuin Wagner possu, kun alkaa vähän vastustamaan. Tuntuu, että piirre vain pahenee kun tässä vanhenee. Heti on hanskat lattiassa ja kirous huulilla. Kasvun paikka kai tämäkin asia on.
===
Olen viimeaikoina haahuillut verkossa Pegorettin pyöriä katsomassa, ja niiden ulkoasu on… en osaa edes heti suoralta kädeltä sanoa, että mikä. Mitä enemmän niitä katselee, sitä enemmän niistä kuitenkin pitää. Pyörän voi siis somistaa grafiikalla, joka hipoo jo liki naivismia. Ei ole näemmä pakko ottaa tätäkään asiaa niin vakavasti.
http://www.abovecategorynews.com/2009/01/pegoretti-responsorium.html
Kun Crescent kilpapyörämalliston viimeiset ja lopulliset kuolinkouristukset alkoivat 90-luvun puolivälin jälkeen, niin niiden maalaukseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Tulos ei ollut aivan kelvoton. Tuossakin on yhdistetty vanhaa henkeä ja uutta maalaustapaa, kyllä tuon silmänräpäyksessä Crescentiksi tunnistaa, johtuuko se sitten tuosta oranssista väristä vaiko mustavalkoisesta ruudutuksesta, sitä en osaa sanoa:
http://212.112.179.20/images/44/4425192012.jpg
Johonkin tuohonkin suuntaan voisi itse tätä omien pyörien uudelleen maalaamista yrittää viedä. Välillä sitä on sitä mieltä, että kaikki täytyy entisöidä aivan ennalleen, välillä sitä ajattelee, että ei muuta kuin vapaasee liitoon vaan ja tekee sitä mikä itsestä näyttää hyvältä.
===
Palataanpa aiheeseen:
Nishikissä ei ole edes nimeä näkyvillä ? Onko tarkoitus jättää se kokonaan pois ? Nishiki on minusta niin hieno pyörä, että kyllä siinä pitäisi se nimi kuitenkin olla näkyvissä jossain muodossa ihan kokonaisena. Vaikka ihan vain käsin ja sellaisilla japanilaistyyppisillä harakanvarpailla kirjoitettuna.
Tämäkin on tietysti makukysymys. Rauta maalin alla kuin kuitenkin ihan ehtaa tavaraa, eikä mitään halpaa vesijohtoputkea.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuo nykyinen pintamaalaus vaikuttaa kuitenkin vähän nyt oikaisulta. Pyörä alla on oikeasti todella hyvä, eikä mikään hitsattu halparunko. Olet tehnyt valtavan ison vaivan poistamalla nätisti nuo ylimääräiset kilkkeet ja siivonnut rungon puhtaaksi nykykäyttöön tarpeettomista ohjaimista ja muusta sälästä. Kyllä tuo olisi ansainnut nyt vähän ehkä kunnianhimoisemman jatkon tuon maalaamisen saralla. Näin minä vähän sydämessäni ajattelen. - Minä ajattelen, että Sinulle minä voin tämän myös sanoa.
Uusi valkoinen, tai vaalea papyrus-pergamentti-mitälie hennon linnunmunan värinen tyylikäs ja ankaran yksivärinen pohja ensin maalaamossa alle tyyliin 60 euron sijoitus, ja oma kynäruisku tai muu ankara teippien sipistely askarteluveitsellä. Päälle kunnon vaikkapa japanilaistyyliset grafiikat, kun aihio on kuitenkin aito japanilainen vanha Nishiki. Tuo nimi sentään kuitenkin tarkoitti juhla-asuun pukeutunutta.
Tai ottaa grafiikkamalleja vaikka siitä täälläkin joskus esitellystä valko-keltaisesta Yamagughista, sekin oli hieno. Oli miten oli, tuo Nishiki olisi ansainnut minusta nyt sen, että siitä maalamisesta tulee ihan oma ja uusi projektinsa noiden mittavien runkomuutosten jälkeen.
Tuure
-.-
Onko ajatuksena se, että laadukas käyttöpyörä ei ehkä kiinnosta varkaita, kun se on pensselillä yksiväriseksi maalattu ? Näkökulma kyllä tämäkin.
